Biomuovi on muovi, joka koostuu kokonaan tai osittain uusiutuvista luonnon raaka-aineista, tai biohajoaa tietyissä olosuhteissa. Osa biomuoveista myös maatuu verrattain nopeasti eli on biohajoavia.[1] Toisaalta myös osa öljypohjaisista muoveista on biohajoavia, vaikka ne eivät ole biomuoveja, mikä aiheuttaa sekaannuksia biomuovi-käsitettä käytettäessä.[2]

Biopohjaiset muovit valmistetaan uusiutuvista materiaaleista, kuten selluloosasta, ligniinistä, kitiinistä, villasta tai tärkkelyksestä. Biopohjaisten materiaalien käyttö ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että nämä muovit olisivat biohajoavia, sillä sekä biopohjaisista että fossiilisista raaka-aineista voidaan valmistaa, sekä biohajoamattomia että biohajoavia muoveja.

Muovin biohajoavuusMuokkaa

Ollakseen biohajoava muovin molekyylien tulee kemiallisesti hajota luonnossa esiintyviksi aineiksi. Pelkkä mekaaninen pilkkoutuminen ei riitä. Mekaanisessa hajoamisessa vain ns. sekundääriset sidokset hajoavat. Näin muovi voi pilkkoutua silmin näkymättömän pieneksi ja näkyä vain mikroskoopilla tarkasteltuna. Silti muovin ns. primääriset sidokset säilyvät eli polymeerit itsessään pysyvät kasassa ja myös polymeerien ja seosaineiden liitokset säilyvät. Vasta kun myös polymeerit ja mahdolliset seosaineet itsessään hajoavat voidaan muovin katsoa maatuneen, eikä se tällöin enää ole luonnonkiertokulussa olevaa muovijätettä.[3]

LähteetMuokkaa

  1. Ulf Bruder: Hyvä tietää muovista: Erikoismuovit ja biomuovit. MuoviPlast-lehti, 2013, nro 1, s. 20–24. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 27.3.2019.
  2. Kirsi Mikkonen: Biopohjainen ja biohajoava muovi – eivät tarkoita samaa Suomen Pakkausyhdistys ry. Viitattu 27.3.2019.
  3. http://www.pakkaus.com/files/8613/8018/9702/Biomuovit_Jarvela.pdf [vanhentunut linkki]