Bariumfluoridi

kemiallinen yhdiste

Bariumfluoridi (BaF2) on barium- ja fluoridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää erikoislasien valmistamiseen, tuikeilmaisimissa ja hitsauksessa.

Bariumfluoridi
Tunnisteet
CAS-numero 7787-32-8
PubChem CID 62670
Ominaisuudet
Molekyylikaava BaF2
Moolimassa 175,32
Ulkomuoto Väritön kiteinen aine
Sulamispiste 1290 °C[1]
Kiehumispiste 2259 °C[1]
Tiheys 4,9 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen 1,6 g/l (25 °C)[2]

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö muokkaa

Huoneenlämpötilassa bariumfluoridi on väritöntä tai valkoista kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on kuutiollinen ja rakenne muistuttaa kalsiumfluoridin rakennetta. Yhdiste liukenee vain hieman veteen, mutta liukenee happoihin. Luonnossa bariumfluoridia tavataan frankdicksoniittimineraalissa.[1][2][3]

Bariumfluoridia valmistetaan bariumasetaatin ja vetyfluoridin välisellä reaktiolla ja kiteyttämällä bariumfluoridi liuoksesta.[2] Sitä voidaan myös valmistaa neutraloimalla muita emäksisiä bariumyhdisteitä kuten bariumoksidia, -hydroksidia tai -karbonaattia vetyfluoridilla[3].

(CH3COO)2Ba + 2 HF → BaF2 + 2 CH3COOH

Yhdiste läpäisee hyvin infrapunasäteilyä, minkä vuoksi sitä käytetään infrapunalaitteissa ja siitä myös valmistetaan infrapunasäteilyä läpäiseviä fluorifosfaati- ja fluorizirkonaattilaseja. Bariumfluoridia käytetään myös tuikeilmaisimissa röntgen- ja gammasäteilyn sekä α- ja β-hiukkasten havaitsemiseen. Yhdisteellä on myös käyttöä juoksutteena hitsauksessa.[1][2] Yhdistettä käytetään myös emalien valmistuksessa ja keramiikan värjäykseen[3].

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 60-62. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 24.1.2021). (englanniksi)
  2. a b c d e Patrick M. Dibello , James L. Manganaro, Elizabeth R. Aguinaldo, Tariq Mahmood & Charles B. Lindahl : Barium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003.
  3. a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 223. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.