Boro Primorac
Boro Primorac (s. 5. joulukuuta 1954) on bosnian kroaatti jalkapallovalmentaja ja entinen puolustaja. Marraskuusta 2020 lähtien hän on toiminut Hajduk Splitin päävalmentajana.
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 5. joulukuuta 1954 | ||
| Syntymäpaikka | Mostar, Jugoslavia | ||
| Pelipaikka | puolustaja | ||
| Pituus | 190 cm | ||
| Seura | |||
| Seura |  Hajduk Split
| ||
| Tehtävä | päävalmentaja | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1972–1978 |  Velež Mostar
|
133 | (10) |
| 1978–1983 | Hajduk Split
|
157 | (22) |
| 1983–1986 |  Lille
|
107 | (13) |
| 1986–1990 | Cannes
|
111 | (14) |
| Maajoukkue | |||
| 1976–1982 | Jugoslavia
|
14 | (0) |
| Valmennusura | |||
| 1990–1992 | Cannes
| ||
| 1992–1993 | Valenciennes FC
| ||
| 1994 |  Guinea
| ||
| 1995–1997 |  Nagoya Grampus (apuv.)
| ||
| 1997–2018 |  Arsenal (apuv.)
| ||
| 2020– | Hajduk Split
| ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Ura pelaajanaMuokkaa
Primorac aloitti pelaajauransa synnyinkaupunkinsa Mostarin ykkösseuran FK Veležin takalinjoilla vuonna 1972. Hänestä kehittyi seuran avainpelaajiin kuulunut toppari, joka nousi Veležin vuosinaan myös Jugoslavian maajoukkueeseen. Jugoslavian liigamestaruus Primoracilta jäi seurassaan saavuttamatta ja parhaimmillaan tuloksena oli mestaruushopeaa 1973 ja 1974. Lisäksi Primorac pelasi Velež Mostarin kanssa Mitropa Cupin loppuottelussa 1976 ja UEFA Cupin puolivälierissä 1974–1975.
Vuonna 1978 Primorac siirtyi HNK Hajduk Splitiin, jossa voitti ensimmäisellä kaudellaan kauan kiertäneen Jugoslavian mestaruuden. Toista kertaa mestaruutta ei tullut, vaikka Primorac uurasti Hajduk Splitin paidassa 283 liigaottelussa. Eurokentillä Hajduk Split eteni Primoracin aikana Mestarien liigan puolivälieriin kaudella 1979–1980.
Viiden Hajduk-kauden jälkeen Primorac siirtyi pelaamaan Ranskaan, jossa edusti LOSCia ja AS Cannesia, kunnes lopetti pelaajauransa vuonna 1990.[1]
Maajoukkuetasolla Primorac edusti Jugoslaviaa 14 A-maaottelussa ja oli mukana maan olympiajoukkueessa 1980 Moskovassa. Jugoslavia sijoittui olympialaisten jalkapalloturnauksessa neljänneksi.
Meriitit pelaajanaMuokkaa
- Jugoslavian mestaruus: 1979
- Hopeaa (4): 1973, 1974, 1981, 1983
Ura valmentajanaMuokkaa
Valmennusuransa Primorac aloitti AS Cannesin peräsimessä 1990 ja luotsasi seuran UEFA Cupin toiselle kierroksella kaudella 1991–1992. Kausi sujui kuitenkin muuten kehnosti, ja Primorac sai potkut tammikuussa 1992. Kaudella 1992–1993 hän toimi Valenciennesin päävalmentajana, muttei onnistunut pelastamaan seuraa putoamiselta pääsarjasta.
Vuonna 1994 hän toimi lyhyen aikaa Guinean maajoukkueen päävalmentajana, kunnes siirtyi Arsène Wengerin apulaisvalmentajaksi japanilaisseura Nagoya Grampusiin. Maaliskuussa 1997 hän seurasi Wengeriä Arsenaliin, jossa hänestä tuli seuran ykkösjoukkueen apuvalmentaja.[2] Primorac työskenteli Wengerin valmennustiimissä 11 vuotta, kunnes jätti ranskalaisvalmentajan lähdettyä seuran kesällä 2018.[3]
Elokuussa 2019 Primorac palasi pelaajaurallaan edustamansa Hajduk Splitin palvelukseen, kun hänet nimettiin seuran junioriakatemian johtoon.[4] Marraskuussa 2020 Primoracista tuli Hajduk Splitin päävalmentaja.[5]
Meriitit valmentajanaMuokkaa
- Englannin mestaruus (3): 1998, 2002, 2004 (apuv.)
- FA Cup (7): 1998, 2002, 2003, 2005, 2014, 2015, 2017 (apuv.)
MuutaMuokkaa
Primorac on kielinero, joka puhuu sujuvasti yhdeksää kieltä (kroatia, makedonia, ranska, japani, englanti, saksa, espanja, portugali, italia).[6]
Hänen poikansa Jure on myös jalkapalloilija.
LähteetMuokkaa
| Edeltäjä: Jean Fernandez |
Cannesin päävalmentaja 1990–1/1992 |
Seuraaja: Erick Mombaerts |
| Edeltäjä: Francis Smerecki |
Valenciennesin päävalmentaja 1992–1993 |
Seuraaja: Bruno Metsu |
| Edeltäjä: Hari Vukas |
Hajduk Splitin päävalmentaja 11/2020– |
Seuraaja: – |