Bohdan H’melnytskyi

Bohdan Zynovi Myh’ailovytš H’melnytskyi (ukr. Богда́н Зино́вій Миха́йлович Хмельни́цький, ven. Богда́н Зино́вий Миха́йлович Хмельни́цкий, Bogdan Zinovi Mihailovitš Hmelnitski, puol. Bohdan Zenobi Chmielnicki, n. 1595 – 6. elokuuta 1657 Tšyhyryn) oli ukrainalainen kasakkapäällikkö eli hetmani, jonka johtama vuonna 1648 käynnistynyt suuri kansannousu johti Ukrainan irtautumiseen Puola-Liettuan vallasta ja kasakkahetmanaattina tunnetun autonomisen valtion perustamiseen alueelle. Hän solmi vuonna 1654 pysyväksi muodostuneen liiton Venäjän kanssa.

Bohdan H’melnytskyi, aikalaismuotokuva.

Varhaisemmat elämänvaiheet

H’melnytskyi kuului Ukrainan alempaan aateliin, ja hänen isänsä palveli upseerina Puolan armeijassa. Hänen äitinsä saattoi olla kasakkasukua. H’melnytskyi oli sivistynyt mies, joka oli käynyt puolalaista jesuiittakoulua. Puolan ja Turkin sodan aikana hän jäi turkkilaisten vangiksi vuoden 1620 Cecoran taistelussa, jossa hänen isänsä kaatui. H’melnytskyi oli kaksi vuotta sotavankina Konstantinopolissa kunnes hänen äitinsä osti hänet vapaaksi. Jossain vaiheessa sen jälkeen hän liittyi niin sanottuihin rekisteröityihin kasakkajoukkoihin, jotka olivat uskollisia Puolalle. Hän osallistui vuonna 1638 Varsovaan lähetettyyn Zaporožjen kasakoiden eli zaporogien lähetystöön, joka anoi Puolan kuningas Vladislav IV Vaasalta kasakka-alueiden itsehallinnon palauttamista. Vuonna 1645 H’melnytskyi komensi kasakkaosastoa, joka osallistui palkkasotureina sotaan Ranskassa.

H’melnytskyin kansannousu ja sota Puolaa vastaan

Jan Matejko: Bohdan H’melnytskyi ja Toğay bey lähellä Lviviä (1885).

Puola-Liettuan ja sen rajaseuduille syntyneen puoli-itsenäisen kasakkayhteisön suhteet olivat 1600-luvun alkupuoliskolla kiristymässä. Kasakat eivät halunneet alistua kokonaan Puolan valtaan, ja puolalaisten harmiksi ukrainalaisia talonpoikia karkaili kasakoiden luo välttyäkseen maaorjuudelta. H’melnytskyistä tuli kapinajohtaja lähinnä sattumalta. Hän ajautui kotiseudullaan Tšyhyrynissä riitoihin paikallisen varakäskynhaltijan Daniel Czaplińskin ja puolalaisen mahtimiehen Aleksander Koniecpolskin kanssa, jotka yrittivät kaapata hänen läänityksensä väkivalloin. Kun H’melnytskyin kartano oli ryöstetty, hänen perheenjäseniään kohtaan hyökätty ja hänestä oli lopulta annettu vangitsemismääräys, hän pakeni joulukuussa 1647 muutaman sadan uskollisen miehensä kanssa rajaseudulla sijainneeseen kasakkayhteisön keskuslinnakkeeseen Zaporožjen Sitšiin. Zaporogit valitsivat H’melnytskyin hetmanikseen, ja hän ryhtyi johtamaan puolalaisvastaista kapinaa.

Kasakoiden kapinoita oli ollut useasti aiemminkin, mutta H’melnytskyi meni aiempaa pidemmälle liittoutumalla Krimin kaanikunnan kanssa. Hänen armeijansa marssi huhtikuussa 1648 pohjoiseen ja voitti toukokuussa Puolan armeijan kahdessa taistelussa. Nyt ukrainalaiset kaikista yhteiskuntaluokista liittyivät H’melnytskyin kasakoiden tueksi ja kapina laajeni suureksi kansannousuksi, johon liittyi paljon puolalaisiin maanomistajiin ja juutalaisiin kohdistuneita vainoja. H’melnytskyin alkuperäisenä tavoitteena oli ilmeisesti vain kasakoiden ja ortodoksisen kirkon aseman parantaminen, ei Ukrainan irrottaminen kokonaan Puola-Liettuasta. Hän katsoi sotivansa Ukrainan vihattua puolalaista ylimystöä vastaan, mutta olevansa samalla kuninkaan uskollinen alamainen. Sotilaalliset voitot kuitenkin kohottivat ukrainalaisten toiveita ja H’melnytskyin kunnianhimoa. Hän valtasi lokakuussa 1648 Lwówin ja piiritti jonkin aikaa puolalaista Zamośćin kaupunkia, mutta vetäytyi sitten Ukrainaan mahdollistaakseen sovinnon Puolan kanssa. Saapuessaan Kiovaan tammikuussa 1649 hänet otettiin vastaan kansallisena vapauttajana. H’melnytskyi alkoi luoda valtaamalleen alueelle ukrainalaisten omaa hallintoa ja uutta kasakkaeliittiä sekä käyttää itsestään hallitsijaan tai ruhtinaaseen viittaavia nimityksiä.

