Bathory (yhtye)

Ruotsissa vuonna 1983 perustettu äärimetalliyhtye

Bathory oli Ruotsin Tukholmassa vuonna 1983 perustettu äärimetalliyhtye, jolla oli merkittävä rooli black metalin kehityksessä. Vaikka yhtyeen julkaisuja ei huomioitu suurissa musiikkilehdissä eivätkä sen albumit koskaan nousseet listoille, Bathoryllä oli huomattava vaikutus black metalin kehitykseen niin musiikin kuin lavaesiintymisen saralla. Monet lajityypin arvostetuimmista yhtyeistä – mukaan luettuna Mayhem, Burzum ja Darkthrone – ottivat siltä vaikutteita.

Bathory
Bathory logo.svg
Tiedot
Toiminnassa 19832004
Tyylilaji black metal
viikinkimetalli
thrash metal
(tarkemmin)
Kotipaikka Tukholma, Ruotsi
Laulukieli englanti
Entiset jäsenet

Thomas Forsberg
Frederick Melander
Jonas Åkerlund
Rickard Bergman
Stefan Larsson
Andreas Johansson
Paul Lundberg[a]
Vvornth[b]
Kothaar[b]

Levy-yhtiö

Ruotsi Tyfon Grammofon
Ruotsi Black Mark

Aiheesta muualla
Kotisivut

Yhtyeen keulakuvana toimi alusta lähtien laulaja-kitaristi Thomas ”Quorthon” Forsberg, joka myös sävelsi ja sanoitti yhtyeen kappaleet. Myöhemmin hän tyytyi sessiomuusikoihin ja alkoi lopulta soittaa yksin kaikkia soittimia, jolloin Bathory muuttui yhden miehen yhtyeeksi. Yhtye teki muutamia konserttiesiintymisiä vuosina 1983–1985 mutta lopetti Forsbergin päätöksestä.

Yhtyeen varhainen tuotanto on raakaa black metalia, joka genrelle ominaisesti käsittelee saatananpalvontaa, pahuutta sekä sotaa. 1990-luvulle tultaessa yhtye kehitti sittemmin viikinkimetalliksi mielletyn tyylin, jonka sanoitukset ammentavat pohjoismaisesta luonnosta ja tarustosta. Muutamaa thrash metal -albumia lukuun ottamatta Bathory jatkoi raskaalla viikinkisoundillaan vuoteen 2004 asti, jolloin yhtyeen ainoa jäljellä oleva jäsen Quorthon kuoli sydänkohtaukseen 38-vuotiaana.

Aikanaan yhtyeen musiikki oli erityisen nopeaa ja raivokasta, ja sen okkulttiset sanoitukset sekä salamyhkäinen julkisuuskuva nostivat sen heti kulttisuosioon. Vaikka yhtyeen musiikkia ei suurissa musiikkilehdissä juuri huomioitu eivätkä sen levyt koskaan nousseet myyntilistoille, myivät ne hyvin underground-julkaisuiksi ja yhtyeen merkitys äärimetallin kehitykselle on laajalti tunnustettu.

HistoriaMuokkaa

Perustaminen (1983)Muokkaa

 
Yhtyeen nimeä innoittanut unkarilainen sarjamurhaajatar, Erzsébet Báthory.

Bathory perustettiin vuoden 1983 maaliskuussa Tukholmassa, Ruotsissa.[3][4] Aloite tuli paikallisissa punk-yhtyeissä soittaneelta 17-vuotiaalta laulaja-kitaristi Thomas Forsbergiltä, joka käytti tuolloin taiteilijanimeä Ace Shot.[2] Myöhemmin taiteilijanimeksi valikoitui Quorthon, jonka Forsberg lainasi Pekka Siitoimen Musta Magia -teoksen ruotsinkielisestä painoksesta.[2][5][6] Yhtyeen basistiksi tuli Frederick Melander (”Freddan”, ”Hanoi”) ja rumpaliksi tämän serkku Jonas Åkerlund (”Vans McBurger”).[2] Jäsenet tapasivat kun Åkerlund ja Melander olivat ilmoittaneet julisteilla etsivänsä laulajaa sekä kitaristia.[3][7]

Forsbergin mukaan hän keksi yhtyeen nimen vierailtuaan London Dungeonissa, missä hän törmäsi vahanäyttelyyn unkarilaisesta sarjamurhaajattaresta Erzsébet Báthorysta.[8] Rumpali Åkerlund on kuitenkin väittänyt myöhemmin, että yhtyeen nimi lainattiin brittiläisen Venom-yhtyeen kappaleesta ”Countess Bathory”, joka käsittelee kreivittären veritekoja.[9][10] Samaa on myös väittänyt suomalaisen Oz-yhtyeen basisti Jukka Lewis, joka oli Forsbergin hyvä ystävä 1980-luvulla.[11] Forsberg itsekin myönsi kuulleensa Venomia ennen ensimmäisen Bathory-albumin äänittämistä ja kutsui yhtyeen toista albumia ”yhdeksi parhaimmista”.[12][13][c] Väitetysti muita yhtyeelle harkittuja nimiä olivat Nosferatu, Natas, Mephisto, Elizabeth Bathory ja Countess Bathory, mutta Forsberg myöhemmin kiisti tämän.[8][14] Venomin ohella muita musiikillisia esikuvia olivat metalliyhtyeet Black Sabbath ja Motörhead sekä punk-yhtyeet Sex Pistols ja Charged GBH.[15][16][17]

Yhtyeen perustamisen aikoihin Forsberg työskenteli isänsä Börje Forsbergin (”Boss”) omistamassa Tyfon Grammofon -levy-yhtiössä.[10][14][18] Vuoden 1983 lopulla yhtiö oli kokoamassa pohjoismaisista yhtyeistä koostuvaa split-albumia.[19] Yksi yhtyeistä kuitenkin vetäytyi suunnitelmista, ja Tyfon suostui ottamaan Bathoryn korvaajaksi.[18] Split-levy Scandinavian Metal Attack julkaistiin maaliskuussa 1984.[20] Odotusten vastaisesti Bathoryn kappaleet ”Sacrifice” ja ”The Return of the Darkness and Evil” toivat yhtiölle paljon myönteistä palautetta.[14][18][21]

Varhaiset vuodet ja black metal (1984–1988)Muokkaa

Scandinavian Metal Attackin saavuttaman suosion jälkeen Tyfon pyysi Bathoryltä täyspitkää albumia.[4][20][22] Forsbergin yhtyetoverit olivat kuitenkin muuttaneet toisaalle, joten hän värväsi paikallisista punk-yhtyeistä basisti Rickard Bergmanin sekä rumpali Stefan Larssonin.[4][21][23][24] Kolmikko kokoontui toukokuun 1984 alussa ensimmäistä ja viimeistä yhteisharjoitusta varten ennen varsinaista äänitystä.[4][20][24] Kyseisenä harjoituspäivänä äänitetyt kappaleet julkaistiin myöhemmin bootlegeinä ja viimein 1990-luvulla osana virallista Jubileum-kokoelmalevysarjaa.[4][25]

Yhtyeen nimeä kantava debyyttialbumi Bathory äänitettiin vuoden 1984 kesäkuussa Tukholman Heavenshore-studiolla, joka oli karu, muunneltu autotalli.[24] Levy äänitettiin ja miksattiin verrattain nopeasti, noin 36–52 tunnissa, ja se julkaistiin saman vuoden lokakuussa.[20][26][27] Levy julkaistiin aluksi rajoitettuna tuhannen kappaleen painoksena, joka kuitenkin myytiin loppuun nopeasti.[24] Albumin alkeellinen äänimaailma, nopea ja aggressiivinen tyyli, saatanalliset ja raa’at sanoitukset sekä Forsbergin omaperäinen rääkyvä laulutyyli loivat pohjaa tulevalle black metal -musiikille ja takasivat yhtyeelle välittömän kulttistatuksen.[14][28][29][30] Albumi myi underground-julkaisuksi hyvin, ja yhtye palasi Heavenshorelle marraskuussa äänittämään EP-levyä joka kuitenkin päätettiin lopulta hyllyttää.[24]

