Asekeräily
Asekeräily on aseiden kokoelmaan taltiointia, aseiden historian ja tekniikan tutkimusta sekä aseisiin liittyvän tiedon keräämistä. Siihen liittyy myös aseisiin ja aseiden historiaan liittyvien tietojen ja taitojen jakaminen erilaisissa opetus- ja koulutustilaisuuksissa. Asekeräilijä säilyttää esineistöä ja tietoa aseisiin liittyvästä kulttuuriperinnöstä sekä on kiinnostunut ase- ja varushistoriaan liittyvästä kulttuurista. Moni asekeräilijä harrastaa myös metsästystä ja ampumaurheilua. Osalla keräilyaseita metsästetään, harjoitellaan ja kilpaillaan. Keräilyaseilla ampuminen on tärkeä osa asekeräilyä, aseiden teknillisten ja toiminnallisten ominaisuuksien selvittämiseksi.
Museoiden asekokoelmat perustuvat usein yksityisiltä henkilöiltä lahjoituksena saatuihin kokoelmiin. Asekeräilyä voidaan ajatella myös sijoitustoimintana samalla tavalla kuin taiteeseen sijoittamista, koska keräilyaseilla saattaa olla joskus huomattava rahallinen arvo. Asekokoelmaan kuitenkin liittyy myös useita muita erilaisia arvoja rahallisen arvon lisäksi. Tällaisia ovat muun muassa historialliset, taiteelliset, tekniset ja esteettiset arvot sekä usein myös käyttöarvo ja tunnearvo. Asekeräilyyn ja vanhoilla aseilla ampumiseen liittyy myös tietynlainen nostalgia, kuten vanhoja ajoneuvoja harrastettaessa ja niillä ajettaessa.
Aseet keräily- ja tutkimuskohteena muokkaa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Asekeräilyn kohde voi liittyä esimerkiksi historiallisiin tapahtumiin, historian henkilöihin, asetekniikan kehitysvaiheisiin, tekniseen toimintatapaan, valmistajaan tai tiettyyn käyttötarkoitukseen. Asekeräilijät tekevät usein myös aseisiin liittyvää historiallista tutkimusta. Arkistotutkimus on yksi merkittävä keino selvittää aseiden kehitykseen, käyttöön, asekauppaan ja aseiden valmistajiin liittyvää historiatietoa. Asekeräilijöiden yleisimmin käyttämiä arkistoja Suomessa ovat Kansallisarkisto ja sen eri toimipisteet. Tavoitteena keräilijällä on kerätä mahdollisimman paljon tietoja keräilyalaansa liittyen ja pyrkiä varmistamaan, että tieto ja esineistö säilyy myös jälkipolville. Keräilijän kokoelmiin kuuluu usein muutakin esineistöä kuin luvanvaraisia aseita. Keräilykohteena luvanvaraisten aseiden lisäksi voi olla esimerkiksi metsästykseen liittyvä vanha esineistö, kunniamerkit, kypärät, uniformut jne.
Asekeräilyyn ja aseisiin liittyvä tiede ja tekniikka muokkaa
Asekeräily liittyy läheisesti myös tieteeseen ja tekniikkaan. Ampuma-ase on tekninen laite, jolla ammutaan projektiili ruutikaasun aiheuttaman paineen voimalla. Eri aikoina syntyneet aseiden toimintaan liittyvät tekniset ratkaisut ovat keräilyllisesti mielenkiintoisia. Reilut sata vuotta sitten aseet saavuttivat kehityspisteen, jossa ase voi suorittaa latauksen, virityksen ja hylsyn poiston automaattisesti, mutta tähän kehitysvaiheeseen oli pitkä ja erittäin mielenkiintoinen kehityskaari.
