Apokatastasis
Apokatastasis (kreik. ἀποκατάστασις, apokatástasis), ennalleenpalauttamisoppi eli oppi universaalista, yleisestä pelastuksesta. Toisin kuin ikuisen rangaistuksen oppi sekä ehdollisen kuolemattomuuden ja syntisten tuhon oppi (lat. annihilaatio), apokatastaasi lupaa kaikille lopullisen pelastuksen.[1]
Varhainen kristinusko muokkaa
Kirkkoisistä apokatastaasioppia edusti ensimmäisenä Origenes. Hän opetti, että kaikkien rationaalisten luontokappaleiden sielut tulevat ajan mittaan täydellisesti puhdistumaan synnistä ja palautuvat alkuperäiseen yhteyteensä Jumalan kanssa. Myös eräät muut idän kirkon teologit, kuten Gregorios Nyssalainen, Iisak Syyrialainen ja Euagrios Pontoslainen, ovat edustaneet opetusta yleisestä pelastuksesta. Samankaltainen toivo yleisestä pelastuksesta on löydettävissä muiltakin idän isiltä.[2]
Apokatastaasioppi tuomittiin origenelaisriitojen päätteeksi vuonna 553 Konstantinopolin toisessa kirkolliskokouksessa. Tätä ennen Origenes oli useaan otteeseen tuomittu mm. Konstantinopolin paikallisessa kirkolliskokouksessa vuonna 543.[2]
Nykyisin muokkaa
Suomessa apokatastaasiopin edustajana tunnetaan esim. luterilainen pappi Antti Kylliäinen, joka on julkaissut teologisen pamfletin nimeltä Kaikki pääsevät taivaaseen: Välttämättömiä tarkistuksia kristillisiin opinkohtiin (1997).
1900-luvulla syntynyt oppi universalismista on samankaltainen, kuin apokatastasis-oppi.
Sitaatteja muokkaa
»Minä olen sitä mieltä, että mitä tulee helvettiin ja sen kidutusten vaikeuteen, Hän kunniakkaana Luojana tulee näyttämään ihmeellisen lopputuloksen ja sanoinkuvaamattoman suuren armahtavaisuuden toimeenpanon. Hänen rakkautensa, voimansa, ja viisautensa rikkaus saadaan tuntea siitä aivan erityisellä tavalla, sanoin kuin Hänen hyvyytensä aaltojen kiihkeä väkevyys. Ei ole armahtavaisen Luojan tapaista luoda järjellisiä olentoja saadakseen syöstä heidät säälimättömästi herkeämättömään kärsimykseen sellaisten asioiden takia, jotka Hän tiesi jo ennen niiden toteutumista.»
(Iisak Syyrialainen: Helvettiä koskeva näköala (Puhe 120:6), suomentanut Serafim Seppälä[3])
Lähteet muokkaa
- Arkkimandriitta Arseni: Ortodoksinen sanasto. Otava, 1999.
Viitteet muokkaa
- ↑ Tiainen, Jorma O., Mäkelä, Pekka (toimittajat): Tietojätti, s. 61. Gummerus Kustannus Oy, 1993.
- ↑ a b Arkkimandriitta Arseni: Ortodoksinen sanasto, Otava 1999, s. 35.
- ↑ ”120 HELVETTIÄ KOSKEVA NÄKÖALA (theoria) - siinä määrin, kuin ihmisluonnolle voi suoda armoa muodostaa näkemyksiä tällaisista salaisuuksista”, Pyhä Iisak Niniveläinen – Kootut teokset, s. 867. Käännös ja johdanto: Munkki Serafim. Valamon luostarin julkaisuja 102. Uusi Valamo: Valamon luostari, 2005. ISBN 952-5495-03-5.