Bathoryä seurasi vuoden 1985 The Return......, joka jatkoi black metalin kehittymistä omaksi genrekseen.[31][32] Yhtyeen uudeksi basistiksi tuli Andreas Johansson kun taas rumpalina jatkoi Stefan Larsson.[33] Albumi äänitettiin tasokkaammassa Electra Studiossa, jossa yhtye oli äänittänyt esikoiskappaleensa Scandinavian Metal Attackille.[34] Äänitykset eivät sujuneet täydellisesti; yhtye juopotteli studiossa ja uusi basisti potkittiin yhtyeestä huumeongelmien takia kesken äänitysten, laulaja-kitaristi Forsbergin soittaessa loput bassoraidoista.[34][35][36] The Return...... julkaistiin toukokuussa ja se menestyi edeltäjäänsä paremmin, myyden huomattavan määrän ennakkokappaleita.[34] Levyn musiikilla oli black metalin ohella suuri vaikutus myös death metalin kehitykseen.[37]

 
Blood Fire Deathin kansikuva oli yksityiskohta Peter Nicolai Arbon maalauksesta Åsgårdsreien (suom. Asgårdin ratsastus).

Yhtye julkaisi toukokuussa 1987 Under the Sign of the Black Markin,[38] jota edeltäjiensä tavoin pidetään yhtenä black metal -genren mestariteoksista.[1][39][40][41][42] Musiikki oli aiempaa kokeellisempaa syntetisaattorien, kitarasoolojen ja mahtipontisempien kappaleiden myötä.[4][43][44] Tällä kertaa Forsberg soitti kaikki basso-osuudet, sillä yhtyeen kokoonpano oli aiempaa epävakaampi.[38][43] Albumin rumpaliksi on merkitty Paul Lundberg, mutta tuottajana toiminut Börje Forsberg kertoi vuonna 2013 haastattelussa Thomas Forsbergin soittaneen rumpuosuudet.[1] Albumi oli yhtyeen ensimmäinen, joka julkaistiin välittömästi myös Skandinavian ulkopuolella, brittiläisen Under One Flagin ja yhdysvaltalaisen New Renaissance Recordsin hoitaessa levitystä ulkomailla.[4][38][43] Levy menestyi edeltäjiensä tapaan hyvin underground-julkaisujen mittapuulla.[43]

Blood Fire Death julkaistiin vuoden 1988 toukokuussa.[45] Yhtyeen aiempien albumien tavoin siitäkin tuli suosittu black metal -piireissä, ja sitä pidetään myös viikinkimetallina tunnetun genren edelläkävijänä.[46][47] Yhtye piti kiinni black metal -vaikutteista mutta alkoi samalla tehdä aiempaa pitempiä, hitaampia ja mahtipontisempia sävellyksiä.[48][49] Samalla ääniefektien, kuorojen ja akustisten soittimien rooli alkoi korostua.[4][17][46] Sodan ja pahuuden ohella sanoitukset käsittelivät ensimmäistä kertaa myös skandinaavista mytologiaa ja historiaa.[47][48][49] Yhtyeen miehistötilanne oli nyt vakaampi, ja Forsbergin lisäksi muusikoiksi on merkitty Kothaar (bassokitara) ja Vvornth (rummut).[2][45] Samoja taiteilijanimiä käyttivät eri henkilöt yhtyeen tulevilla julkaisuilla.[2][29][50][51]

Musiikkityylin muutos ja viikinkimetalli (1988–1991)Muokkaa

 
Edeltäjänsä tavoin myös Hammerheartin kantta koristi skandinaaviaiheinen maalaus, Frank Dickseen The Funeral of a Viking (suom. Viikinkihautajaiset).

Vaikka Blood Fire Death erosi sanoituksiltaan edeltäjistään, oli se muutamia folk-elementtejä lukuun ottamatta edelleen black metalia.[46] Seuraava albumi, vuoden 1990 Hammerheart, oli aiempaa selkeämpi muutos. Sen myötä black metal -vaikutteet poistuivat yhtyeen musiikista ja kaikki sanoitukset käsittelivät nyt viikinkejä ja pohjoismaista tarustoa sekä luontoa.[26][49][52] Musiikki muuttui nopeasta ja raa’asta black metalista kohti raskassoutuista ja hidastempoista doom metal -vaikutteista tunnelmointia, jota höystävät erilaiset ääniefektit ja akustiset kitarat.[4][17][53] Samalla Forsbergin laulutyyli vaihtui rääkymisestä selkeään laulamiseen.[48] Albumilla soittivat edellisen levyn tapaan Quorthon, Kothaar ja Vvronth.[54] Tässä vaiheessa yhtye oli kuitenkin muuttunut Forsbergin yhden miehen studioprojektiksi toisten muusikoiden ollessa vain sessiojäseniä.[2][4][29] Hammerheartia pidetään usein ensimmäisenä viikinkimetallialbumina,[48][55] ja sitä pidetään eräänä Bathoryn parhaista albumeista, joskin Forsbergin puhdasta laulutyyliä on myös arvosteltu.[52][55][56]

Albumin julkaisi saksalainen Noise Records ja Forsberg lähti julkaisun tiimoilta promootiomatkalle Yhdysvaltoihin yhdessä tuottajaisänsä Börjen kanssa.[57][58] Albumin päättävästä ”One Rode to Asa Bay” -kappaleesta kuvattiin lisäksi yhtyeen ainoa musiikkivideo.[59] Forsberg rahoitti musiikkivideon itse ja myös näyttelee siinä osaa.[60][61][62] Videon tuotantoprosessi oli vaikea, eikä Forsberg ollut lopputulokseen tyytyväinen.[60][61] Tästä huolimatta osa videosta esitettiin MTV:n Headbangers Ball -ohjelmassa hänen haastattelun ohella.[62]

Vuoden 1991 studioalbumi Twilight of the Gods jatkoi Hammerheartin tyylin kehittämistä.[63] Musiikki muuttui astetta melodisemmaksi ja jopa sinfonisemmaksi taustakuorojen sekä eeppisten aiheiden hallitessa musiikkia.[14][49][64] Sanoitukset käsittelivät edelleen pohjoismaista mytologiaa ja historiaa mutta paikoittain myös nyky-yhteiskuntaa ja henkilökohtaisia aiheita.[49][64] Albumin katsotaan edeltäjänsä tavoin lukeutuvan yhtyeen parhaimmistoon.[56][63][64]

Twilight of the Gods oli yhtyeen ensimmäinen virallinen albumi Black Markilla, Tyfon Grammofonin alaisella metallimusiikkiin keskittyvällä levymerkillä. Vaikka osa yhtyeen aikaisemmista albumeista oli julkaistu nimellisesti Black Markin kautta, kyseessä oli vain Bathoryn julkaisuilla esiintyvä levymerkki.[23] Black Mark perustettiin virallisesti vuonna 1991, ja se alkoi julkaisemaan Bathoryn tuotannon ohella muuta eurooppalaista metallimusiikkia.[4][65]

Albumin piti jäädä yhtyeen viimeiseksi.[64] Forsberg kuvaili sitä hyvin alakuloiseksi ja uskoi olevansa kyvytön panemaan enää parastaan.[61] Godreah-fanzinelle hän selitti asia näin vuonna 1996:[66]

»Twilight [of the Gods] oli hyvin masentava ja yksinäinen albumi. Aiempaan tuotantooni verrattuna se oli hyvin erilainen. Äänityksien puolivälissä ajattelin, että se oli nyt tässä, enempään kykene. Olen maalannut itseni nurkkaan. En voisi enää soittaa äärimmäisen nopeaa metallia.»