Lähtökohtaisesti mitään esinettä ei voida tarkastella kunnolla tieteen ja tekniikan näkökulmasta, ellei sitä voida kokeilla siinä tarkoituksessa, mihin se on tehty. Jotta keräilyaseen toimintaperiaate ja toimintaan liittyvät rajoitteet, joskus myös tekniset suunnitteluvirheet, tulevat ymmärretyiksi, on aseen toiminnan tekninen tarkastelu ampumalla oleellinen osa keräilyä. Tällöin voidaan testata myös aseen ampumaominaisuuksia, kuten tarkkuutta, tehoa, toimintavarmuutta, käsiteltävyyttä ja joissain tapauksissa myös tulinopeutta. Samalla todetaan keräilyaseiden tekninen toimintakunto, jolla on suuri merkitys aseen arvoon.
Koulutus muokkaa
Asehistorialliset seurat ja yksittäiset asekeräilijät järjestävät myös luentoja ja koulutustilaisuuksia asehistoriaan liittyen. Asehistorian liitto ja Suomen Asehistoriallinen Seura ovat järjestäneet luentoja mm. Maanpuolustuskorkeakoulun Sotatieteiden päivillä.
Koulutustilaisuuksissa havainnollistetaan keräilyaseiden toimintaa kädestä pitäen, opetetaan niiden turvallista käsittelyä ja käytöä tutustumalla myös itse ampumatoimintaan. Keräilyaseilla harjoitteleminen ja kilpaileminen on osa kulttuuriperinnön elävöittämistä jälkipolville.
Asekeräilijät antavat usein myös asiantuntija- ja käännösapua kielenkääntäjille. Suomen Asehistoriallinen Seura on osallistunut kääntäjien ja tulkkien koulutuspäivään, joka oli tarkoitettu muun muassa kirjallisuuden kääntäjille, elokuvia ja tv-sarjoja tekstittäville kääntäjille, oikeusistunnoissa työskenteleville tulkeille ja lääketieteellisten tekstien kääntäjille.[1]
Historiallisten aseiden ampumakilpailut muokkaa
Historiallisten aseiden ampumakilpailuja on järjestetty ympäri Suomea jo kymmeniä vuosia eri asehistoriallisten seurojen toimesta. Kilpailulajit vaihtelevat 1400-luvun mustaruutiaseista, nykyaikaisempiin automaattiaseisiin. Suosituimmat lajit ovat perinteisiä sotilaskivääri- ja sotilaspistoolilajeja. Myös mustaruutitykeille ja sarjatuliaseille on omat kilpailulajinsa.[2]
Suomen Asehistoriallinen Seura toimii kansainvälisenä lajiliittona.[3] Lisäksi Suomen Ampumaurheiluliitto järjestää mustaruutilajeja kansainvälisen Muzzle Loaders Associations International Confederation säännöillä[4] ja Reserviläisurheiluliitto hallinnoi reserviläisammunnan perinneasekilpailuja.[5] Classic Old Western Society of Finland järjestää Cowboy Action Shooting -kilpailuja ja -tapahtumia, joissa ammutaan historiallisilla aseilla ja pukeudutaan tilaisuuksissa historiallisiin asuhin.[6]
Kulttuuriperintö muokkaa
Aseet ovat aina olleet tärkeä osa suomalaista kulttuuria ja ovat osa kulttuuriperintöämme. Esineenä hyvinkin tavanomainen ja rahallisesti ”arvoton” ase voi olla kulttuurihistoriallisesti arvokas, ja on vaarassa lopullisesti kadota sen hetkisen arvostuksen puutteen vuoksi. Esimerkkinä tästä ovat niin sanotut torpparihaulikot, jotka yksittäisenä keräilyesineenä eivät olleet rahalliselta arvoltaan kummoisia, mutta ovat ase- ja kulttuurihistorian näkökulmasta, monen torpan välttämättömiä ruuanhankintavälineenä merkittäviä ja mielenkiintoisia esineitä.
