Balduin IV

Jerusalemin kuningas (1174–1185)
(Ohjattu sivulta Baldwin IV)

Balduin (tai Baudouin) IV Spitaalinen (11611185) oli Jerusalemin kuningaskunnan kuningas vuosina 1174–1185. Hän oli taitava hallitsija, mutta kuoli hyvin nuorena spitaaliin.

Baudouin IV vanhassa käsikirjoituksessa

Lapsuus muokkaa

Balduin vietti lapsuutensa isänsä, kuningas Amalrik I:n ja tämän puolison Marian hovissa Jerusalemissa. Biologiseen äitiinsä Agnes de Courtenayyn hänellä oli vain vähän kontakteja.lähde? Amalrik nimitti Balduinin kotiopettajaksi historioitsija Guillaume de Tyren pojan ollessa kahdeksanvuotias. Guillaume havaitsi Balduinin sairauden oireet, kun hän huomasi, että pojan oikea käsi oli tunnoton. Balduinilla todettiin olevan lepra.[1]

Kuninkaana muokkaa

Balduinin isä kuningas Amalrik kuoli heinäkuussa 1174 punatautiin 38-vuotiaana, ja nuoresta Balduinista tuli kuningas.[1] Nuoren kuninkaan ei odotettu elävän vanhaksi, ja hänen nuoruusvuosinaan hänen sijaishallitsijoinaan toimivat ensin Miles de Plancy (k. 1174) ja myöhemmin Raymond III. Kuninkaan ei odotettu saavan perillistä, joten kuningassuvun toivo pantiin kuninkaan sisareen Sibyllaan. Sibylla meni naimisiin Guillaume de Montferrat’n kanssa, jonka kanssa hän sai vuonna 1177 perillisen, tulevan hallitsijan Balduin V:n. Kuningaskunnan viholliset odottivat fyysisesti sairaan kuninkaan olevan heikko myös hallitsijana, ja Saladin hyökkäsi häntä vastaan vuonna 1177.

Balduin IV osoittautui kuitenkin hyvin tarmokkaaksi ja viisaaksi hallitsijaksi, ja hän otti Jerusalemin kuningaskunnan armeijan omaan komentoonsa. Hän kohtasi Saladinin joukot Montgisardin vuorella 25. marraskuuta 1177 yhdessä temppeliherrojen sotajoukon kanssa, ja taitavasti maastoa hyväksi käyttäen hän saavutti armeijallaan täydellisen voiton. Saladin lyötiin, ja hän suostui rauhaan.

Vuonna 1177 Balduin IV myös salli äitipuolensa, leskikuningatar Marian naida Balian d’Ibelinin. Tämä osoittautui vaaralliseksi liitoksi, sillä Maria liittyi nyt vaikutusvaltaiseen Ibelinin sukuun, joka nyt yritti naittaa samana vuonna leskeksi jääneen Sibyllan ja prinsessa Isabellan jäsenilleen.

Kuninkaan äiti Agnes sivuutti Guillaumen, kun valittiin uutta patriarkkaa, ja valitsi hänen sijastaan Herakleios Kesarealaisen, jonka epäiltiin olevan Agneksen rakastaja. Agnes halusi myös ratkaista Balduinin seuraajan ja järjesti avioliiton kuninkaan sisaren Sibyllan ja Guy de Lusignanin kesken. Useimpien ylimysten mielestä Guy ei ollut tarpeeksi kokenut tai korkeasäätyinen. Guy aiheutti näin rakoilua kuningaskunnan aatelistossa.[2] Guy väärinkäytti tukikohtaansa Kerakin linnassa Egyptin ja Syyrian välisten kauppakaravaanien ryöstelyyn. Saladinin kostettua Agnes nimitytti Guyn valtakunnan sijaishallitsijaksi. Kuningataräidin vaikutusvalta valtakunnan asioihin oli tällöin korkeimmillaan, ja hän myös järjesti avioliiton kahdeksanvuotiaan prinsessa Isabellan ja liittolaisensa Humphrey IV of Toronin välille, Marian ja Ibelinien vastapainoksi.

Vuonna 1183 Balduin IV oli saanut tarpeekseen sekä Guysta että kreivi Reynald de Chatillonista ja näiden politiikasta, jonka Balduin näki vievän kuningaskuntaa kohti katastrofia. Guyn ottaessa osaa Humphreyn ja Isabellan häihin Kerakissa Saladin teki yllätyshyökkäyksen, ja alkoi piirittää Kerakia. Balduin ratsasti Jerusalemin kuningaskunnan joukkojen kärjessä Kerakiin, ja ajoi Saladinin pois; Guyn kieltäydyttyä liittymästä joukkoihin Balduin erotti hänet. Häväisty Guy vetäytyi Ascaloniin vieden prinsessa Sibyllan mukanaan. Balduin ja Saladin solmivat rauhan. Kuninkaan äiti Agnes kuoli vuonna 1184, minkä jälkeen Balduin hallitsi yksin.

Viimeiset vuodet muokkaa

Balduin vietti viimeiset vuotensa yrittäen lujittaa valtakuntaansa sekä syventää rauhaa valtakunnan naapureiden kanssa. Hän oli uskonnollisesti suvaitsevainen ja hallitsijana viisas. Hänen terveytensä kuitenkin petti lopullisesti vuonna 1185, ja hän kuoli samana vuonna.

Seuraajat muokkaa

Balduin IV:n jälkeen kuninkaaksi tuli hänen yhdeksänvuotias sisarenpoikansa Balduin V, joka kuoli jo seuraavana vuonna, todennäköisesti isäpuolensa Guy de Lusignanin myrkyttämänä. Hänen jälkeensä kuninkaaksi tuli Guy de Lusignan, joka johti Jerusalemin kuningaskunnan armeijan tuhoon Hattinin taistelussa vuonna 1187.

Lähteet muokkaa

  • Montefiore, Simon Sebag: Jerusalem – kaupungin elämäkerta. Suomentanut Lappalainen, Otto. Helsinki: WSOY, 2013. ISBN 978-951-0-39614-8.

Viitteet muokkaa

  1. a b Montefiore, s. 308–309.
  2. Montefiore, s. 311.
  Edeltäjä:
Amalric I
Jerusalemin kuningas
1174–1185
Seuraaja:
Balduin V