Hiljaiselon aika ja Quorthonin sooloura (1991–1994)Muokkaa

Twilight of the Godsin jälkeen Forsberg vetäytyi metallimaailmasta ja lopetti musiikin tekemisen Bathoryn nimellä yhtyettä lakkauttamatta.[2][64][67] Samoihin aikoihin yhtyeen innoittama norjalainen black metal -liike nousi otsikoihin ympäri maailmaa.[2][68] Syynä olivat erilaiset väkivaltaisuudet, kuten Mayhem-yhtyeen kitaristi Øystein Aarsethin murha sekä kirkonpolttojen sarja. Kun Forsbergiltä kysyttiin black metalin innoittamista rikoksista, hän tuomitsi ne ja kielsi yllyttäneensä ketään väkivaltaan.[2][69][70][71] Hän alkoi myös suhtautua kielteisesti aiempaan satanistiseen tuotantoonsa ja saatananpalvontaan yleisesti, kutsuen aihetta lapselliseksi.[72][73] Hän myös yritti purkaa hänestä lehdistössä rakennettua kuvaa sadistisena saatananpalvojana tai eristäytyneenä viikinkinä.[4][67]

Bathoryn tauon aikana Forsberg keskittyi Jubileum-kokoelmalevyjen julkaisemiseen sekä taiteilijanimeään kantavaan sooloprojektiinsa. Jubileum-levyt sisälsivät aiemmilta levyiltä fanien suosikeiksi katsottuja kappaleita sekä aikaisemmin vain bootlegeinä julkaistuja tai kokonaan julkaisemattomia kappaleita.[4][25] Forsbergin sooloprojekti oli musiikillisesti kaukana Bathorystä ja edusti yksinkertaisempaa vaihtoehtorockia ja grungea.[74] Ensimmäinen sooloalbumi Album julkaistiin vuonna 1994 ja sen seuraaja Purity of Essence vuonna 1997.[75][76]

Bathoryn paluu (1994–2004)Muokkaa

Ensimmäisen sooloalbuminsa jälkeen Forsberg julkaisi vuoden 1994 marraskuussa Requiemin, Bathoryn seitsemännen studioalbumin.[77] Albumi ei ollut viikinki- tai black metalia vaan suoraviivaista thrash metalia, jonka sanoitukset ja kansikuva ammensivat enemmän kuolemasta ja sodasta kuin mytologiasta tai saatananpalvonnasta.[2][49][78] Myöhemmin Forsberg kertoi halunneensa ”puhdistaa ilmaa” järeiden ja mahtipontisten viikinkialbumien jälkeen.[4][67][79] Samaa tyyliä edustava Octagon ilmestyi seuraavana vuonna.[80][81] Octagon käsitteli sanoituksissaan enemmän yhteiskunnallisia aiheita.[2][49] Molemmat albumit saivat ristiriitaisen vastanoton,[4][14][48][61] ja etenkin Octagonin rumpusoundia ja yleistä äänimaailmaa arvosteltiin ankarasti.[80][81]

1990-luvulla Forsberg vihjasi haastattelussa julkaisemattomasta Bathory-albumista, jota äänitettiin Blood Fire Deathin aikoihin.[4][24][82][83] Tarkoituksena oli ollut aluksi julkaista albumi yksinään, mutta myöhemmin tupla-albumina, ja yhtye jatkoi levyn tuotantoa Hammerheartin äänittämisen aikoihin vuoden 1989 kesäkuussa.[84][85][86] Albumi jäi kuitenkin julkaisematta, sillä Forsberg pelkäsi faniensa pettyvän viikinkiaiheiseen albumiin, jonka tyyli poikkesi merkittävästi 1980-luvun black metal -albumeista.[4][87] Haastattelun jälkeen fanit alkoivat vaatia albumin julkaisua. Julkaisua varten Forsberg äänitti uudelleen albumista yli kolmanneksen, mukaan luettuna kaikki lauluosuudet.[4][88] Blood on Ice ilmestyi lopulta vuonna 1996.[89] Melodista viikinkimetallia edustava konseptialbumi otettiin pääosin myönteisesti vastaan.[4][56][89][88]

Seuraava albumi Destroyer of Worlds ilmestyi viisi vuotta myöhemmin. Levyn tyyli yhdisteli tarkoituksellisesti viikinki- ja thrash metalia sanoitusten käsitellessä sotaa ja yhteiskuntaa, mutta paikoittain arkipäiväisempiäkin aiheita.[4][14][49] Albumi oli ensimmäinen, jonka Forsberg äänitti yksin: laulu sekä kaikki soittimet on merkitty hänen nimiinsä.[90][91] Albumi sai ristiriitaisen vastaanoton.[56][90] Tämän jälkeen Forsberg alkoi työstää pohjoismaisesta mytologiasta ja luonnosta ammentavaa teema-albumia, mutta projektin kasvaessa hän päätti jakaa sen kahtia.[49][92] Tuloksena syntyi Nordland-saaga, joka koostuu kahdesta viikinkimetallialbumista, Nordland I:stä (2002) ja Nordland II:sta (2003).[93][94][95][96] Nordland-albumit saivat hyvän vastaanoton fanikunnalta ja kriitikoilta.[93][94][95][96] Saatuaan saagan päätökseen Forsberg vihjaili mahdollisesta paluusta aikaisempien vuosien black metal -tyyliin.[97][98] Hän oli vihjannut mahdollista paluuta jo vuonna 2001 Destroyer of Worldsin julkaisun aikoihin.[4]

Quorthonin kuolema (2004)Muokkaa

There will come a golden dawn
At ends of nights for all yee on whom
Upon the northstar always shines

The vast gates to hall up high
Shall stand open wide and welcome you with all its within
And Oden shall hail us bearers of a pounding hammerheart

– ”Hammerheart”, Twilight of the Gods.[63]

Bathoryn perustaja ja ainoa jäljellä oleva jäsen Thomas ”Quorthon” Forsberg kuoli 3. kesäkuuta 2004 kotonaan Tukholmassa sydänkohtaukseen. Hän oli kuollessaan 38-vuotias.[99][100] Hän oli kärsinyt sydänongelmista jo pitkään.[11][101] Forsberg haudattiin Sandsborgin hautausmaalle Tukholmaan, Forsbergien perhehautaan hautapaikkaan numero 525.[102][103][104] Hänen Dagens Nyheterissä julkaistussa kuolinilmoituksessa on lainaus Twilight of the Godsin viimeisen kappaleen ”Hammerheartin” sanoituksista, jotka kertovat noususta Valhallaan, sankarivainajien asuinsijaan skandinaavisessa mytologiassa.[63][100] Myöhemmin yhtyeen verkkosivut ohjasivat muistosivulle, jossa on samaiset sanoitukset sekä mahdollisuus kuunnella kappale.[105]

Forsbergin kuoleman jälkeen Black Mark julkaisi kolmiosaisen In Memory of Quorthon -kokoelmasetin.[106][107][108] Mukana oli hänen isänsä Börjen valitsemia, uudelleenmasteroituja kappaleita, demoja sekä Forsbergin sooloprojektin tuotantoa. Mukaan mahtui myös tämän siskolleen Jennie Treblerille säveltämää materiaalia. Pakkauksen mukana tuli lisäksi juliste, lyhyt kirjanen Bathoryn historiasta sekä DVD-levy, joka sisälsi materiaalia Hammerheartin promokiertueelta sekä ”One Rode to Asa Bayn” musiikkivideon.[106][107][108]

Forsbergin kuoleman jälkeen paljastui, että yhtyeen pitkäaikainen tuottaja Boss oli hänen isänsä.[106] Ennen kuolemaansa Thomas oli väärennellyt Bossin oikeaa syntymäaikaa ja väittänyt mahdollisen isyyden olevan mahdotonta.[2][23] Börje Forsberg kuoli 73-vuotiaana pitkäaikaisen taudin murtamana 14. syyskuuta 2017.[109][110]

Yhtyeen musiikkiMuokkaa

MuusikotMuokkaa

Musiikkinäytteet

”Equimanthorn” (Under the Sign of the Black Mark, 1987)

Under the Sign of the Black Markista muodostui black metalin esimerkkiteos: nopeaa rummutusta, säröisiä riffejä sekä korkea-alaista rääkynää.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Shores in Flames” (Hammerheart, 1990)