Sama seikka koskee myös vanhoja armeijan varusesineitä. Tuntematon sotilas -elokuvan tekemiseen ja kuvauksiin lainattiin yksityisistä kokoelmista suomalaisia sotilasaseita ja varusteita. Tämän lisäksi keräilijät opastivat kuvauksissa myös aseiden ja varusteiden oikeaa ja aikakauden mukaista käyttöä. Osaaminen myös näkyi elokuvassa. Näyttelijät koulutettiin Puolustusvoimien alueella Pahkajärvellä ja koulutuksen antoivat asekeräilijät yksityisten kokoelmien aseilla ja varusteilla.[7]
Kulttuuriperinnön säilyttäminen muokkaa
Asekeräilijöiden yksityiset kokoelmat ovat tärkeä osatekijä kulttuuriperinnön säilyttämisessä. Yhteiskunnan ylläpitämien museoiden jatkuvuuteen sisältyy aina kokoelman olemassaoloa uhkaava riski, joka vaihtelee yhteiskunnan senhetkisen poliittisen suuntauksen mukaan. Esimerkiksi Tanskassa tuhottiin deaktivoimalla Kansallisen sotamuseon kaikki täysautomaattiset kokoelma-aseet. Kiristyneen lupakäytännön ja säilytysolosuhdevaatimusten vuoksi useat museot eivät Suomessakaan enää ota aseita kokoelmiinsa. Moni museo onkin nykyään monialamuseo, jossa henkilökunnalla ei aina ole suurta osaamista ja kiinnostusta museon hallussa olevaan aseisiin liittyvään esineistöön.
Keräilyaseiden huutokaupat muokkaa
Suomen Asehistoriallinen Seura järjestää kaksi kertaa vuodessa keräilyaseiden huutokaupan.[8] Historiallisesti ja kulttuurillisesti arvokkaat ampuma-aseet saavat uuden, niitä arvostavan omistajan ja säilyvät näin hyvin hoidetuissa kokoelmissa tulevia sukupolvia varten. Asekeräilijöiden antamat asiantuntijapalvelut perikunnille auttavat keräilyaseiden ja niiden iän tunnistamisessa sekä rahallisen arvon määrittämisessä. Ilman asekeräilijöiden apua kuolinpesien arvoaseet jäisivät osin tunnistamatta ja päätyisivät mahdollisesti tuhottavaksi historiallisesti vähäarvoisen asemateriaalin mukana.
Poliisi järjestää asehuutokauppoja poliisille luovutetuista aseista. Harmillisesti osa poliisille luovutetuista aseista päätyy tuhottavaksi, olivatpa ne kuinka merkittäviä tahansa, jos omistaja ei huomaa osoittaa niitä huutokauppaan myytäväksi.[9] Myös huutamatta jääneet aseet menevät tuhottavaksi.[10] Minimihuutohintnan asettaminen ja aselupien korkea hinta tekevät nykyään aseen hankinnasta kalliin. Niinpä valtaosa poliisihuutokauppojen edullisista aseista päätyy sulattoon, kuten käytännössä kaikki torpparihaulikotkin.[11] Poliisin järjestelmä ei mahdollista tällä hetkellä lupavapaiden osien ja varusteiden myymistä erikseen.
Kulttuuriperinnön elävöittäminen muokkaa
Asehistoriallisten seurojen tykkiryhmät järjestävät näytöksiä alkuperäisillä tai alkuperäisen mallin mukaan valmistetuilla tykeillä.[12] Tykkiryhmän asukokonaisuus ja tarvikkeet mallintavat ajankohdan varusteita. Erilaisten asekeräilytapahtumien tai historiallisten aseiden ampumakilpailuissa juhlistetaan usein kilpailun alkua mustaruutitykin laukauksella savupöllähdyksen kera.
Asemessuilla järjestetään näyttelyiden lisäksi pukukilpailuja, joissa paras historiallinen pukukokonaisuus palkitaan. Asekeräilijät ovat myös auttaneet ja neuvoneet kesäteattereita niiden esityksissä ja näytelmissä, koskien ajanmukaisia pukuja ja varusteita.
