Artikulaatiotyö
 |
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
|
Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Epäselvä rakenne. |
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Opinnäytetyömäiset viitteet muutettava Wikipedian tyyliseksi. |
Artikulaatiotyö-käsitteen on alun perin ottanut käyttöön yhdysvaltalainen sosiologi Anselm Strauss (1985) tutkiessaan työtä eri osastoilla useissa San Franciscon sairaaloissa. Tämän tutkimusraportin mukaan työ koostuu useista työlinjoista, jotka sisältävät tehtäväklustereita, mitkä mahdollistavat työn tekemisen tarkoitetulla tavalla. Sekä työlinjat että tehtävät vaativat kuitenkin koordinointia, koska haluttu lopputulos ei synny ilman järjestelyjä tai aikataulutusta, jotka Strauss (1985) määrittää tutkimusraportissaan artikulaatiotyöksi.
Vakuutusyhtiön toimistotyön tutkimuksessa Gerson & Star (1986) kirjoittavat, että artikulaatiotyö käsittää kaikki tarvittavat askeleet, jotka liittyvät kokoontumiseen, järjestelyyn, tarkkailuun sekä koordinointiin työn suorittamiseksi.
Schmidt & Bannon (1992) nostavat esiin artikulaatiotyön merkityksen sekä tieteellisenä tutkimusalueena CSCW:ssä että CSCW järjestelmien suunnittelussa. CSCW:n tutkimusalueena artikulaatiotyö ei 1990-luvun alkuun mennessä ollut keskeisellä sijalla johtuen kesken olevasta CSCW:n kehitysprosessista ja näin ollen tieteenalueen epätarkasta määrityksestä. Schmidt et al. (1992) mukaan CSCW:n tutkimusalutta pitäisi laajentaa kollaboratiivisen työn vaatimusten tukemiseen ryhmille tarjottavan tietokonetuen lisäksi. Kollaboratiivinen työ on työtä, jossa työntekijöillä on keskinäinen riippuvuus työstään, minkä vuoksi heidän on tehtävä yhteistyötä saadakseen työnsä tehdyksi. Juuri tästä keskinäisestä riippuvuudesta johtuen, mihin tahansa kollaboratiiviseen työhön liittyy useita ns. epäoleellisia neuvottelun ja kontrolloinnin aktiviteetteja yhteistyön onnistumiseksi. Nämä epäoleelliset aktiviteetit käsittävät työtehtävien osittamisen eri työntekijöille sekä tehtävien antamisen yksittäisten työntekijöiden suoritettaviksi. Epäoleellisia nämä tehtävät ovat sen vuoksi, että ne eivät suoraan liity itse päätyöhön, tuotteen tai palvelun valmistamiseen, mutta ovat kuitenkin merkittävästi vaikuttamassa päätyön aikaan saamisessa ja edellyttävät artikulaatiotyötä. (Schmidt et al. 1992.)
Lähteet muokkaa
- Gerson E & Star S.L. 1986. Analysing Due Process in the Workplace. ACM Transactions on Information Systems (TOIS),Volume 4 Issue 3
- Schmidt K& Bannon L.. Taking CSCW Seriously: Supporting Articulation Work. Computer Supported Cooperative Work. Vol 1. No 1-2/March. 1992
- Strauss A. 1985. Social organization of medical work. University of Chicago Press: Chicago