Hammerheart esitteli yhtyeen uuden musiikkityylin, jossa yhdistyivät puhtaat taustakuorot, selkeä laulu sekä hidastempoiset, raskaat doom-riffit.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Suffocate” (Requiem, 1994)

Requiemilla yhtye vaihtoi tarkoituksellisesti raskaaseen thrash metaliin; musiikki oli aggressiivisempaa ja kappaleet nopeatempoisempia ja verrattain lyhyitä.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Blood on Ice” (Blood on Ice, 1996)

Blood on Ice merkitsi Bathoryn paluuta eeppisen viikinkimetallin pariin. Kyseessä on myös yhtyeen ainoa konseptialbumi.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Yhtyeen keulakuva Thomas ”Quorthon” Forsberg lauloi ja soitti sähkökitaraa säestyksen ja sanoittamisen ohella. Hän kirjoitti kaikki Bathoryn kappaleet ensimmäisistä harjoituksista lähtien.[3][73] Forsbergin mukaan kappaleet syntyivät luonnollisesti hänen keksittyään tarttuvan riffin, jonka ympärille hän alkoi rakentaa kappaletta sanoitusten tullessa viimeisenä.[17] Forsberg soitti puolet The Return...... -albumin bassoraidoista ja kaikki Under the Sign of the Black Markin basso-osuudet epävakaan miehistötilanteen vuoksi.[34][38] Jälkimmäisenä mainitun albumin jälkeen Forsberg tyytyi sessiomuusikkoihin Kothaar (bassokitara) ja Vvornth (rummut).[50][51] Vuosien saatossa kyseisiä taiteilijanimiä käyttivät useat eri henkilöt.[2] Varhaisilla Bathory-albumeilla esiintyivät oikeat rumpalit, joiden soittoa paikoitellen paikattiin rumpukoneella.[111] Kun yhtye muuttui yhä enemmän Forsbergin sooloprojektiksi, tämä alkoi tyytyä sessiorumpaleihin, omaan soittoon tai rumpukoneen käyttöön.[11][1] Eräs syy rumpukoneiden käytölle oli se, että oikeilla rumpaleilla oli vaikeuksia soittaa riittävän nopeasti riittävän pitkään.[11] Vaikka yhtyeessä soitti nimettyjä henkilöitä Forsbergin ohella, 1990-luvun alussa Bathorystä tuli tämän oma studioprojekti, jossa muut muusikot olivat vain sessiojäseniä.[2][4][29] Entisen rumpali Jonas Åkerlundin mukaan Forsberg oli musiikillisesti hyvin lahjakas, monipuolinen ja tuottelias.[3][23]

Bathory esiintyi muutaman kerran yleisölle vuosien 1983 ja 1985 välillä.[3] Forsberg piti konsertointia hankalana, eikä yhtye vuoden 1985 jälkeen enää esiintynyt.[69][112][113] Forsberg ei itse pitänyt live-esiintymisestä, ja lisäksi yhtyeen epävakaa henkilöstötilanne esti kiertueet.[114][115][116] Tästä huolimatta hän elätteli ajatuksia konserteista 1980-luvun loppupuolella, mutta myös rahanpuute osoittautui ongelmaksi.[117][118] Tämän ystävä, Oz-yhtyeen Jukka Lewis on myöhemmin arvellut, että Forsbergin sydänongelmat estivät raskaat konserttikiertueet.[11] Yhtyeen harvoilta keikoilta ei ole säilynyt kuva- tai äänimateriaalia.

VaikutteetMuokkaa

Bathoryn tärkeimpiin musiikillisiin esikuviin kuuluivat punk-yhtyeet Sex Pistols ja Charged GBH sekä metalliyhtyeet Motörhead ja Black Sabbath.[4][17][119] Forsbergin mukaan varhaisessa Bathoryssä yhdistyivät Sabbathin synkät sanoitukset sekä punkin ja Motörheadin nopeus.[3][120] Muihin vaikutteisiin lukeutuivat NWOBHM-yhtyeet Saxon ja Iron Maiden.[121] Forsberg kielsi pitkään saaneensa vaikutteita Venomilta, mutta myönsi myöhemmin yhtyeen merkityksen Bathorylle. Entinen rumpali on Jonas Åkerlund kertonut samaa myöhemmin.[9][10] Myös thrash metal -yhtye Slayerin ja power metal -yhtye Manowarin on arveltu vaikuttaneen Bathoryn musiikkiin, minkä Forsberg tosin kiisti.[4][17][88][122] Jukka Lewisin mukaan ajatus hitaista ja mahtipontisista kappaleista oli kuitenkin peräisin juuri Manowarilta.[11] Forsbergiä innoitti myös klassinen musiikki, ja hän luetteloi suosikkisäveltäjikseen muun muassa Ludwig van Beethovenin, Richard Wagnerin sekä Jean Sibeliuksen.[4][17][26][123]

MusiikkityyliMuokkaa

Yhtyeen 1980-luvun tuotanto edustaa black metalin ensimmäistä aaltoa nopeine komppeineen ja säröisine riffeineen.[29][30][31][40] Laulaminen on korkea-alaista rääkynää[23][39][124] ja albumien äänimaailma kolkko ja epäselvä.[3] Bathory alkoi siirtyä kohti kokeellisempaa suuntaa Under the Sign of the Black Markilla (1987) yhtyeen käyttäessä entistä rohkeammin syntetisaattoreita sekä kokeillen pidempiä, hidastempoisia kappaleita.[39] Myönteisestä palautteesta rohkaistunut Forsberg vei ajatusta pidemmälle, ja seuraavan vuoden Blood Fire Death oli aiempaa mahtitempoisempi ja hitaampi. Samalla taustaefektit, akustiset soittimet sekä taustakuorot nousivat huomattavampaan asemaan.[4][17][49]

Yhtyeen viides albumi Hammerheart (1990) jatkoi musiikillista muutosta kohti viikinkimetallia. Ohuet ja ylisäröttyneet kitarat sekä nopeat tempot vaihtuivat raskaisiin ja hitaisiin doom metal -vaikutteisiin riffeihin kuorojen, ääniefektien sekä akustisten kitaroiden roolin noustessa entisestään.[17][53] Samalla Forsbergin laulutyyli muuttui epäselvästä rääkymisestä puhtaaksi lauluksi.[52] Vaikka yhtyeen äänitysolosuhteet olivat edelleen karut, alkoivat jäsenet kokeilla aiempaa kehittyneempiä tuotantomenetelmiä, kuten Forsbergin lauluraitojen monistamista kuoron kuuloiseksi.[52] Seuraavalla albumilla Twilight of the Godsilla (1991) musiikki oli entistä melodisempaa ja paikoittain jopa sinfonista, kun taustakuorot, akustiset kitarat sekä puhdas laulu saivat entistä tärkeämmän osan.[14][49][78]

Bathory teki paluun albumilla Requiem (1994), jonka musiikki oli tarkoituksellisesti raakaa ja raskasta thrash metalia.[2][14][49][78][79] Samalla linjalla jatkoi seuraavan vuoden Octagon.[49][79][80] Konseptialbumi Blood on Icellä (1996) Bathory palasi klassisesta musiikista ammentavaan melodiseen viikinkimetalliin,[4][88] kun taas Destroyer of Worlds (2001) yhdisteli tarkoituksellisesti sekä viikinki- että thrash metalia Forsbergin halutessa tyydyttää eri tyylilajeista pitäviä fanejaan.[4][49] Bathoryn viimeiset albumit Nordland I (2002) ja Nordland II (2003) palasivat raskaaseen viikinkimetalliin.[49][94][96]

