Bad Ems on kylpyläkaupunki Saksassa, Rheinland-Pfalzin osavaltion Rhein-Lahnin piirissä.

Bad Ems
Vuonna 1907 rakennettu vesitorni Bad Emsissä.
Vuonna 1907 rakennettu vesitorni Bad Emsissä.
vaakuna
vaakuna

Koordinaatit: 50°20′15″N, 7°42′38″E

Valtio Saksa
Osavaltio Rheinland-Pfalz
Piiri Rhein-Lahn
Hallinto
 – Pormestari Oliver Krügel (CDU)
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 15,36 km²
Korkeus 80 m
Väkiluku (2020) 9 801
 – Väestötiheys 640 as./km²
Aikavyöhyke UTC+1
 – Kesäaika UTC+2
Postinumero 56130
Suuntanumero(t) 02603









MaantiedeMuokkaa

Bad Ems sijaitsee Lahnin molemmilla rannoilla, Taunuksen ja Westerwaldin välissä Reinin ylängöllä. Lähin suuri kaupunki on Koblenz, vain noin 8 km luoteesen, ja Bad Ems sijaitseekin Koblenzin ja Gießenin välisen rautatien varressa. Myös historiallinen Nassaun kaupunki sijaitsee aivan Bad Emsin lähellä.

HistoriaMuokkaa

Roomalaiset rakensivat Bad Emsiin castrumin osana Ylä-Germanian limes-varustuksiaan. Kaupungin ulkopuolella metsissä löytyy vielä jäänteitä roomalaisesta rajasta.

Kaupunki mainitaan ensi kerran virallisissa dokumenteissa v. 880, ja se sai kaupunginoikeudet 1324. Nassaun ja Katzenelbogenin kreivit uudelleenrakensivat kaupungin kylpylän. 1600- ja 1700-luvuilta alkaen Bad Ems oli yksi Saksan huomattavimmista kylpyläpaikoista.

Koska kaupunki oli Euroopan ylimystön suosiossa, se on antanut nimensä poliittisille tapahtumille. Vuonna 1870 Saksan keisari Vilhelm I:n lomaillessa Bad Emsissä hänen tapaamisestaan Ranskan lähettilään kanssa lähetettiin Emsin sähke v. 1870, joka toimi Saksan-Ranskan sodan kipinänä.[1] Samoin 1876 tsaari Aleksanteri II antoi Emsin ukaasin, joka kielsi ukrainan kielen käytön painotuotteissa.[2]

Bad Ems on vuodesta 2021 ollut yksi Euroopan suurista kylpyläkaupungeista. Se otettiin mukaan lähteittensä kuuluisuuden ja 1700-1900-lukujen arkkitehtuurin ansiosta.[3]

KaivosteollisuusMuokkaa

1800- ja 1900-luvuilla kaupungissa oli runsaasti kaivosteollisuutta; siellä louhittiin lyijyä, hopeaa, sinkkiä ja kuparia. Kaivostoiminnan aloittivat roomalaiset avolouhinnalla, jota jatkui läpi keskiajan. Ajan mittaan siirryttiin yhä enemmän maanalaiseen louhintaan. Saksan teollistuminen johti kaivosten laajentamiseen ja kehittymiseen, ja v. 1871 kaupungissa aloitti toimintansa Emser Blei- und Silberwerk AG (saks. "Emsin lyijy- ja hopeakaivokset"). Kaivostoiminta jatkui toisen maailmansodan loppuun v. 1945 asti; senkin jälkeen aina v. 1959 asti jatkettiin varastoidun ja muualta tuodun malmin lajittelua ja rikastamista. Vuodesta 1996 asti kaivosalue on ollut museoituna.[4]

KylpylätoimintaMuokkaa

Bad Ems on perustettu kuumien lähteiden ympärille. Lähteiden luontainen mineraalivesi sisältää runsaasti natriumbikarbonaattia, ja vaihtelee lämpötilaltaan 27 °C - 57 °C.[5] Se on antanut nimensä emsinvedelle ja -suolalle.[6]

Kaupungin huippuaika oli 1800-luvulla, jolloin Bad Emsiin tuli matkailijoita ympäri maailmaa, ja se toimi useiden Euroopan hallitsijoiden ja taiteilijoiden kesänviettopaikkana. Näiden joukossa olivat mm. Saksan keisari Vilhelm I, Venäjän tsaarit Nikolai I ja Aleksanteri II, Richard Wagner, Fjodor Dostojevski, Johann Wolfgang von Goethe, Ivan Turgenev ja Vasili Vereštšagin.

Bad Emsin nähtävyyksiä ovat mm. kaupungin useat kylpylaitokset ja kylpylämiljöö, Saksan vanhin kasino (v. 1720 alkaen)[7], Karlsburgin kaupunkilinnna (Vier-Turm-Haus, "Neljän tornin talo"), sekä funikulaarit Malbergbahn ja Kurwaldbahn.

KuviaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Ems telegram Encyclopedia Britannica. Viitattu 12.1.2022. (englanniksi)
  2. Ukraine under direct imperial Russian rule Encyclopedia Britannica. Viitattu 12.1.2022. (englanniksi)
  3. The Great Spa Towns of Europe Unesco. Viitattu 12.1.2022. (englanniksi)
  4. Museum of Mining en.badems-nassau.info. Viitattu 12.1.2022.
  5. Nomination of the Great Spas of Europe for inclusion on the World Heritage List Unesco. Viitattu 12.1.2022. (englanniksi)
  6. Otavan iso tietosanakirja. Osa 2, palsta 911, hakusana emsinvesi. Helsinki: Otava, 1962.
  7. Über Uns Spielbank Bad Ems. Viitattu 12.1.2022. (saksaksi)