-
Tykkiryhmä, Gun Show 2012 Ellivuoressa -
Gun Show pukukilpailu 2021
Kulttuuriperinnön siirtäminen tuleville polville muokkaa
Aseisiin ja asehistoriaan liittyvää kulttuuriperintöä vaalitaan yksityisten asekeräilijöiden, yhdistysten ja museoiden toimesta. Tämän kulttuuriperinnön säilymisen varmistaminen vaatii tiedollisia, taidollisia ja taloudellisia resursseja. Kulttuuriperintö katoaa ajan myötä, ellei sitä tietoisesti säilytetä. Aineeton kulttuuriperintö säilyy ainoastaan, kun se siirretään tuleville polville koulutus- ja opetustilaisuuksien sekä kirjallisten julkaisujen kautta..
Suomen Asehistoriallinen Seura on järjestänyt historiallisten aseiden ampumatapahtumien lisäksi esimerkiksi konekiväärikursseja, joiden tarkoituksena on Suomen sotiin liittyvän vanhan aseistuksen syvällisempi tuntemus, sen turvallinen käsittely ja aseisiin liittyvän historian elävöittäminen.[13] Puolustusvoimat ei enää kouluta, eikä varastoi vanhoja Maxim-konekiväärejä ja museoissa on ainoastaan joitain aseita näytteillä. Ilman kursseja näihin aseisiin liittyvä tieto ja osaaminen häviäisi ajan myötä.
Asekeräilijät kokoavat ja tuottavat myös alaan liittyvää kirjallista tietoa jälkipolville. Kirjoituksia julkaistaan muun muassa suomalaisissa ase-alaan liittyvissä lehdissä ja seurojen jäsenistölleen lähettämissä omissa julkaisuissa. Julkaisutoiminnasta hyvänä esimerkkinä on Paavo Raukon kirjoittama kirja Eurooppalaiset sotilaskiväärit ja patruunat 1867–1886, joka on tutkimus eurooppalaisista takaaladattavista mustaruutikivääreistä ja niiden latauksista.[14] Toinen mainitsemisen arvoinen julkaisu on Bengt Lerviks:n kirjoittama Bössmeder och själjägare i svenska Österbotten och Portö 1800-1935, jossa on ansiokkaasti dokumentoitu Suomen varhaisempaa kansanomaista asevalmistusta.
Asemessut muokkaa
Tärkeitä asekeräilytapahtumia ovat eri puolilla Suomea järjestettävät asemessut, missä tavataan muita keräilijöitä ja vaihdetaan keräilykuulumisia. Messut ovat osto- ja myyntitapahtumia, joissa myydään keräilyaseita, niiden tarvikkeita, keräilypatruunoita, kunniamerkkejä, militariaa ja muita historiallisia kohteita. Asemessuilla järjestetään usein yksi tai useampi suurempi teemanäyttely ja historiaan liittyviä pukukilpailuja. Näyttely koostuu yleensä asekeräilijöiden omistamista aseista, tarvikkeista ja aiheeseen liittyvästä historian taustoituksesta. Messuilla järjestetään myös yleisöluentoja ja seminaareja asekeräilyyn liittyvistä aiheista. Myös Puolustusvoimat ja Poliisi ovat silloin tällöin osallistuneet messuille omilla infopisteillään.
| Tamarms, Tampereen asemessut |
| Gun Show, Suomen Asehistoriallinen Seura |
| Arma Aboa, Turun asemessut |
| Arma Ulea asemessut, Oulu |
| Someron Ase- ja Sotahistorian messut, Someron Asehistoriallinen Seura |
| Myllykosken asemessut, Pohjois-Kymeenlaakson Asehistoriallinen Yhdistys |
Keräilyaseiden alkuperäinen kunto muokkaa
Keräilyaseen arvo määräytyy suurelta osin aseen harvinaisuuden ja kunnon mukaan, jossa tärkeää on nimenomaan alkuperäinen kunto. Restaurointi, pinnoitteen uudelleen käsittely ja korjaukset alentavat aseen keräilyllistä arvoa. Arvo alenee myös, jos aseesta puuttuu osia, sitä on korjattu taitamattomasti, joku osista on rikki, pahasti syöpynyt tai osia on vaihdettu vääränlaisiin aseen käyttöhistorian aikana. Aseen entisöinti ja sen kannattavuus on harkittava aina tapauskohtaisesti. Usein varsinkin arvokkaamman aseen kohdalla työ kannattaa teettää ammattilaisella.