Vaikka yhtyeen myöhempi tuotanto mielletään viikinkimetalliksi, Forsberg kertoi olevansa välinpitämätön tyylilajien nimistä ja kutsui viikinkimetalliaan ”nordic metaliksi”.[4][8][43] 1980-luvulla yhtyeen musiikkia kuvailtiin black metalin ohella death metaliksi genrerajojen ollessa häilyvämpiä.[34][125][126] Encyclopaedia Metallum -tietokanta jakaa sivuillaan Bathoryn uran kahteen osaan ja määrittelee sen genreiksi black- ja thrash metalin sekä viikinkimetallin.[127] AllMusicissa yhtyeen musiikkityyleiksi luetteloidaan heavy-, black- sekä death metal ja ”skandinaavinen metalli”.[29]

SanoituksetMuokkaa

Bathoryn varhaistuotannon sanoitukset käsittelivät useimmiten saatananpalvontaa, kristinuskonvastaisuutta, sotaa, pahuutta sekä kauhua, mutta paikoitellen myös seksiä.[24][34][43][49] Blood Fire Deah merkitsi sanoituksellista muutosta musiikillisen ohella, ja muutama kappale käsitteli pohjoismaista tarustoa yleisen pahuuden ja sodan ohella.[4][17][49] Hammerheartin sanoitukset hylkäsivät loput viitteet saatananpalvontaan ja sotaan kaikkien kappaleiden käsitellessä skandinaavista mytologiaa ja luontoa.[49][52] Twilight of the Gods vei Bathoryn musiikkia sinfonisempaan suuntaan, ja sanoitukset käsittelivät luonnon ja taruston ohella henkilökohtaisia aiheita sekä nyky-yhteiskuntaa.[49][64] Sanoituksista on sittemmin löydetty yhteneväisyyksiä Friedrich Nietzschen ja C. G. Jungin kirjalliseen tuotantoon.[4][17] Yhtyeen thrash-albumit Requiem ja Octagon käsittelivät genrelleen tyypillisesti sotaa, kuolemaa ja uskonnonvastaisuutta, mutta ilman suoria viittauksia saatanaan.[49][78][80] Viikinkimetallialbumi Blood on Icen sanoituksia innoittivat mytologian ohella Robert E. Howardin kirjallinen tuotanto, kuten Conan barbaari.[4] Destroyer of Worlds käsitteli sotaa ja yhteiskunnallisia aiheita, mutta myös arkipäiväisempiä asioita, kuten moottoripyöräilyä.[4][14][49] Yhtyeen viimeiset Nordland-albumit palasivat pohjoismaisesta luonnosta ja tarustosta ammentavaan lyriikkaan.[49][94][96] Encyclopaedia Metallum -tietokanta jakaa sivuillaan Bathoryn uran kahteen osaan ja sen mukaan yhtye käsittelee alkuaikoinaan satanismia ja pahuutta, kun taas myöhempinä vuosinaan pohjoismaista tarustoa, kertomuksia, yhteiskuntaa sekä kuolemaa.[127]

Vaikka yhtyeen sanoitukset olivat näennäisesti vakavia sen alkuaikoina, Forsbergin mukaan taustalla eivät vaikuttaneet todelliset uskonnolliset tai poliittiset mielipiteet.[12][14] Hänen mukaansa tarkoituksena oli luoda pelottavaa musiikkia jonka sanoitukset ammensivat kauhuelokuvista sekä -kirjallisuudesta, ja kertomansa mukaan sanoituksiin ei käytetty paljoa aikaa tai vaivaa.[4][49][68] Forsberg myös ”lainasi” sanoituksia eri lähteistä, kuten Erica Jongin kirjallisesta tuotannosta.[128] Forsbergin mukaan muutos kauhusta ja satanismista kohti pakanallisempia viikinkiaiheita tapahtui, koska hän katsoi satanismin kristinuskon tuotteeksi.[68][114] Myöhemmin hän alkoi suhtautua kriittisesti saatanalliseen tuotantoonsa ja tuomitsi aihepiirin lapselliseksi.[72][73] Yhtyeen lopputuotanto olikin pohjoismaisesta luonnosta ja tarustosta ammentavaa viikinkimetallia, ja Forsbergin mukaan hän pyrki musiikillaan kunnioittamaan Pohjolaa.[129]

Jälkimaine ja perintöMuokkaa

»Musiikkimaailmassa jossa vaikutusvallalla tai merkityksellä ei ole mitään tekemistä suursuosion kanssa, vain harva äärimetallia pioneerisoinut yhtye herättää niin syvää salaperäisyyden tunnetta tahi voimakasta kunnioitusta kuin ruotsalainen Bathory.»
(Eduardo Rivadavia, AllMusic.[29])

 
Quorthon vuonna 1987 Metal Forces -lehden haastattelussa esiintyen perinteiseen black metal -tapaan: niittejä, kettinkejä, panoksia, mustaa nahkaa sekä tulenpuhallusta.

Äärimetallin epäkaupallisuudesta johtuen Bathoryn julkaisuja ei juuri huomioitu valtavirtalehdistössä. Metalliyhteisössä yhtyeen raaka ja väkivaltainen soundi sai kuitenkin suosiota, ja se loi yhtyeelle kulttistatuksen, jota sen salaperäinen julkisuuskuva entisestään voimisti.[4][2][12][61][130] Suosio ei ollut kuitenkaan aina taattua, ja moni fanzine ja metallilehti myös pilkkasi yhtyeen saatanallista imagoa, ja esimerkiksi brittiläinen Kerrang! arvosteli ankarasti yhtyeen alkutuotantoa.[4][24][131] Kun Bathory alkoi soittaa viikinkiaiheista musiikkia, sitä myös syytettiin natsisympatioista, jotka yhtye kiisti.[48] Yhtyeen levyt myivät kuitenkin underground-julkaisujen mittapuulla hyvin,[24][34][43] ja Forsberg kertoi olleensa ihmeissään siitä, kuinka hänen musiikkinsa myi suuria määriä.[132] Yhtyeen salaperäinen julkisuuskuva ja sen asema Forsbergin sooloprojektina innosti tulevia black metal -yhtyeitä.[23][124]

Bathory katsotaan usein parhaiden black metal -yhtyeiden joukkoon[133][134] ja sen musiikki genren parhaimmistoon.[135][136][137] Yhtye mielletään usein Venomin kanssa black metalin pääasiallisiksi kehittäjiksi,[3] joskin Venomin tyyli oli lähempänä perinteisempää speed- ja thrash metalia.[14][138][139][140]

Yhtyeen albumeista etenkin Under the Sign of the Black Markilla (1987) oli huomattava vaikutus 1990-luvun norjalaiseen black metal -musiikkiin,[22][39][41][42][141] ja monet lajityypin yhtyeet ovat kertoneet Bathoryn olleen suuri innoittaja. Näihin yhtyeisin lukeutuvat muun muassa Burzum,[142] Mayhem, Emperor, Dark Funeral, Darkthrone,[143] Marduk,[144] Satyricon,[145][146] ja Dimmu Borgir.[147] Black metalin ohella yhtye pionerisoi julkaisuillaan viikinkimetallia.[48][55]

AllMusicin Eduardo Rivadavia katsoo paitsi yhtyeen black metal -musiikin, myös viikinkialbumien inspiroineen norjalaisen black metal -liikkeen kristinuskonvastaisuutta ja väkivaltaisuutta. Hänen mukaansa Bathory toi pohjoismaiseen black metal -liikkeeseen nostalgista kaipuuta esikristillisiin pakana-aikoihin pelkän kristinuskonvastaisuuden rinnalle.[22][52][56][148] Forsberg kielsi yllyttäneensä ketään väkivaltaan ja tuomitsi norjalaisen black metal -liikkeen rikokset.[2][69][70][71]

Musiikin ohella Bathory pionerisoi black metal -yhtyeiden imagoa ja samalla myös lavaesiintymistä. Forsberg esiintyi haastatteluissa sekä promootiokuvissa mustaan nahkaan, panosvöihin sekä niitteihin ja pitkiin piikkeihin sonnustautuneena.[149][150] Rekvisiittaan kuului keskiaikaisia aseita, pentagrammeja, vuohen päitä, käännettyjä ristejä, soihtuja sekä teko- tai sianverta.[2][4][149][151] Toisinaan Forsberg harrasti myös tulenpuhallusta.[2][4][11] Forsberg toimi yhtyeen keulakuvana ja ainoana haastateltavana; yhtye esiintyi virallisessa yhteiskuvassa vain kerran, Blood Fire Deathin (1988) vinyylijulkaisun sisäkansissa.[2]

