Beirutin taistelu
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Beirutin taistelu oli toisessa maailmansodassa Libanonissa Beirutin hallinnasta käyty liittoutuneiden ja Vichyn Ranskan joukkojen välinen taistelu, joka oli osa operaatio Exporteria. Taistelu käytiin 10.–12. heinäkuuta 1941, ja se päätti operaatio Exporterin liittoutuneiden vallattua Beirutin.
| Beirutin taistelu | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa toisen maailmansodan Välimeren, Lähi-idän ja Afrikan sotatoimialueella toteutettua operaatio Exporteria | |||||||||
 Syyrian ja Libanonin kartta toisen maailmansodan aikana
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
35 000–45 000 sotilasta | |||||||||
.svg){kind=small}
Taustaa muokkaa
Kahteen osastoon jaettuna Australian 7. jalkaväkidivisioonan joukot ylittivät 8. kesäkuuta 1941 Libanonin rajan. Voimakkaampi 2/16th Battalionista muodostettu everstiluutnantti MacDonaldin johtama osasto, jonka vahvennuksena oli kaksi panssariautojoukkuetta sekä noin puolet divisioonan tykistöstä ja pioneereista, sai tehtäväkseen edetä Tyyrokseen Bennt Jbailin ja Tibninen kautta. Sen länsipuolella 2/14th Battalion sai tehtäväkseen vallata rajalinnakkeet, jonka jälkeen kevyellä panssarivaunukomppanialla sekä tykistöllä ja pioneereilla vahvennettu everstiluutnantti Motenin 2/27th Battalion aloittaisi etenemisen pitkin rantatietä. Rannikkotietä pitkin etenevän joukon tukena oli lisäksi merivoimien alusten tykistö. Näiden lisäksi oli vielä sivustaosasto, joka oli muodostettu Cheshire Yeomanrysta. Sen tehtävänä oli edetä vuorten yli Tibninen ja Shrifan kautta Litanijoen varressa olevaan Kafr Siriin.
Taistelu muokkaa
Liittoutuneiden joukot siirtyivät ajoneuvoineen rajan pintaan lähtöalueille 5.–6. ja 6.–7. kesäkuuta välisinä öinä. Ne olivat maastoutettuina ja piilossa 7. kesäkuuta, mikä oli ensimmäinen kerta sodan aikana jolloin brittijoukot piilottelivat lähellä rauhallista rajaa valmiina yllätyshyökkäykseen.
Kumpikin osasto aloitti etenemisen 8. kesäkuuta tuhoten raja-aluetta valvovat pesäkkeet.
Vichyn Ranskan joukkojen komentaja kenraali Henri Dentz tunnusteli 8. heinäkuuta eli jo ennen Damourin kukistumista aselevon mahdollisuutta. Damourissa kohti Beirutia etenevien liittoutuneiden joukkojen lisäksi Damaskos oli kukistunut kesäkuun lopulla ja Irakista oli Syyriaan tunkeutunut kaksi erillistä osastoa, jotka olivat vallanneet Der ez Zorin ja jatkaneet etenemistä kohti Aleppoa. Selustaan tunkeutuneet liittoutuneiden osastot tekivät taistelutoimien jatkamisen vaikeaksi ellei mahdottomaksi.
Tulitauko astui voimaan 12. heinäkuuta minuutin yli puolen yön, mikä käytännössä lopetti sotatoimet alueella. Aselepo allekirjoitettiin 14. heinäkuuta Sidney Smith Barracksilla Akkon kaupungin laidalla. Aselepo ehtojen mukaisesti Syyria liitettiin kenraali Charles de Gaullen alaisuuteen. Australian 7. divisioonan paraati aloitti liittoutuneiden miehityksen Libanonissa. Beirutista muodostui myöhemmin merkittävä liittoutuneiden laivastotukikohta itäisellä Välimerellä käytyjen taisteluiden aikana.