Bamiyanin laakson kulttuuriympäristö ja arkeologiset jäännökset

Unescon maailmanperintökohde Afganistanissa

Bamiyanin laakson kulttuuriympäristö ja arkeologiset jäännökset on Unescon maailmanperintöluettelossa oleva kohde Afganistanissa Bamiyanin maakunnassa Bamiyanin laaksossa 230 kilometriä Kabulista luoteeseen. Alue tunnetaan erityisesti talibanien maaliskuussa 2001 tuhoamasta kahdesta massiivisesta Bamiyanin Buddha-patsaasta (paštuksi د بودا بتان په باميانو کې, De Buda butan pe bamiyano ke, farsiksi تندیس‌های بودا در باميا, tandis-ha-ye buda dar bamiyaan). Patsaat on veistetty 500-luvun lopulla ja 600-luvun alussa[1][2].

Tuhottu Buddha-patsas.
Toinen Bamiyan laakson Buddha-patsaista

55 ja 37 metriä korkeiden patsaiden räjäytyksestä säilyneet osat on vuosina 2003–2011 koottu talteen. On ehdotettu, että patsaat koottaisiin uudelleen. Suuremmasta patsaasta on materiaalia saatu talteen 30 prosenttia, pienemmästä hiukan enemmän. Palasten joukossa oli räjähtämättömiä pommeja, joissa oli TNT-räjähdettä ja napalmia. Hankkeen rahoituksesta vastasivat YK, Saksan valtio ja yksityiset säätiöt ja se on työllistänyt köyhällä seudulla enimmillään 60 henkeä.[1]

Syistä, joiden vuoksi talibanit tuhosivat patsaat, on esitetty useita versioita. Patsaat oli alun perin päätetty säilyttää, ja YK:lta oli pyydetty rahoitusta niiden kunnostukseen. Julkisesti esitetty hävityssyy oli, että islam kieltää jumalankuvat. Taliban kiristi länsimaita, jotka olivat alkaneet painostaa sitä. Yhdysvallat sulki Talibanin edustuston New Yorkissa helmikuussa 2001, jolloin patsaat päätettiin tuhota. On myös esitetty, että Osama bin Laden sai mullah Omarin perumaan säilytyspäätöksen. Syyksi on esitetty myös, että seudun vaikutusvaltaiset talibanit suuttuivat, kun ruotsalainen arkeologi antoi rahaa patsaiden kunnostukseen eikä köyhille asukkaille. Julkisuuteen esitetyn perustelun vuoksi Taliban päätti hävittää kaikki Afganistanin patsaat.[1]

Brittiläinen matkakirjailija ja taidekriitikko Robert Byron ei pitänyt niitä taiteellisesti merkittävinä kirjoittaessaan niistä 1933 teoksessaan The Road to Oxiana.[3]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Ville Similä, Bamiyanin Buddhien uusi nousu, Helsingin Sanomat 5.8.2011 sivu A 14
  2. Blänsdorf ym. 2009, s. 231
  3. Jesper Huor, I väntan på talibanerna, Ordfront 2010, sivu 91

Kirjallisuutta muokkaa

  • Blänsdorf, C., Nadeau, M-J., Grootes, P. M., Hüls, M., Pfeffer, S. & Thiemann, L. (2009). Dating of the Buddha Statues – AMS 14C Dating of Organic Materials. Teoksessa: M. Petzet (toim.) The Giant Buddhas of Bamiyan. Safeguarding the Remains (s. 231-236). Berlin: hendrik Bäßler verlag. 978-3-930388-55-4: Dating of the Buddha Statues – AMS 14C Dating of Organic Materials. Teoksessa: M. Petzet (toim.) The Giant Buddhas of Bamiyan. Safeguarding the Remains, s. s. 231-236. Berlin: hendrik Bäßler verlag, 2009. ISBN 978-3-930388-55-4. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla muokkaa