Bathoryn entinen rumpali Jonas Åkerlund kommentoi Forsbergin kuoleman olleen hyvin traaginen. Åkerlundin mukaan tällä olisi ollut paljon enemmän annettavaa,[152] ja hänestä tämä oli erittäin lahjakas ja tuottelias muusikko.[3][23] Hän myös kertoi useita eri musiikinlajeja edustaneiden muusikoiden, kuten Marilyn Mansonin, Billy Corganin sekä Metallican jäsenten kertoneen hänelle kuuntelevansa Bathoryä.[101]

Forsbergin kanssa kirjeenvaihtoa käynyt yhdysvaltalainen fantasiakirjailija C. Dean Andersson kirjoitti tämän kuoleman merkkipäivänä vuonna 2019 heidän välisestä ystävyydestään, ja tämän äkillisestä kuolemasta. Anderssonin mukaan Forsbergin kirjeet sekä musiikki kertoivat älykkäästä ja kotimaataan rakastavasta miehestä, jolla oli vakaa elämänkatsomus ja uskomukset. Hänen mielestä Forsbergin kuolemaa ei tulisi surra, vaan hänen elämäänsä ja musiikkia tulisi sen sijaan juhlia. Hän myös kertoo kirjoittavansa tämän pohjalta hahmoa uuteen fantasiakirjaansa.[153]

KunnianosoituksetMuokkaa

Bathoryn päättymisen jälkeen sille sekä Thomas Forsbergille on omistettu lukuisia albumeita ja tribuutteja. Ruotsalainen black metal -yhtye Watain esitti vuonna 2010 Bathoryn kappaleita livenä ja julkaisi konsertista livealbumin.[154][155] Darkthrone omisti albuminsa Sardonic Wrath (2004) Forsbergille, ja samoin teki suomalainen Horna albumillaan Sotahuuto (2007).[156][157]

Yhtye on myös yleisesti suosittu lainakappaleiden kohde; Encyclopaedia Metallum -tietokanta listaa yli 1 230 eri Bathory-coveria.[158][d]

Bathory lisättiin torstaina 27. toukokuuta 2021 Swedish Music Hall of Fameen, jonne luetteloitujen artistien katsotaan vaikuttaneen huomattavasti musiikkimaailmaan sekä sen ja musiikin kehitykseen.[106][159]

JulkaisutMuokkaa

StudioalbumitMuokkaa

SplititMuokkaa

KokoelmatMuokkaa

  • Jubileum Volume I  (1992)
  • Jubileum Volume II  (1993)
  • Jubileum Volume III  (1998)
  • Katalog  (2002)
  • Nordland I & II  (2003)
  • In Memory of Quorthon Vol. I  (2006)
  • In Memory of Quorthon Vol. II  (2006)
  • In Memory of Quorthon Vol. III  (2006)

BoksitMuokkaa

  • In Memory of Quorthon  (2006)

MusiikkivideotMuokkaa

JäsenetMuokkaa

Viimeinen kokoonpanoMuokkaa

Entiset jäsenetMuokkaa

  • Frederick ”Freddan” / ”Hanoi” Melander – bassokitara (1983–1984)
  • Jonas ”Vans McBurger” Åkerlund – rummut (1983–1984)
  • Rickard Bergman – bassokitara (1984)
  • Stefan Larsson – rummut (1984–1985)
  • Andreas Johansson – bassokitara (1985)
  • Paul Lundberg[a] – rummut (1987)
  • Vvornth[b] – rummut (1988–1996)
  • Kothaar[b] – bassokitara (1988–1996)

HuomautuksetMuokkaa

  1. a b c Paul Lundberg on merkitty albumin Under the Sign of the Black Mark (1987) rumpaliksi, mutta sen tuottajana toimineen Börje ”Boss” Forsbergin mukaan albumin rumpuosuudet soitti Thomas ”Quorthon” Forsberg.[1]
  2. a b c d Taiteilijanimeä käyttivät eri henkilöt vuosina 1988-1996.[2]
  3. Forsberg viittaa haastattelussa epäsuorasti ”erääseen” newcastlelaiseen bändiin (Venomiin).
  4. Tämä haku antaa vain osviittaa siitä, kuinka suosittu Bathory on lainakappaleiden antajina. Kaikkiaan äänitettyjen cover-kappaleiden määrä lienee suurempi. Haku kuitenkin kuvastaa hyvin yhtyeen suosiota äärimetallin maailmassa. Haku on tehty 30. marraskuuta 2020.

LähteetMuokkaa

Kirja- ja lehtilähteetMuokkaa

  • Christe, Ian: Pedon meteli: Heavy metallin vanha ja uusi testamentti. Suomentanut Jone Nikula. Helsinki: Johnny Kniga, 2006. ISBN 978-951-0-31126-4.
  • Ekeroth, Daniel: Swedish Death Metal. Bazillion Points Books, 2008. ISBN 978-0-9796163-1-0. (englanniksi)
  • Häkkinen, Perttu & Iitti, Vesa: Valonkantajat – Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä. Keuruu: Like, 2015. ISBN 978-952-01-1158-8.
  • Johannesson, Ika & Klingberg, Jon Jefferson: Blod Eld Död – En svensk metalhistoria. Alfabeta Bokförlag AB. ISBN 978-9-1501133-4-1. (ruotsiksi)
  • Patterson, Dayal: Black Metal: Evolution of the Cult. Feral House, 2013. ISBN 1936239760, 9781936239764. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Sitomaniemi, Timo & Lahdenperä, Esa: BATHORY – The Legend Never Dies. Kill Yourself Magazine!!!, 1997, nro 5. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  • Terrorizer’s Secret Histories – Black Metal, Syyskuu 2009. Dark Arts Ltd. ISSN 9772041214005. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

MuutMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Dick, Chris: R.I.P. Stig Börje “Boss” Forsberg (1944-2017) Decibel Magazine. 2.10.2017. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Names Rumors Legends Music and Image bathory.nu. Arkistoitu 19.9.2011. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  3. a b c d e f g h i Patterson 2013, s. 25–26.
  4. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al Lahtinen, Luxi: BATHORY - An Epic Interview With Quorthon metalrules.com. 17.11.2001. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  5. Häkkinen & Iiitti 2015, s. 115–116.
  6. Vuoden 1997 puhelinhaastattelu Oliver Ueckille, kohta 1.24–1.54.
  7. Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 0.55–1.25.
  8. a b c Becoming the sons of the bloodcountess bathory.nu. Arkistoitu 22.2.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  9. a b Ekeroth 2008, s. 31.
  10. a b c Johannesson & Jefferson 2011, s. 52–62.
  11. a b c d e f g Isoaho, Timo: Quorthon täyttäisi tänään 50 – näin Jukka Lewis muisteli toveriaan Infernossa 11 vuotta sitten Inferno. 2005. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021.
  12. a b c Doe, Bernard: BATHORY – Out Of The Black Hole Metal Forces Magazine. 1987. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  13. 1990-luvun Headbangers Ball -haastattelu, kohta 0.12–0.23
  14. a b c d e f g h i j k l Terrorizer’s Secret Histories - Black Metal 2009, s. 10–11.
  15. Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 0.55–1.16.
  16. 1990-luvun Headbangers Ball -haastattelu, kohta 0.12–0.19.
  17. a b c d e f g h i j k Joe: Interview: Quorthon (Bathory) 6.8.2002. Death Metal Underground. Arkistoitu 10.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  18. a b c Patterson 2013, s. 26–27.
  19. Ekeroth 2008, s. 29.
  20. a b c d Ekeroth 2008, s. 30.
  21. a b McManus, Peter: STRANGER THAN STRANGE - Quorthon uncloacks his secrets in an exclusive interview... (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) Power Metal Magazine. 1987. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  22. a b c Terrorizer’s Secret Histories - Black Metal 2009, s. 7–8.
  23. a b c d e f g Patterson 2013, s. 27–28.
  24. a b c d e f g h i Recording the debut album bathory.nu. Arkistoitu 11.3.2010. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  25. a b Bathory - Discography bathory.nu. Arkistoitu 5.9.2011. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  26. a b c Lahdenperä & Sitomaniemi 1997, s. 27.
  27. Bathory - Bathory - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Release date: -kohta) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 23.1.2021. ”October 2nd, 1984” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  28. Ekeroth 2008, s. 32.
  29. a b c d e f g Rivadavia, Eduardo: Artist Biography by Eduardo Rivadavia AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  30. a b Ferrier, Rob: AllMusic Review by Rob Ferrier AllMusic. Arkistoitu 4.1.2021. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  31. a b Rivadavia, Eduardo: The Return of the Darkness and Evil - Bathory AllMusic. Arkistoitu 20.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  32. Darkthronen Fenriz muistelee Bathoryn tasavuosia täyttänyttä levyä – ”Tätä on black metal” Inferno.fi. 28.5.2020. Arkistoitu 23.1.2021. Viitattu 23.1.2021.
  33. Bathory - The Return...... - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  34. a b c d e f g THE RETURN OF THE DARKNESS AND EVIL bathory.nu. Arkistoitu 19.9.2011. Viitattu 30.11.2020. (englanniksi)
  35. Vuoden 1987 haastattelu L'Amour-rcoktapahtumassa, kohta 9.10–9.46.
  36. Miller, Paul: No More Mr. Black Metal Bad Guy (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) Kerrang!. 1990. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  37. Ekeroth 2008, s. 33.
  38. a b c d Bathory - Under the Sign of the Black Mark - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  39. a b c d Patterson 2013, s. 32–34.
  40. a b Rivadavia, Eduardo: AllMusic Review by Eduardo Rivadavia AllMusic. Arkistoitu 21.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  41. a b Isoaho, Timo: Todellinen metalliklassikko täyttää tasavuosia – Mutta miksi bändiliideri menehtyi yllättäen? Soundi.fi. 10.5.2017. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021.
  42. a b Neffling, Daniel: Bathory, 30 vuotta mustan merkin alla KaaosZine. 11.5.2017. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021.
  43. a b c d e f g Under The Sign Of The Black Mark bathory.nu. Arkistoitu 19.2.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  44. Vuoden 1987 haastattelu L'Amour-rocktapahtumassa, kohta 9.46–9.58.
  45. a b Bathory - Blood Fire Death - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  46. a b c Rivadavia, Eduardo: Blood Fire Death AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  47. a b Mäkinen, Riku: Musiikki elää ikuisesti – Thomas Börje ”Quorthon” Forsberg (Bathory) KaaosZine. 3.6.2015. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021.
  48. a b c d e f g Patterson 2013, s. 34–35.
  49. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Writing the deeds of Darkness and Evil bathory.nu. Arkistoitu 20.9.2011. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  50. a b Kothaar - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 323.1.2021. (englanniksi)
  51. a b Vvornth - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  52. a b c d e f Rivadavia, Eduardo: Hammerheart AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  53. a b Bathory / Tankard / Rage Sampler - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Sivun oikea puoli, split-levyn takakannen kuva) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. ”Doom metal combining ancient history and gothic overtones” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  54. Bathory - Hammerheart - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  55. a b c Rivadavia, Eduardo: How Sweden’s Bathory Conquered Their Base Black Metal Instincts To Reinvent Themselves As Viking Metal Pioneers AllMusic. 16.4.2020. Arkistoitu 26.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  56. a b c d e Morgan, Anthony: DANIEL EKEROTH – Under The Influence Of BATHORY Metal Forces Magazine. Toukokuu 2012. Arkistoitu 25.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  57. Larsson, Lennart: Interview with Quorthon (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) Backstage #6. 1990. Arkistoitu 12.11.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  58. Bathory - Hammerheart Promo Tour (DVD) (Koko video koostuu Hammerheart-promokiertueen kuvamateriaalista.) YouTube. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  59. Bathory - One Rode To Asa Bay (Music Video with Lyrics) (Musiikkivideo on kopioitu In Memory of Quorthon -kokoelmasetin DVD-levystä.) YouTube. Arkistoitu 26.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  60. a b Interview with Quorthon (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) Grimoire of Exalted Deeds #7. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  61. a b c d e Aho, Petra: Interview with Quorthon (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) Heathendom Magazine #1. Helmikuu 1996. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  62. a b QUORTHON introducing Bathory's promo video on MTV [1990] (Thomas Forsberg esittelee videolla ”One Rode to Asa Bayn” musiikkivideon Headbangers Ball -ohjelmassa vuonna 1990.) YouTube. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  63. a b c d Bathory - Twilight of the Gods - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  64. a b c d e f Rivadavia, Eduardo: Twilight of the Gods AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  65. Black Mark Prodcution - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Description -kohta:) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 24.11.2020. ”First only a name to release the albums of Bathory, "Black Mark Production" was established in 1991 as an extreme metal label releasing material from mainly European bands.” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  66. Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 2.22–2.58.
  67. a b c Baronas, Mike: BATHORY's QUORTHON (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) G.A.S.P. Mag, Vol. 2 #6. Syksy 1994. Arkistoitu 12.11.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  68. a b c Lahdenperä & Sitomaniemi 1997, s. 28.
  69. a b c Lahdenperä & Sitomaniemi 1997, s. 29.
  70. a b Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 19.00–21.00.
  71. a b Christe 2006, s. 326–327.
  72. a b Vuoden 1997 puhelinhaastattelu Oliver Ueckille, kohta 2.02–2.55.
  73. a b c Dome, Malcom: Interview with Quorthon (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) Ultrakill #2. Kesä/heinäkuu 1994. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  74. Quorthon - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Genre-kohta:) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. ”Alternative Metal/Grunge” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  75. Quorthon - Album - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Release date: -kohta) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. ”September 27th, 1994” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  76. Quorthon - Purity of Essence - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Release date: -kohta) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. ”June 17th, 1997” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  77. Bathory - Requiem - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  78. a b c d Rivadavia, Eduardo: Requiem AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  79. a b c Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 15.23–15.47.
  80. a b c d Wesolowski, David Peter: Octagon AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  81. a b Bathory - Octagon - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  82. Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 0.52–1.11.
  83. Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 3.14–3.30.
  84. Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 3.30–3.41.
  85. Polanski, Cecil: Interview with Quorthon (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) Loud Zine. 1988. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  86. Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 3.14–3.30.
