Berke-kaani

Berke-kaani (n. 1209–1266 Kurajoen ylityksessä, Tbilisi Georgia) oli Kultaisen ordan hallitsija vuosina 1257-1266, vanhemman veljensä Batu-kaanin ja tämän pojan Sartaqin jälkeen. Berken aikana Kultaisesta ordasta tuli Pyhän maan puolustaja, kun hän liittoutui mamelukkien kanssa mongoliheimolaisiaan vastaan.

Berke-kaanin hallintokaudella lyötyjä rahoja, vuosilta 1257-1267 Krimillä sijaitseva rahapaja.

Tausta

Berke oli Tšingis-kaanin pojanpojanpoika ja Jotši-kaanin kolmas poika. Vuonna 1235 Berke liittoutui veljiensä Ordan ja Batun kanssa ja marssi valtavan, noin 150 000 miestä käsittäneen armeijan kanssa Siperiasta Volgan Bulgariaan vuonna 1236 ja kiptšakkien maille, jotka he valtasivat. Seuraavaksi he valtasivat Venäjän ruhtinaskunnat ja hävittivät lukuisia Venäjän kaupunkeja maan tasalle.

Berke seurasi Batu-kaania Eurooppaan, jossa Unkari kuningaskunnan Béla IV:n armeija voitettiin Muhin taistelussa vuonna 1241. Suurkaani Ögödein kuoltua vuonna 1242 kaaniperheen jäsenet palasivat Mongoliaan valitsemaan suurkaania, joksi Berke veljineen kannatti Batua. Sen epäonnistuttua he palasivat Venäjälle, jonne perustettiin Kultaisen ordan valtakunta. Ögödein ja Jotšin perillisten vihanpidon vuoksi Kultainen orda ei yrittänyt enää vallata Eurooppaa, vaan kukin hallitsija pyrki varustautumaan sukulaistensa hyökkäyksen varalta.

Valtakausi

Batun kuoltua vuonna 1255 hallitsijana oli vähän aikaa hänen perijänsä Sartaq, kunnes Berke-kaani tappoi Sartaqin ja sai vallan vuonna 1257. Berke oli kyvykäs hallitsija ja onnistui ylläpitämään ja vakauttamaan vastaperustettua Kultaista ordaa, yhtä Mongolivaltakunnan neljästä itsenäisestä osasta. Hän salli vuonna 1261 ortodoksisen hiippakunnan perustamisen Kultaisen ordan pääkaupunkiin Saraihin Kiovan metropoliitan alaisuuteen, vapautti kirkon verotuksesta ja sai islaminuskoisia oppineita tulemaan hoviinsa.

Berke kääntyi islamiin ja oli ensimmäinen islaminuskoinen mongolihallitsija. Berke oli napit vastakkain Il-kaanien valtakunnan Hülegü-kaanin kanssa, joka oli hävittänyt Bagdadin vuonna 1258 ja murhannut kalifi Al-Musta'simin ja jonka aluelaajentumishalut Syyriassa ja Egyptissä uhkasivat Berken uskonveljiä. Konflikti kehittyi viimein avoimeksi sodaksi vuonna 1262. Hülegü kärsi tappion Pohjois-Kaukasuksella vuonna 1263, ja Berken veljenpoika Nogai murskasi hänen joukkonsa Terekjoella. Hülegü kuoli vuonna 1265 ja Berke itse seuraavana vuonna taistellessaan Hülegün poikaa Abaqa-kaania vastaan.

Berkeä seurasi Kultaisen ordan valtaistuimelle hänen veljenpoikansa Möngke Temür (1266-1280), joka jatkoi Berken politiikkaa mamelukkien kanssa liittoutumisessa ja Il-kaanien valtakunnan laajenemisen rajoittamisessa. Berken sota Hülegüä vastaan saattoi pelastaa loput Pyhästä maasta, kuten Jerusalemin ja Mekan, Bagdadin kokemalta tuholta.^lähde?