Asekeräily ja museot muokkaa
Asekeräily voi olla myös museotoimintaa, mutta asekeräilijän koti ei useinkaan ole museo. Museotoiminta on yleensä passiivista, kun taas asekeräily on laaja-alaista ja aktiivista harrastamista, jossa tunteja ei lasketa. Museotoimintaan kuuluu yleensä vain säilyttäminen ja näytteille asettaminen, kun taas asekeräily sisältää koko keräilyaseisiin liittyvän harrastuneisuuden kirjon, kulttuuriperinnön vaalimisen lisäksi.
Lähes kaikki asemuseot ja useimmat museoiden asekokoelmat ovat saaneet alkunsa yksityisistä kokoelmista. Nykyään useat julkiset museot eivät enää ota ampuma-aseita kokoelmiinsa raskaan lupakäytännön johdosta.
Asekeräily ja ampuma-aselaki muokkaa
Asekeräily on määritelty Suomen laissa yhdeksi aseluvan myöntämisen perusteeksi. Asekeräily on määritelty sekä lain, että yleisten normien puitteissa.
Suomen ampuma-aselaissa asekeräilijällä tarkoitetaan luonnollista henkilöä taikka Suomessa rekisteröityä tai julkista tehtävää hoitavaa yhteisöä tai säätiötä, joka kerää ja säilyttää ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia historiaan, tieteeseen, tekniikkaan, koulutukseen tai kulttuuriperintöön liittyviä tarkoituksia varten ja jolle Poliisihallitus on hakemuksesta antanut asekeräilijän hyväksynnän.[15]
Asekeräilyä on myös miekkojen ja muiden lupamenettelystä vapaiden vanhojen aseiden kerääminen.
Ampuma-aselaki määrittelee myös keräilyaseisiin liittyvän koulutuksen kuuluvaksi asekeräilyharrastuksen piiriin. Aseet ovat toimintatavoiltaan hyvinkin erilaisia ja niihin liittyvä koulutus on omiaan parantamaan keräilyesineiden turvallista käsittelyä. Esimerkkinä hyvin ja turvallisesti järjestetystä koulutustilaisuudesta on Suomen asehistoriallisen seuran koulutustilaisuus Suomen armeijan talvi- ja jatkosodassa käytössä olleista sarjatuliaseista.
Keräilysuunnitelma muokkaa
| |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Ampuma-aselaki määrittelee aselupaa haettaessa aseen hyväksyttäväksi käyttötarkoitukseksi asekeräilijän ampuma-aseiden tai aseen osien keräilysuunnitelman mukaisen keräämisen ja säilyttämisen. Käytännössä Poliisihallitus on edellyttänyt tarkasti rajattua keräilysuunnitelmaa asekeräilijähyväksynnän ehdoksi.
Ongelmallista on, että usein keräilijä löytää mielenkiintoisen ja edullisen esineen, joka ei suoraan kuulu hänen laatimaansa tiukasti rajattuun keräilysuunnitelmaansa. Kuten taidemaalausten keräilijä voi olla kiinnostunut myös veistoksista tai vanhoja autoja harrastava voi olla kiinnostunut myös moottoripyörien ja mopojen keräämisestä, pitäisi asekeräilijänkin voida tehdä hankintoja keräilysuunnitelmansa ulkopuolelta. Yleisesti muussa keräilyharrastuksessa on tyypillistä, että kerätään ilman sitovasti rajattua aihetta. Kohteet voivat valikoitua yksittäisen mielenkiinnon ja ostotilaisuuksien perusteella. Asekeräilyn kohdalla tämä ei ole tällä hetkellä yleensä mahdollista ja jäykkä lupalinja aiheuttaa haittaa asekeräilijöille.