  87. Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 1.11–1.32.
  88. a b c d Rivadavia, Eduardo: Blood on Ice AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  89. a b Bathory - Blood on Ice - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  90. a b Bathory - Destroyer of Worlds - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  91. Destroyer of Worlds AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  92. NEWS & UPDATES (Sivun keskiosa, otsikko JANUARY 2004) bathory.nu. Arkistoitu 24.7.2011. ”However, due to the immense workload and scope of the NORDLAND material, it would be separated into two entities already during the recording process and released as two separate albums six months apart.” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  93. a b Bathory - Nordland I - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  94. a b c d Rivadavi, Eduardo: Nordland AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  95. a b Bathory - Nordland II - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  96. a b c d Rivadavia, Eduardo: Nordland II AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  97. Oheisen videon kohta 57.06–57.24, sisältää leikkeen Thomas Forsbergin haastattelusta sekä vuoden 2004 puhelinhaastattelusta, joissa molemmissa hän puhuu mahdollisesta paluusta aiempaan black metal -tyyliin.
  98. Vuoden 2004 puhelinhaastattelu Sheol Magazinelle, kohta 1.29–1.43.
  99. Isoaho, Timo: Quorthon ei kuole koskaan – Bathory-visionääri 50 vuotta Soundi. 17.2.2016. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021.
  100. a b Quorthonin kuolinilmoitus Dagens Nyheter -lehdessä 64.media.tumblr.com. 23.6.2004. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021.
  101. a b Founding BATHORY Member: 'QUORTHON Had Much More To Offer' Blabbermouth.net. 9.6.2004. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  102. Quorthon - Find a Grave (Plot-kohta) findagrave.com. Arkistoitu 18.12.2020. ”Forsberg family grave, location 1, grave number 525” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  103. Forsberg, Ace Thomas Börje (Gravplats-kohta) SvenskaGravar.se. Arkistoitu 18.12.2020. ”00525” Viitattu 23.1.2021. (ruotsiksi)
  104. Anthony. Martin: HOW TO VISIT QUORTHON'S GRAVE IN STOCKHOLM (Artikkelin alaosa) https://www.overlandmetalhead.com. Arkistoitu 18.12.2020. ”the grave is numbered 525.” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  105. IN MEMORY OF ACE/QUORTHON bathory.nu. Arkistoitu 20.2.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  106. a b c d BATHORY Inducted Into 'Swedish Music Hall Of Fame' Blabbermouth.net. 30.5.2021. Arkistoitu 31.5.2021. Viitattu 31.5.2021. (englanniksi)
  107. a b Bathory - In Memory of Quorthon - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  108. a b In Memory of Quorthon AllMusic. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  109. QUORTHON's Father And BLACK MARK RECORDS Owner BÖRJE 'BOSS' FORSBERG Dies After Long Illness Blabbermouth.net. 21.7.2017. Arkistoitu 18.12.2020. ”Börje "Boss" Forsberg — owner of Black Mark Records and father of late BATHORY mainman Thomas "Quorthon" Forsberg — passed away in the early morning hours of Thursday, September 14.” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  110. Boss - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (R.I.P:-kohta) metal-archives.com. Arkistoitu 18.12.2020. ”Sep 14th, 2017” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  111. Christe 2006, s. 135–136.
  112. Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 5.04–5.21.
  113. Vuoden 1997 puhelinhaastattelu Oliver Ueckille, kohta 11.00–12.01.
  114. a b Larsson, Lennart: Interview with Quorthon (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) Backstage #24. 1994. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  115. Vuoden 1987 haastattelu L'Amour-rocktapahtumassa, kohta 6.35–7.38.
  116. Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 5.54–6.40.
  117. Interview with Quorthon (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) Morbid Mag. 1988. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  118. Interview with Quorthon (Sivu sisältää useita eri haastatteluja, etsi oikea esim. otsikon mukaan.) Evoker Magazine. 1989. Arkistoitu 11.1.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  119. Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 0.55–1.16.
  120. Vuoden 1997 puhelinhaastattelu Oliver Ueckille, kohta 4.07–6.01.
  121. 1990-luvun Headbangers Ball -haastattelu, kohta 0.29–0.44.
  122. Slone, James: Bathory “Blood on Ice” (1988/1996) Avantgarde-Metal.com. 2.5.2018. Arkistoitu 28.2.2021. Viitattu 12.11.2021. (englanniksi)
  123. Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 11.03–11.45.
  124. a b Patterson 2013, s. 29
  125. Under The Sign of the Black Markin mainoskuva 1987. New Renaissance Records. Arkistoitu 21.12.2020. Viitattu 21.13.2021. (englanniksi)
  126. Helvetti soikoon - norjalaisen black metalin historia, jakso 1: ”Ei mitään Norjalle”, kohta 22.40–22.55.
  127. a b Bathory - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 3.3.2021. Viitattu 3.3.2021. (englanniksi)
  128. DePalma, Todd: On Jos. A. Smith's illustrations for Witches + A statement from Black Mark Records TheLeftHandPath.com. 16.4.2008. Arkistoitu 16.10.2008. Viitattu 24.2.2021. (englanniksi)
  129. Vuoden 2004 puhelinhaastattelu Sheol Magazinelle, kohta 1.54–2.45.
  130. Vuoden 1996 puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle, kohta 6.45–7.11.
  131. Patterson 2013, s. 30.
  132. Vuoden 2004 puhelinhaastattelu Sheol Magazinelle, kohta 3.41–5.15.
  133. Fan Poll: Top 5 Black-Metal Bands of All Time Revolver Magazine. 28.11.2018. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  134. Loudwire: https://www.youtube.com/watch?v=d5c2vfQNPww YouTube. 18.2.2016. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  135. Ramirez, Carlos: 10 Great Black Metal Albums IGN. 7.1.2009. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  136. Rolling Stone's 100 Greatest Metal Albums of All Time Rolling Stone. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  137. Top 30 Black Metal Albums of All Time Loudwire. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  138. Venom - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Genre:-kohta) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. ”NWOBHM/Black/Speed Metal” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  139. Winwood, Ian: Venom’s Cronos: “Without Us, Bands Like Slayer Wouldn’t Exist” Kerrang!. 31.5.2019. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  140. Barton, Geoff: The true story of Venom, the most influential NWOBHM band of them all Louder. 7.1.2019. Arkistoitu 12.1.2021. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  141. Ekeroth 2008, s. 27.
  142. Angle, Brad: Interview with Varg Vikernes (Artikkelin keskikohta) Guitar World Magazine. Huhtikuu 2010. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  143. Otto, Dennis: Interview: 2009-01-13 Darkthrone (Haastattelun alkuosa) metalinside. 13.1.2009. Arkistoitu 18.12.2020. ”I said in most interviews that we were just playing 80s Black Metal, combining the styles of CELTIC FROST and BATHORY.” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  144. Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 0.38–0.44.
  145. Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 0.13–0.34.
  146. A Tribute to Black Metal Heroes: Frost This is Black Metal. 20.3.2019. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  147. BATHORY Tributes and BATHORY Covers (Sivulla on listattu yhtyeistä, jotka ovat lainanneet Bathoryn kappaleita.) bathory.nu. Arkistoitu 7.8.2009. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  148. Ruskell, Nick: Why Emperor’s In The Nightside Eclipse Is The Most Important Black Metal Album (Artikkelin alkuosa) Kerrang!. 21.1.2020. Arkistoitu 26.12.202. ”--before bringing Viking mythology and the grandeur it deserves with their Blood, Fire, Death, Hammerheart and Twilight Of The Gods.” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  149. a b Martinelli, Roberto: Interview with BATHORY (Artikkelin keskikohta) Maelstrom. 2004. Arkistoitu 23.6.2004. ”So I don't think it's all about advertising, or having two million spikes in your leather underwear.” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  150. On the Role of Clothing Styles In The Development of Metal - Part I Metal Storm. 5.7.2005. Arkistoitu 19.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  151. The birth of a legend (Sivu sisältää esimerkkikuvia yhtyeen imagosta.) bathory.nu. Arkistoitu 17.2.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  152. Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 3.20–3.50.
  153. Andersson, C. Dean: Quorthon and the Song of Blood dmrbooks.com. 3.6.2019. Arkistoitu 1.3.2021. Viitattu 1.3.2021. (englanniksi)
  154. Så jävla metal -dokumentin katkelman kohta 3.57–5.28.
  155. "Fredrik": Watain – Bathory tribute (Artikkelin alkuosa) Swedish Metal. 31.1.2015. Arkistoitu 6.1.2021. ”Swedens black metal band Watain will release a strictly limited Bathory tribute album entitled “Tonight We Raise Our Cups and Toast in Angels Blood: A Tribute to Bathory” that were recorded during the legendary Watain concert at the Sweden Rock festival 2010.” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  156. Darkthrone - Sardonic Wrath - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Additional notes: -osa) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. ”This album is dedicated to the memory of Quorthon's Bathory.” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  157. Horna - Sotahuuto - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives (Additional notes: -osa) Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. ”A tribute to Bathory. Written during spring 2004 before the Master's journey from there to eternity.” Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  158. Search results for "bathory cover" - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Arkistoitu 18.12.2020. Viitattu 23.1.2021. (englanniksi)
  159. Bathory - Swedish Music Hall of Fame smhof.se. Arkistoitu 31.5.2021. Viitattu 31.5.2021. (ruotsiksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bathory (yhtye).