Baku–Tbilisi–Ceyhan-öljyputki
Baku–Tbilisi–Ceyhan-öljyputki kuljettaa raakaöljyä 1 768 kilometrin[1] matkan Azerbaidžanin öljykentiltä Kaspianmeren rannalta Georgian läpi Turkin Horasanin ja Erzurumin kautta Ceyhanin satamakaupunkiin Välimeren rannalle. Se on maailman toiseksi pisin öljyputkisto Venäjän Družban putkiston jälkeen. Putkeen alettiin pumpata öljyä 10. toukokuuta 2005 ja se saavutti Turkin Ceyhanin noin vuotta myöhemmin, 28. toukokuuta 2006.
Kaspianmeren ympäristössä on arvioitu olevan 220 miljardin barrelin öljyvarat, mikä riittää maailman kahdeksan vuoden käyttöön. Öljyntuotannon ennustetaan nousevan 1,5 miljoonaan barreliin päivässä (koko maailman öljyntuotanto on noin 75 miljoonaa barrelia päivässä)[2]
Kaspianmeren ympäristöstä öljyn kuljetus on ongelmallista alueen poliittisen tilanteen vuoksi. Lyhin suora kuljetusreitti olisi Persianlahden rannalle Iranin kautta. Myöskään riippuvuutta Venäjästä ei länsimaissa ole haluttu lisätä. "Western Early Oil" -putkisto Azerbaidžanista Georgian Mustanmeren rannikolle oli jo rakennettu, mutta sen kapasiteetti oli erittäin rajallinen, 115 000 barrelia päivässä. Päätös putken rakentamisesta tehtiin 18. marraskuuta 1999 ETYJin kokouksessa Turkissa ja rakennustyö alkoi syyskuussa 2002. Putki vihittiin käyttöön 25. toukokuuta 2005, jolloin paikalla tilaisuudessa olivat presidentit Nursultan Nazarbajev, İlham Əliyev, Mikheil Saakašvili ja Ahmet Necdet Sezer sekä Yhdysvaltain energiaministeri Samuel Bodman.
Putken omistajat ovat BP (30,1 %), Azerbaidžanin valtion öljy-yhtiö (25,0 %), Unocal (USA; 8,90 %), Statoil (Norja, 8,71 %), Türkiye Petrolleri Anonim Ortaklığı (TPAO) (Turkki; 6,53 %), Eni/Agip (Italia; 5,00 %), Total (Ranska 5,0 %), Itochu (Japani; 3,4 %), Inpex (Japani; 2,50 %), ConocoPhillips (USA; 2,50 %) ja Amerada Hess (USA; 2,36 %)
Kuljetusmaksut tuovat Georgialle 1,5 % sen bruttokansantulosta. Muutenkin öljyputki on Kaspian alueen maille hyvin tärkeä osa itsenäisyydestä Venäjästä, koska se on ainoa tapa viedä öljyä Venäjästä riippumatta.[3]
Terroristien hyökkäys 22. joulukuuta 2006 tuhosi osan putkea.[4] Myös 6. elokuuta 2008 tapahtui Turkissa merkittävä putken räjähdys, jota epäiltiin PKK:n aiheuttamaksi, mutta todennäköisesti kyseessä oli tekninen ongelma.[5] Epävarmuuden vuoksi Georgia on joutunut hankkimaan öljyä ja kaasua myös Venäjältä ja Iranista, mikä on ollut sille ongelmallista. Venäjä on kiristänyt hintoja ylöspäin, koska Iran ei ole toimitusvaikeuksien takia pystynyt myymään öljyä Georgialle.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ New Pipeline Gives Caspian Oil Access to World Markets BP Global – Press Releases. 25.5.2005. Arkistoitu 23.9.2015. Viitattu 26.6.2015. (englanniksi)
- ↑ Total Petroleum and Other Liquids Production 2014. EIA, Energy Information Administration, USA. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Starr, S. Frederick & Cornell, Svante E. (editors): The Baku-Tbilisi-Ceyhan Pipeline: Oil Window to the West. Central Asia-Caucasus Institute & Silk Road Studies Program – A Joint Transatlantic Research and Policy Center. 2005. Arkistoitu 5.2.2012. Viitattu 16.7.2020. (englanniksi)
- ↑ 24.1.2007: Terrorist attack on gas pipeline from Azerbaijan to Georgia - Georgian TV RIA Novosti. 22.12.2006. Arkistoitu . Viitattu 16.7.2020. (englanniksi)
- ↑ Göster, Haber Yorumlarını: Explosion in Baku-Tbilisi-Ceyhan pipeline in Turkey halts oil flow Hurriyet.com.tr. 6.8.2008. Viitattu 16.7.2020. (englanniksi)