Keräilysuunnitelma voi perustua puhtaasti vuosilukuihin, esimerkiksi ”vuosina 1917–1945 valmistetut ampuma-aseet”. Tällainen määritelmä on aika laaja ja yleisempää on sitoa ajanjakso myös maantieteellisesti, esimerkiksi ”Suomen itsenäisyyden aikana Puolustusvoimien käytössä olleet aseet”.
Keräilysuunnitelma voi myös perustua teknisesti rajattuun esineistöön, esimerkiksi ”Suomen itsenäisyyden aikana puolustusvoimien käytössä olleet pulttilukkoiset kiväärit” Tällainen määritelmä on jo hyvinkin rajattu.
Joskus keräilysuunnitelma liittyy valmistajaan, esimerkiksi ”FN tehtaan valmistamat pistoolit”.
Yleensä keräilysuunnitelma on kuitenkin jokin yhdistelmä edellä olevien esimerkkien rajauksista.
Keräilysuunnitelman määritelmä voi olla myös teknisen lisäksi taiteellinen. Tietyllä tapaa muotoillut, kaiverretut, pinnoitetut ja koristellut aseet (kuten esimerkiksi lahjaesineiksi luovutetut aseet), tietyistä materiaaleista valmistetut (esimerkiksi messinkipiippuiset, ruostumattomasta teräksestä valmistetut tai polymeerirunkoiset aseet) tai jopa tietyn taiteellisen kulttuurisidonnaisen koristelun omaavat aseet (esimerkiksi eurooppalaiset runsaasti kaiverretut metsästysaseet eri kaiverrustyyleineen), voivat olla keräilijän erityisen mielenkiinnon kohteita.
Keräilysuunnitelman aihe voi olla myös aseen käyttötarkoitus, kuten esimerkiksi metsästysaseet tai urheiluammunnassa käytettävät aseet.
Aseen osat ja patruunat muokkaa
Aselain näkökulmasta aseiden osienkin keräily on asekeräilyä. Tyypillisesti aseiden osia kerätään varsinaisten aseiden ”oheistavarana” tai varaosina, vaikka laki mahdollistaisi senkin, että joku kerää vain osia. Joskus vanhasta aseesta ei ole jäänyt jälkipolville kuin kasa metalliosia, kun tupajumit ja laho tai tulipalo on tehnyt selvää puuosista. Esimerkiksi vanhojen piilukkoaseiden lukot ovat mielenkiintoinen keräilykohde, joka ei vaadi paljon säilytystilaa.
Patruunoiden ja ammusten keräily on määritelmällisesti ampumatarvikkeiden keräilyä, joka edellyttää asianmuksisia lupia keräilykohteesta riippuen. Keräilyala on varsin laaja ja liittyy tiiviinä osana aseiden vuosisataiseen tekniseen kehityskaareen.
Yhdistykset ja seuratoiminta muokkaa
Suomessa toimii ainakin 28 asekeräilyn rekisteröityä yhdistystä. Useimmat seurat ovat asehistoriallisten seurojen keskusjärjestön, Asehistorian Liiton[16] jäsenseuroja.
