Belgian asevoimat (holl. Defensie, ransk. La Défense) muodostuu neljästä puolustushaarasta: maavoimista, merivoimista, ilmavoimista ja lääkintäjoukoista.[1]

Belgian asevoimat
Defensie
La Défense
Belgian asevoimien tunnus
Belgian asevoimien tunnus
Toiminnassa perustettu 1830
Valtio  Belgia
Puolustushaarat maavoimat
ilmavoimat
merivoimat
lääkintäjoukot
Koko 33 000 aktiivipalvelus
6 500 reservi
Tukikohta Evere, Bryssel, Belgia
Komentajat
Nykyinen komentaja kuningas Philippe

Belgian asevoimat on tiivisti kytketty Natoon, joten sen kaikki osat voidaan tarvittaessa liittää monikansallisten joukkojen osaksi. Ammattisotilaista koostuvien joukkojen rahoitus perustuu valtion budjettiin ja sen toiminta on parlamentaarisessa valvonnassa.[2]

Historia muokkaa

Vuosina 1830–1831 irtautuessaan Alankomaista Belgian odotettiin luovan puolueettoman puskurivyöhykkeen. Takaajina olleet Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta ja Preussi mahdollistaisivat vain puolisotilaallisten joukkojen valvoman vyöhykkeen olemassaolon. Nopeasti kuitenkin todettiin vakinaisten joukkojen tarve. Asevelvollisuuteen perustuva joukkojen perusta luotiin, mutta vain noin neljännes ikäluokasta kutsuttiin palvelukseen.

Ensimmäinen maailmansota muokkaa

Hieman ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista Belgian asevoimiin kuului 19 jalkaväki-, 10 ratsuväki- ja 8 tykistörykmenttiä. Tukeviin joukkoihin kuului lisäksi pioneereja, linnoitusjoukkoja, rautatie sekä vartioyksiköitä. Kenttäarmeijan muodostaneet seitsemän divisioonaa liikkuvana osana ja 65000 miestä oli sijoitettu linnoituksiin Antwerpenin, Liegen ja Namurin ympäristöön. Linnoitusten rakennustyöt oli aloitettu jo 1859 ja niitä oli tehty useassa vaiheessa, mutta osa oli edelleen kesken vuonna 1914.

Maailmansotien välillä muokkaa

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Belgia allekirjoitti Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan kanssa puolustussopimuksen, jonka perusteella maa ylläpiti kahdentoista divisioonan asevelvollisuusarmeijaa aina vuoteen 1923 saakka. Vuoteen 1926 mennessä armeija oli supistunut kahteen aktiivipalveluksessa olevaan ja kahteen reservidivisioonaan. Puolueettomuus oli puolustuspolitiikan ydin ja maa vaati takuut Saksan hyökkäyksen varalta Britannialta ja Ranskalta.

Nykyään muokkaa

Vuonna 2023 Belgian asevoimat ilmoitti lähettävänsä vuonna 2024 tuhat sotilasta ulkomaankomennuksille. Määrä on suurin kymmeneen vuoteen.[3]

Belgian puolustusmenot eivät ole vuodesta 2014 lähtien kertaakaan olleet 2 % BKT:sta kuten Naton jäsenmaat ovat keskenään sopineet. Vuonna 2023 maa käytti 1,13 % BKT:staan puolustusmenoihin.[4] Tämä on Nato-maista toiseksi pienin osuus. Euromääräinen puolustusbudjetti oli 6,658 miljardia euroa. Pääministeri Alexander De Croo sanoi heinäkuussa 2023, että maan on määrä nostaa puolustusmenojen osuus 2 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä siten, että vuonna 2030 osuus olisi 1,54 %.[5]

Lähteet muokkaa

  1. Belgian asevoimien kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (ranskaksi)
  2. Belgium Countries and their cultures
  3. Belgium deploys highest number of military in a decade in early 2024 The Brussels Times. 19.12.2023. Viitattu 27.3.2024. (englanniksi)
  4. Only 35% of NATO Countries Meet the Group’s Defense Spending Target U.S. News. 12.2.2024. Viitattu 27.3.2024. (englanniksi)
  5. Otan : la Belgique à l’avant-dernière place du classement pour les dépenses liées à la défense Le Soir. 7.7.2023. Viitattu 27.3.2024. (ranskaksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.