Arabiantimali
Arabiantimali (Argya squamiceps) on arabialainen varpuslintu.
| Arabiantimali | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Pyrstötimalit Leiotrichidae |
| Suku: | Vaaleapensastimalit Argya |
| Laji: | squamiceps |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Argya squamiceps |
|
| Synonyymit | |
|
Turdoides squamiceps |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on noin 26–29 cm, josta pyrstön pituus 14–15 cm, siipien kärkiväli 31–33,5 cm ja paino 64–83 g. Arabiantimali on kooltaan lähes kulorastaan luokkaa ja se on läntisen paleartisen alueen kookkain pensastimalilaji. Sillä on pitkä pyrstö, joka usein sojottaa pystyssä. Höyhenpuku on ruskea. Kurkku on vaalea ja laji muistuttaa suuresti persiantimalia mutta on huomattavasti suurempi. Nokka on voimakas ja hieman alaspäin kaareva. Myös koivet ovat voimakkaat. Sukupuolet ovat lähes samanvärisiä. Koiraan iiris on vaaleankeltainen, naaraan ruskea, ja koiraan nokka on tummanharmaa ja naaraan kellanharmaa; nokan kärki on aina tumma. Nuori lintu muistuttaa vanhaa mutta sen silmä on harmaa, nokka tumma ja puku tasavärisempi.
Esiintyminen muokkaa
Arabiantimali elää Arabian niemimaalla, Egyptin itäosassa sekä Jordanian ja Israelin eteläosissa. Sen elinympäristön laajuus on 1–10 miljoonaa neliökilometriä. Laji on pääasiassa paikkalintu, tosin vähäistä muuttoliikettä voi paikoin esiintyä, eikä sitä ole tavattu Suomessa.
Elinympäristö muokkaa
Arabiantimalit asuvat autiomaiden ja kuivien maiden pensaikoissa, etenkin akasioissa, vuorenrinteillä aina 2 800 metrin korkeudelle asti. Israelissa lajia tavataan myös puutarhoissa ja istutuksilla sekä monenlaisissa avomaiden tiheiköissä.
Lisääntyminen muokkaa
Arabiantimalit pesivät ryhminä, joissa on yksi hallitseva lisääntyvä pari ja joukko pesimättömiä yksilöitä, jotka ovat usein saman parin jälkeläisiä aikaisemmista pesyeistä. Lajilla vallitsee selvä insestitabu eli koiraat eivät parittele omien jälkeläistensä kanssa. Kaiken kaikkiaan lajin sosiaalinen elämä on hyvin monimutkaista. Ryhmän reviiri on 0,2–1 neliökilometriä tai joskus se voi olla useita kilometrejä joenvartta. Reviirit eivät mene päällekkäin ja vain harvoin vieraan ryhmän jäsen uskaltautuu naapurin reviirille.
Arabiantimalit rakentavat pesänsä pensaaseen tai puuhun 1–7 metriä korkealle ja aina hyvin suojaisaan paikkaan latvustoon tai pensaan sisälle. Pääasiassa vain hallitseva koiras rakentaa pesää naaraan ja joskus myös ryhmän muiden yksilöiden auttaessa. Pesä on oksien varaan korsista ja ohuista risuista rakennettu löyhä maljamainen kuppi, jossa ei ole varsinaista sisävuorausta paria höyhentä enempää. Naaras munii kolmesta viiteen turkoosinväristä munaa. Joskus voi kaksi tai useampi naaras munia samaan pesään. Hallitseva naaras hautoo munia öisin ja ryhmän muut naaraat päivisin. Haudonta-aika on 13–14 päivää. Kaikki ryhmän jäsenet hoitavat ja ruokkivat poikasia, jotka jättävät pesän kahden viikon ikäisinä. Pesyeitä voi olla kolme tai jopa neljä kesän aikana. Laji pesii ensimmäisen kerran kaksivuotiaana. Jos vanhemmat elävät useita vuosia yhdessä, saattaa yksittäinen poikanen elää ryhmässä jopa kuusi vuotta muodostamatta omaa ryhmää tai siirtymättä muualle. Pesintätulokseen vaikuttavat naaraiden keskinäiset torailut, sillä yhden naaraan munimat pesät tuottavat yhtä paljon lentopoikasia kuin useamman naaran munimat pesät, johtuen naaraiden riitelemisestä pesällä, jolloin munia voi rikkoutua. Naapurireviiriläiset saattavat tappaa alueelleen eksyneen naapurin nuoren yksilön. Pesimäajan ulkopuolella arabiantimalit liikkuvat perhekunnittain eli ryhminä.
Ravinto muokkaa
Arabiantimali on kaikkiruokainen. Se syö sekä hyönteisiä ja hämähäkkejä että marjoja, siemeniä, mettä, kukkia, tuoreita lehtiä, hedelmiä ja talousjätteitä tunkioista. Se etsii ruokansa maasta tai lehvästöstä. Ryhmä voi tappaa pikkulintuja, joita ne eivät kuitenkaan syö. Yleisimmin poikasille syötetään heinäsirkkoja ja kovakuoriaisia.
Lähteet muokkaa
- Perrins, C. M. (toim.) 1993: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. VII, Flycatchers to Shrikes. - Oxford University Press. Hongkong. ISBN 0-19-857510-6
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Argya squamiceps IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 22.2.2014. (englanniksi)