Wikipedia

Atte Laitila

suomalainen kuvataiteilija

Atte Laitila, oik. August Laitila (13. joulukuuta 1893 Leppävirta[1] – 5. maaliskuuta 1972 Helsinki[2]) oli suomalainen taidemaalari.

Laitila opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1915–1918, opettajanaan mm. Albert Gebhard, minkä jälkeen hän opiskeli Dresdenissä 1919–1920 yksityisessä Der Weg -taidekoulussa, opettajinaan Planke ja Piefo. Laitila opiskeli 1920-luvulla myös Académie André Lhotessa, Académie de la Grande Chaumièressa ja Academia Espanola de Bellas Artesissa Roomassa. Laitila kävi Pariisissa yli kaksikymmentä kertaa. Muita kohteita mm. Italia, Tunisia, ja Marokko. Kesät Laitila vietti usein veljensä Kalle Ville Laitilan kodissa Jyväskylässä tai vieraili lapsuutensa kotimaisemissa Näädänmaalla.

Opinnoista Laitila omaksui naturalismin joksikin aikaa. André Lhote taas käytti havaintomenetelmänään taidepostikortteja eri kulttuureista. Lhote itse sai vaikutteita Paul Cezannelta. Laitila tutustui Lhoten kautta Cezannen ajatuksiin ja kiinnostui klassisen kiinteästä ja tasasuhtaisesta sommittelusta. Myös Henri Matisse vaikutti Laitilan tuotantoon. Laitilaa viehätti Matissen koulittu väritaide ja aistikkuus. Matisselta saadut vaikutteiden vuoksi Laitilaa on pidetty ranskalaisen koulukunnan edustajana.

Laitila maalasi satoja muotokuvia.[2] Niitä ovat muun muassa kirjastoneuvos Helle Kannilan (1946) muotokuva, joka on Suomen kirjastomuseossa, ja soveltavan fysiikan professori Jarl A. Wasastjernan muotokuva (1947), joka on Helsingin yliopistomuseon kokoelmissa. Laitila teki muotokuvia etenkin 1940- ja 1950-luvuilla. Hänelle oli tärkeää päästä kosketuksiin mallin kanssa, jotta tämä voisi rentoutua ja olla oma itsensä.

Laitila maalasi myös asetelmia erityisesti 1940- ja 1960-luvuilla. Tyypillisiä esineitä hänen töissään ovat kannu, hedelmät, viinipullo, sekä vaihtelevasti kirja, piippu, kuollut lintu ja maalaus. Esineet on asetettu liinalla peitetylle pöydälle. Esineet on kuvattu kulmikkaasti, esimerkiksi kannu on aina samanlainen, kannellinen, pienikokoinen ja kulmikas. Värisävyt ovat tummahkoja, kuten ruskea, vihreä, harmaa ja punaruskea.

Kolmas Laitilalle ominainen aihepiiri on kaupunkinäkymät ja maisemat. Teosten ihmishahmot on usein esitetty muutamalla vedolla piirteettöminä hahmoina. Pariisissa Laitilan suosikkikohteina olivat sillat. Henkilösommitelmille on ominaista kuvattujen henkilöiden alisteisuus värille ja sommittelulle. Alastonkuvauksia Laitila maalasi runsaasti mm. teos Marokkolainen Tanssijatar. Kolmekymmentäluvun teoksille on ominaista paksut, tummat rajaukset henkilöiden ympärillä ja niukka tummasävyinen väritys. Laitila teki myös jonkin verran monumentaalimaalauksia. Vuonna 1935 Laitila maalasi Kesko Oy:lle teoksen Vanha Puoti, jonka esikuvana on käytetty Jussi Jurvosen puotia Heinäveden Rummukkalassa.

Laitilan teoksia oli ensi kerran esillä näyttelyssä 1916.[2] Laitila osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyyn useina vuosina 1916–1956 ja Suomen taideakatemian kolmivuotisnäyttelyyn 1950. Laitilan yksityisnäyttelyitä oli 1940 Strindbergin taidesalogissa ja 1963 Galerie Hörhammerilla.

Laitila perusti 1943 Ryhmä 34:n Kalle Kuutolan kanssa. Muut jäsenet olivat Uuno Eskola, Hugo Otava ja Matti Waren. Ryhmän tarkoitus oli järjestää näyttely, johon kutsuttaisiin myös ulkopuolisia taiteilijoita. Myös ryhmän innoittaja Andre Lhote osallistui yhdessä hänen oppilaittensa, englantilaispariskunta Bassett ja Muriel Wilsonin kera syksyllä 1943 järjestettyyn näyttelyyn. Näyttely sai huomiota osakseen, mutta ryhmä jäi yleisölle vieraaksi.

Laitilan teoksia on Ateneumin Taidemuseossa, Helsingin kaupunginmuseossa, Alfred Kordelinin säätiöllä ja Taidekoti Kirpilän taidekokoelmassa. Ulkomailla hänen teoksiaan on Tanskassa Willumsen museetissa. Laitila oli Kordelinin Säätiön, Suomen taideakatemiaa edustajistossa ja hallituksessa 1950–1958. Hän toimi luottamustehtävissä myös Gallen-Kallela Säätiössä ja Taidemaalariliiton johtokunnassa.

Henkilöhistoria muokkaa

Atte Laitilan vanhemmat olivat maanviljelijä Aapeli Laitila ja Gustava Hoffren.[1] Hänen puolisonsa oli Ingeborg Anna Margareeta o.s. Hackzell, josta hän erosi. Laitila kävi kauppakoulun ennen taideopintoja.[2]

Palkinnot ja tunnustukset muokkaa

  • III Palkinto Helsingin Suomalaisen Lyseon seinämaalaukilpailussa 1935, teos: Rakentajat.
  • III Palkinto Inarin kirkon alttaritaulukilpailussa 1938, luonnos Pako Egyptiin.
  • Pro Finlandia -palkinto 1949
  • PYP:n seinämaalauskilpailussa palkinto 1949
  • Valtion taiteilijaeläke 1961

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b L. Arvi P. Poijärvi, Ilmari Havu, Mauno Jääskeläinen (toim.): Kuka kukin on (Aikalaiskirja). Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1950, s. 388. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1949.
  2. ↑ a b c d Kuolleita. Helsingin Sanomat, 7.3.1972, s. 9. (Lehti HS Aikakoneessa (tilaajille))

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Atte_Laitila&oldid=21902306”