Alexander Järnefelt
August Alexander (Aleksander) Järnefelt(ven.Александр Густавович Ярнефельт,Aleksandr Gustavovits Jarnefelt) (2. huhtikuuta 1833 Tohmajärvi – 15. huhtikuuta 1896 Helsinki) oli suomalainen kenraaliluutnantti, topografi, kuvernööri, valtiopäivämies, senaattori ja suomalaisuustaistelija.
Aleksanderin vanhemmat olivat kruununvouti Gustav Adolf Järnefelt ja Aurora Fredrika Molander. Aleksander Järnefelt vihittiin Pietarissa 22. joulukuuta 1857 vapaaherratar Elisabethin (o.s. Clodt von Jürgensburg) kanssa. Heidän lapsensa olivat Kasper, Arvid, Erik (Eero), Ellida, Ellen, Armas, Aino, Hilja ja Sigrid. Sisaruksista Armas oli säveltäjä, Arvid kirjailija, Eero kuvataiteilija ja Kasper kriitikko. Aino Järnefeltistä tuli säveltäjämestari Jean Sibeliuksen puoliso.
Järnefeltin uraa hallitsivat geodeettiset ja topografiset työt. Vuosina 1860–1869 hän osallistui Venäjän armeijan toimeenpanemiin, Suomen topografista kartoitusta valmisteleviin, geodeettisiin mittauksiin, aluksi johtajan apulaisena ja vuodesta 1868 johtajana. Kun varsinaiset kartoitustyöt vuonna 1870 alkoivat, nimitettiin Järnefelt niiden johtajaksi. Hän pysyi tehtävässä vuoteen 1877, jolloin hän siirtyi kartoittamaan Venäjän Turkin sodan aikana hallussaan pitämää Bulgariaa. Sodan päätyttyä Järnefelt palasi johtamaan Suomen kartoitusta, kunnes hän vuonna 1883 siirtyi maaherraksi. Järnefelt julkaisi Suomessa toimittamiensa geodeettisten töiden tulokset kirjana, joka ilmestyi venäjäksi vuonna 1891, ranskaksi vuonna 1894 ja suomeksi vuonna 1901 (Fennia 1901/10.1). Hänen johdollaan aloitettujen Suomen kartoitusten perusteella valmistui vuosina 1870–1907 Etelä-Suomen topografinen kartasto (473 lehteä) mittakaavassa 1:21 000. Sen perusteella laadittiin painettu kartasto mittakaavassa 1:42 000. Alkuperäiskartaston lehdistä valokuvaamalla tehtyjä jäljennöksiä luovutettiin Suomen senaatille, kaksi kappaletta kutakin lehteä. Suomessa ne väritettiin ja ne tunnetaan nykyisin nimellä Senaatin kartat, ja ne ovat Kansallisarkiston kokoelmissa.[1]
Järnefelt toimi kuvernöörinä Mikkelin läänissä vuosina 1883–1884, Kuopion läänissä vuosina 1884–1888 ja Vaasan läänissä vuosina 1888–1894. Vuodesta 1894 hän toimi senaatin sotilasasiain toimituskunnan päällikkönä. Hän oli myös aatelissäädyssä sukunsa edustaja valtiopäivillä 1872, 1877–1878 ja 1882.[2] Hän kuoli Helsingissä 15. huhtikuuta 1896 halvaukseen.
Kirjallisuus muokkaa
- Strang, Jan: Venäjän Suomi-kuva – Venäjä Suomen kartoittajana 1710–1942. Helsinki: Antiikki-Kirja, 2014. ISBN 978-951-98135-1-6.
- Yrjänä, Jouni – Keskisarja, Teemu: Alexander Järnefelt: Kenraali ja suomalaisuustaistelija. SKS, 2009. ISBN 978-952-222-114-8
Lähteet muokkaa
- ↑ Strang, 2014. Sivut 131–164.
- ↑ Jutta Julkunen: Pikkukaupungin parempi väki, Elisabet Järnefelt ja sivistyneistönaisten sosiaaliset verkostot Kuopiossa 1884-1888, s. 8. pro gradu. Helsingin yliopisto, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 5.5.2008). (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla muokkaa
- Järnefelt, Alexander (1833–1896). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Järnefeltin suku, Aleksander Järnefeltin elämäkerta ja valokuva