Aspekti (kielitiede)

Kielitieteessä aspekti on verbin ominaisuus, joka liittää siihen ajallista etenemistä kuvaavan merkityseron. Aspektilla voidaan ilmaista esimerkiksi sitä, onko tapahtuma suoritettu loppuun vai onko se jatkuva (englanti), onko tapahtuma juuri alkamassa (esperanto), tai liittyykö siihen liikettä vai ei (arabia). Varsinkin monissa indoeurooppalaisissa kielissä aspektin ja aikamuodon raja on häilyvä. Aspektimuotoihin liittyy usein myös merkitys- tai vivahde-eroja.

Aspektin ja aikamuodon ero

muokkaa

Aikamuodot ilmaisevat tyypillisesti tapahtuma-aikaa (juoksin), aspekti tapahtuman kulkutapaa (juoksahtelen). Aspektimuotoihin liittyy monissa kielissä kuitenkin aikaa ilmaisevia sivumerkityksiä, jolloin niitä voidaan käyttää samaan tapaan kuin suomen aikamuotoja (esimerkiksi englannin I have ran). Vastaavasti suomen aikamuotoihin sisältyy myös aspektuaalisia sivumerkityksiä (esimerkiksi ilmaus juoksen ympäri taloa kuvaa nykyhetken toimintaa, joka on kesken). Raja aspektien ja aikamuotojen välillä on siis tulkinnanvarainen. Se vedetään kielikohtaisesti; usein sillä perusteella, onko kyseisten muotojen päätarkoitus ilmaista tapahtuman ajankohtaa vai sen etenemistä.

Aspekti suomessa

muokkaa

Varsinaiset aspektimuodot ovat suomessa melko harvinaisia, vaikkakin uralilaisessa kantakielessä aspektijaottelu on selkeämpi.[1] Tapahtuman kesto ilmaistaan yleensä muilla keinoin, kuten aikamuodoin. Objektin sijamuotoihin liittyy kuitenkin aspektuaalinen merkitys. Esimerkiksi ammuin karhun akkusatiivissa korostaa, että karhu tapettiin, kun taas ammuin karhua partitiivissa on paljon epämääräisempi, eikä kerro tapahtuman kestosta tai lopputuloksesta mitään.

Myös tietyt suffiksit vaikuttavat aspektiin. Esimerkiksi -ele-,päätteellinen ammuskella (nimeltään frekventatiivi) nähdään pitkäkestoisemmaksi kuin pelkkä ampua.

Aspekti englannissa

muokkaa

Englannin yleiskielessä on kaksi aspektia: progressiivi (kestomuoto) ja perfekti. Aspektimuotoja on neljä: aspektiton muoto (I eat), progressiivi (I am eating), perfekti (I have eaten) ja perfektiprogressiivi (I have been eating).

Perfekti ilmaisee yleisesti sellaista menneisyydessä tapahtunutta toimintaa, jolla on merkitystä nykyhetkeen. Esimerkiksi I have eaten lunch eroaa aspektittomasta I ate lunch -muodosta niin, että lounaan syömisestä voidaan katsoa kuluneen niin vähän aikaa, että puhuja ei ole vielä nälkäinen. Perfektille on myös monia muita käyttötarkoituksia.

Progressiivi eli kestomuoto ilmaisee yleensä, että toiminta on käynnissä tapahtumahetkellä, esimerkiksi I am eating lunch, syön lounasta tällä hetkellä, olen syömässä lounasta. Progressiivia voidaan käyttää myös erilaisten merkityserojen luomiseen. Sillä voidaan muun muassa ilmaista, että suunniteltu toiminta ei ole vielä alkanut, esimerkiksi I'm taking three classes next semester, tai että toiminta keskeytyi jonkin toisen tapahtuman johdosta John had been playing tennis when Jane called him.

Vallitsevan kielitieteellisen käsityksen mukaan esimerkiksi perfekti ei siis ole englannissa aikamuoto vaan aspekti. Englannissa on tämän käsityksen mukaan vain kaksi aikamuotoa, mennyt ja nykyinen - muut verbien muodot rakennetaan aspektien, modusten ja passiivin avulla.[2] Tämä eroaa useimmista koulukieliopeista, joissa yleensä esitellään toisaalta yleis- ja kestopreesens, toisaalta imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti omina muotoinaan.

Aikamuoto Modus Aspekti
Perfekti Kestomuoto
-Ø (nykyinen)
-ed (mennyt)
-
will (futuuri)
-
have -en (perfekti)
-
be -ing (kestomuoto)

Joissain puhekielissä on kuitenkin enemmän aspektimuotoja, esimerkiksi Yhdysvaltain perinteisessä mustassa puhekielessä (AAVEssa) niitä on jopa kahdeksan. He be workin' ilmaisee, että työskentely on jatkuvaa ja rutiininomaista; sitä tapahtuu esimerkiksi joka tiistaina. He done worked korostaa, että työntekeminen on loppu.

Aspekti muissa kielissä

muokkaa

Slaavilaisissa kielissä on kaksi aspektia, perfektiivi (rajattu) ja imperfektiivi (rajaamaton). Perfektiivissä toiminta on tehty loppuun, imperfektiivissä se on jatkuvaa tai toistuvaa. Useimmilla imperfektiivisillä verbeillä, mutta ei kaikilla, on perfektiivinen parinsa, joka voi olla epäsäännöllinen, eikä sen käänteistä muotoa voi aina muodostaa minkään säännöllisen kaavan mukaan. Venäjässä perfektiivinen aspekti muodostetaan usein prefiksillä tai vartaloa tai sen jälkeistä päätettä muokkaamalla (делать, сделать; продолжать, продолжить; записать, записывать; оттащить, оттаскивать). Aikamuodot ja aspektit on selvästi eroteltu toisistaan toisin kuin monissa muissa indoeurooppalaisissa kielissä.

Kiinassa ei ole ollenkaan aikamuotoja, vaan tekemisen ajankohta jätetään usein ilmaisematta. Vain epäselvissä tilanteissa käytetään aspektia ilmaisevia adverbejä.

Lähteet

muokkaa
  1. kantaurali elisanet.fi. Arkistoitu 17.10.2022. Viitattu 30.10.2022.
  2. Geoffrey K. Pullum: The Cambridge Grammar of the English Language. Cambridge, UK: Cambridge University Press, 2002. 46641801 ISBN 0-521-43146-8, 978-0-521-43146-0 Teoksen verkkoversio (viitattu 30.10.2022).