Aveyronin Victor
Aveyronin Victor (s. 1788–1790 – k. 1828)[1] on yksi kuuluisimmista villilapsista. Hänet löydettiin vuonna 1797 harhailemasta Ranskasta lähellä Toulousea Aveyronin metsästä, ja löytöpaikan mukaan Victor tunnetaan myös nimellä "Aveyronin villi poika". Victor löydettiin vuonna 1800[1], jolloin hän oli noin 11-vuotias. Pojan arvioitiin eläneen koko lapsuutensa yksin hylättynä metsässä.
| Aveyronin Victor | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1788–1790 |
| Kuollut | 1828 (37–40 vuotta) |
| Muut tiedot | |
| Lempinimet | Aveyronin villi poika |
Löytämisen jälkeen Victor vietiin Pariisiin, jossa Roch-Ambroise Cucurron Sicard teetti hänellä tutkimuksia. Vuodesta 1801 lähtien Victorin opetusta jatkoi nuori lääketieteen opiskelija Jean-Marc Itard, joka oli kuullut pojasta jo vuonna 1799.[1] Victor oli Itardin luona asuessaan tämän taloudenhoitajan hoivissa. Itard halusi Victorin avulla todistaa teorian tyhjästä taulusta, jonka Itard oli tulkinnut niin, että ihmisestä voi oikealla opetuksella kehittyä mitä tahansa. Victorin Itard näki lapsena, jota sivilisaatio ei ollut vielä tahrannut tarpeettomilla haluilla ja rappeutuneisuudella.[2]
Aluksi Victor ei osannut puhua eikä suostunut syömään kypsennettyä ruokaa, nukkumaan sängyssä tai pitämään päällään vaatteita. Hän edistyi varsin paljon ja oppi kommunikoimaan muiden kanssa yksinkertaisilla tavoilla. Vuorovaikutustaitoja Victor oppi etenkin Itardin taloudenhoitajan kanssa, koska he viettivät paljon aikaa yhdessä.[2] Vaikka Victor oppi ymmärtämään jonkin verran puhetta ja myös lukemaan joitain sanoja, hän ei itse osannut puhua kuin pari sanaa[3].
Kun Victor ei edistynyt Itardin toivomalla tavalla, mies turhautui[2] ja lähetti pojan mielisairaalaan, jossa tämä vietti lopun elämäänsä.lähde? Kuollessaan 40-vuotiaana hän oli oppinut lukuisia sosiaalisessa elämässä tarvittavia taitoja, kuten ilmaisemaan itseään ja tarpeitaan eleillä ja ilmeillä, siistit pöytätavat, vaatteiden pitämisen ja joukossa liikkumisen.lähde? Vaikka Itardin tutkimus ei ollut päätynyt hänen toivomaansa lopputulokseen, tuloksista pääteltiin, että myös kehitysvammaiset lapset saattoivat edistää taitojaan. Se vaikutti sittemmin myönteisesti kasvattajien ja kouluttajien asenteisiin.[2]
Myöhempien tutkimusten mukaan Victorille ominaiset käyttäytymispiirteet, kuten liikunnallinen ketteryys ja toisaalta sosiaaliseen kontaktiin kykenemättömyys, samoin kuin puhumattomuus ja sensoriset poikkeavuudet ovat ominaisia autistisille lapsille. Victor olikin todennäköisesti metsään hylätty autistinen lapsi[4].
François Truffaut teki Victorin tapauksesta vuonna 1970 elokuvan Kesytön.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Victor of Aveyron www.britishmuseum.org. Viitattu 24.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d ITARD AND THE WILD BOY OF AVEYRON The Minnesota Governor's Council on Developmental Disabilities. Viitattu 24.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Itard, J. M. G.: De l'Education d'un homme sauvage ou des premiers developpements physiques et moraux du jeune sauvage de l'Aveyron. Pariisi: Goyon, 1801. (ranskaksi)
- ↑ Frith, Uta: Autism: Explaining the Enigma. Lontoo: Blackwell, 2003.