Elokuussa 1649 Puolan uusi kuningas Juhana II Kasimir taipui solmimaan Zborivin rauhansopimuksen, jossa Puola tunnusti suuren osan Ukrainasta kuuluvaksi hetmanin johtamaan autonomiseen kasakkavaltioon. Sopimuksen mukaan ukrainalaiset talonpojat olisivat joutuneet palaamaan maaorjuuteen puolalaisten tilanherrojen alaisuuteen, joten he mieluummin jatkoivat kansannousua. Kun myös Puolan aatelisto vastusti sopimusta, rauha jäi lyhytaikaiseksi ja H’melnytskyi aloitti sotatoimet uudelleen keväällä 1651. Kärsittyään tappion Beresteczkon taistelussa kesäkuussa 1651 hän joutui solmimaan uuden, epäedullisemman rauhansopimuksen, mutta sota ei päättynyt siihenkään. Sodan pitkittyessä Krimin kaanikunta veti tukensa pois kasakoilta, jolloin H’melnytskyi yritti aluksi liittoutua Osmanien valtakunnan kanssa, mutta sulttaani Mehmed IV:n tarjoamat ehdot olivat kasakoille epäedulliset. Niinpä H’melnytskyi käänsi katseensa Venäjään ja solmi tammikuussa 1654 tsaari Aleksei Mihailovitšin kanssa Perejaslavin sopimuksen, jossa kasakat tunnustivat tsaarin yliherruuden ja tsaari vahvisti heidän itsehallintonsa ja perinteiset lakinsa. Tämä merkitsi kasakkahetmanaatin siirtymistä Venäjän autonomiseksi osaksi.

H’melnytskyin ratsastajapatsas Kiovassa.

Venäjän liittyminen sotaan Puolaa vastaan ei tuonut nopeaa voittoa ja kasakkavaltion ja Venäjän välille syntyi nopeasti kiistoja itsehallinnon rajoista ja valloitettujen alueiden hallinnasta. Pohjan sodan sytyttyä vuonna 1655 H’melnytskyi menetti luottamuksensa Venäjän haluun sotia Ukrainan puolesta ja hän alkoi harkita liittoutumista Venäjän ja Puolan yhteisten vihollisten, erityisesti Ruotsin kanssa. Hän kävi salaista kirjeenvaihtoa Ruotsin kuningas Kaarle X Kustaan kanssa, mutta tämä ei ehtinyt johtaa mihinkään ennen H’melnytskyin kuolemaa elokuussa 1657. Huhujen mukaan turkkilaiset olisivat myrkyttäneet hänet. Hänet haudattiin rakennuttamaansa Pyhän Elian kirkkoon Subotiviin.

Kuoleman jälkeen

H’melnytskyin kuolema ajoi kasakkahetmanaatin sisäiseen valtataisteluun ja hajaannukseen, joka tunnetaan Ukrainan historiassa raunioitumisen aikana. H’melnytskyin seuraajaksi valittiin aluksi hänen alaikäinen poikansa Juri H’melnytskyi, mutta valta siirtyi pian sijaishallitsijana toimineelle Ivan Vyhovskyille. Sekä Juri että Vyhovskyi liittoutuivat eri yhteyksissä Puolan kanssa ja joutuivat kasakoiden syrjäyttämiksi, mikä takasi Venäjän kanssa solmitun liiton säilymisen. Vuoden 1667 Andrusovon rauhassa Venäjä ja Puola jakoivat lopulta Ukrainan keskenään, jolloin kasakkahetmanaatti supistui käsittämään vain Dneprin itäpuoliset alueet sekä Kiovan seudun.

Myöhempi maine

Ukrainan viiden hryvnian seteli.

H’melnytskyi on nykyään arvostettu hahmo sekä Ukrainassa että Venäjällä. Ukrainalaiset pitävät häntä Ukrainan valtion perustajana, venäläiset taas katsovat hänen palauttaneen Kiovan Venäjän aikaisen Venäjän ja Ukrainan yhteyden.

H’melnytskyin kuva on ollut viiden Ukrainan hryvnian setelissä vuodesta 1992. H’melnytskyin patsaita ja muistomerkkejä on useissa Ukrainan kaupungeissa. Niistä tunnetuin on Kiovan Sofian aukiolle vuonna 1888 pystytetty Mihail Mikešinin veistämä näyttävä ratsastajapatsas.

Hmelnytskyin kaupunki ja Hmelnytskyin alue Ukrainassa nimettiin H’melnytskyin mukaan vuonna 1954, Perejaslavin sopimuksen 300-vuotisjuhlan kunniaksi.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bohdan H’melnytskyi Wikimedia Commonsissa