Banja Lukan taistelu
Banja Lukan taistelu käytiin 4. elokuuta 1737 Banja Lukan kaupungin alueella Bosniassa. Se oli ensimmäinen merkittävä taistelu Itävallan–Turkin sodassa ja päättyi osmanien voittoon.
| Banja Lukan taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Itävallan–Turkin sotaa 1737–1739. | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
Taustaa muokkaa
Juuri ennen sodan alkamista osmanit siirsivät Bosnian joukoistaan joukon ammattisotilaita vahvistamaan Venäjän vastaisen sodan rintamaa. Tämän vuoksi Itävallan oli aluksi verrattain helppo marssia Bosniaan. Prinssi Joseph Friedrich von Sachsen-Hildburghausenin johtama Itävallan keisarillinen armeija ylitti rajan viidestä eri kohdasta 29. kesäkuuta 1737. Hildburghausenin joukot olivat perusteellisesti koulutettuja, sekä ajanmukaisesti aseistettuja ja organisoituja. Pohjoisessa Itävallan liittolainen Venäjä oli saavuttanut useita voittoja osmaneista, joten itävaltalaiset suhtautuivat optimistisesti omiin mahdollisuuksiinsa.[1][2]
Bosniaa oli hallinnut sarja kyvykkäitä osmanikuvernöörejä, jotka olivat pyrkineet kouluttamaan ja varustamaan paikallista nostoväkeä parhaansa mukaan. Lisäksi virassa ollut kuvernööri Hekimoğlu Ali pašša oli monessa konfliktissa mukana ollut taitava ja kunnianhimoinen sotilasjohtaja. Hän tarttui nopeasti toimeen järjestääkseen alueelle puolustuksen. Nostoväestä koostuvaa bosnialaista puolustusarmeijaa johtivat pääosin eläkkeellä olevat osmanivirkamiehet ja upseerit. Lisäksi joissakin osastoissa valittiin johtajia äänestämällä.[1][2]
Taistelu muokkaa
Nostoväestä koostunut kirjava puolustusarmeija onnistui heti alkuun väijyttämään ja tuhoamaan yhden viidestä prinssi Hildburghausenin marssirivistöstä Ostravican kylän lähellä 22. heinäkuuta. Samaan aikaan Hildburghausenin pääjoukot olivat tavoittaneet Banja Lukan ja järjestäytyivät piirittämään kaupunkia. Piirittäjät olivat huolettomia ja luottivat määrälliseen ylivoimaansa. 24. heinäkuuta Ostravicasta palaava puolustusarmeija teki uhkarohkean iskun piiritysleiriin. Nostoväki onnistui lyömään piiritysjoukot hajalle sekä kaappaamaan suurimman osan itävaltalaisten tykistöstä. Yllätetty itävaltalaisarmeija aloitti vetäytymisen kohti Vrbas-jokea, jonne Hekimoğlu Ali pašša oli järjestänyt väijytyksen. Hän toi paikalle 20 000 miehen vahvuisen osaston ja hyökkäsi itävaltalaisten kimppuun. Hildburghausenin armeija luhistui menetettyään määrällisen ylivoimansa. Ne, jotka pystyivät pakenivat uimalla Vrbasin yli, kun loput kaatuivat taistelussa tai jäivät vangiksi. Taistelussa Itävalta menetti tuhansia sotilaita sekä suuren osan aloitekyvystään Bosniassa. Ylivoimaisesta vastustajasta saavutettu voitto inspiroi osmaneita ja sota Itävaltaa vastaan jatkui heille menestyksekkäänä.[1][2]
Lähteet muokkaa
- Aksan, Virginia H.: Ottoman Wars 1700–1870. Pearson Education, 2007. ISBN 0582308070.
- Uyar, Mesut ; Erickson, Edward J.: A Military History of the Ottomans – From Osman to Ataturk. ABC-Clio, 2009. ISBN 978-0-313-05603-1.