Arokki

putkilokasvilaji

Arokki (Dodartia orientalis) on monivuotinen kasvilaji, joka kuuluu matsukkikasvien heimoon[1], aiemmin syyläjuuri- eli naamakukkaiskasveihin. Se lienee arokkien Dodartia suvun ainoa laji.[2] Carl von Linné kuvasi kasvin tieteelle vuonna 1753 tyyppipaikkana ”Ararat-vuori Tatariassa”.[3]

Arokki
Dodartia Orientalis flore purpuras cente Coroll Inst Rei herb 47 - Tournefort Joseph Pitton De - 1717.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Siemenkasvit Spermatophytina
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset eudicots
Kladi: Asteridit
Lahko: Lamiales
Heimo: Matsukkikasvit Mazaceae
Suku: Arokit Dodartia
Laji: orientalis
Kaksiosainen nimi

Dodartia orientalis
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Arokki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Arokki Commonsissa

UlkonäköMuokkaa

Arokki on monivuotinen, enintään 50 senttimetriä korkea ruoho, jolla on violetit tai tummanpurppurat, noin kahden senttimetrin mittaiset kukat.[4]

LevinneisyysMuokkaa

Arokkia esiintyy viljelymailla ja jokivarsilla Aasian keskiosassa, Venäjällä, Mongoliassa, Kiinassa ja viidessä Keski-Aasian maassa, Kazakstanissa, Kirgisiassa, Tadžikistanissa, Turkmenistanissa ja Uzbekistanissa. Euroopassa on yksittäisiä havaintoja Suomesta ja Hollannista. Suomessa arokki on löydetty Etelä-Hämeen Humppilasta 1980-luvulla.[4][5][6][7]

LähteetMuokkaa

  1. Angiosperm Phylogeny Website, Version 13. Mazaceae, List of Genera. (englanniksi) Viitattu 18.1.2016.
  2. Govaerts, R. et al.: Dodartia Tourn. ex L. Plants of the World Online. 2020. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 16.1.2021. (englanniksi)
  3. Linné, Carl 1753. Species Plantarum 2: 633.
  4. a b Flora of China: Dodartia orientalis (englanniksi)
  5. Global Biodiversity Information Facility GBIF. Dodartia orientalis L. (englanniksi) Viitattu 18.1.2016.
  6. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Hatikka (vanhentunut linkki)
  7. Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M.: Kasviatlas 2014: Suomen putkilokasvien levinneisyyskartasto (Arokki Dodartia orientalis) 2014. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.