| Ampuma- ja asekeräilyseura Osuma r.y., Turku |
| Arma Aboa ry, Turku[17] |
| Arma Wanaja ry, Hämeenlinna |
| Asehistoriallinen Yhdistys Arma Polaris Oulu ry |
| Asehistorian Liitto ry[16] |
| Asekerho -93 ry, Hamina |
| Etelä-Pohjanmaan Asehistoriallinen Seura ry |
| Helsingin Asehistoriallinen Seura r.y. |
| Helsingin asekeräilykilta ry |
| Hämeen Asehistoriallinen Seura Arma Tawastica ry |
| Iitin Asehistoriallinen Yhdistys ry |
| Kaakkois-Suomen Asehistoriallinen Seura ry[18] |
| Kaakon Asehistoriallinen yhdistys ry |
| Kainuun asehistoriallinen seura - Arma Caiania ry |
| Keski-Suomen Asehistoriallinen Seura ry |
| Keski-Uudenmaan Asehistoriallinen Seura ry |
| Lapin Aseseura r.y. |
| Lohjan Seudun Asehistoriallinen Yhdistys ry |
| Loimaan Asehistoriallinen Seura r.y. |
| Pirkanmaan Ampuma- ja Asekeräilyseura ry |
| Pohjois-Karjalan Asehistoriallinen Kilta r.y. |
| Pohjois-Kymeenlaakson Asehistoriallinen Yhdistys ry[19] |
| Riihimäen Asehistoriallinen Seura KARA ARMS ry |
| Satakunnan Asehistoriallinen Seura r.y. |
| Savo-Karjalan Asekeräilijät ry |
| Someron Asehistoriallinen Seura r.y.[20] |
| Suomen Asehistoriallinen Seura ry[21] |
| Tampereen Asehistoriallinen Seura Tamarms ry |
Pohjoismaiset asekeräilijäyhdistykset kokoontuvat vuosittain "Nordic"-kokoukseen, jossa edistetään pohjoismaista asekulttuuria ja asekeräilyä.
Suomen Asehistoriallinen Seura edustaa Suomea Euroopan asekeräilijäjärjestössä FESAC:ssa (Foundation for European Societies of Arms Collectors). FESAC tekee työtä yhteisen Eurooppalaisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi.[22]
Aiheesta muualla muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Rikos ja rangaistus -seminaari, Ase- ja ampumisterminologiaa Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto.
- ↑ Historiallisten aseiden kansainväliset kilpailut Suomen Asehistoriallinen Seura.
- ↑ Historiallisten aseiden kilpailut Suomen Asehistoriallinen Seura.
- ↑ Mustaruutisäännöt Suomen Ampumaurheiluliitto.
- ↑ Perinneasekilpailut, säännöt Reserviläisurheiluliitto.
- ↑ Cowboy Action Shooting Old Western Society of Finland.
- ↑ Timo Ahlgrenin haastattelu, 6.2.2023.
- ↑ Ase- ja militariahuutokaupat Suomen Asehistoriallinen Seura.
- ↑ Poliisin lomake: aseen luovutus valtiolle. Päävaihtoehto: "ase luovutetaan valtiolle hävitettäväksi". Vaihtoehto: "Ase luovutetaan valtiolle huutokaupattavaksi (Huom! Huutokauppakulu on 50 eur ja vain noin kolmasosa tulee myydyksi, ja myynnin toteutuminen kestää pari vuotta)"
- ↑ Asehallinnon huutokaupat Poliisi.
- ↑ Asehutokaupat Yle uutiset.
- ↑ Tykkiryhmä Arma Aboa.
- ↑ Konekiväärikurssi Suomen Asehistoriallinen Seura.
- ↑ Paavo Raukko: Eurooppalaiset sotilaskiväärit ja patruunat mustaruutikaudella 1867-1886. omakustanne, 2012.
- ↑ Ampuma-aselaki 15 § Asekeräilijä finlex.fi.
- ↑ a b Asehistorian Liitto ry asehistorianliitto.fi.
- ↑ Arma Aboa ry armaaboa.fi.
- ↑ Kaakkois-Suomen Asehistoriallinen Seura ry facebook.com.
- ↑ Pohjois-Kymeenlaakson Asehistoriallinen Yhdistys ry pkymasehist.fi.
- ↑ Someron Asehistoriallinen seura ry someronasehistoriallinenseura.fi.
- ↑ Suomen Asehistoriallinen Seura ry sahs.fi.
- ↑ Foundation for European Societies of Arms Collectors fesac.eu.