Antti Tuomikoski

suomalainen poliitikko

Anders (Antti) Tuomikoski (19. heinäkuuta 1842 Pyhäjoki1. toukokuuta 1932 Liminka) oli suomalainen valtiopäivämies ja Suomalaisen puolueen kansanedustaja.[1][2]

Tuomikosken vanhemmat olivat maanviljelijä Erkki Viirret-Tuomikoski ja Anna Greeta Fors ja puoliso vuodesta 1866 Vilhelmiina Tuorila (k. 1916). Tuomikoski ei käynyt varsinaista koulua. Valtiopäivämies ja lukkari Pietari Päivärinnan tukemana hän sen sijaan opiskeli laulua ja pääsi sitten ensin lukkarin apulaiseksi 1862–1868 sekä myöhemmin vuonna 1875 lukkarin virkaan Liminkaan. Lukkarin työtään Tuomikoski arvosti suuresti ja hoiti tehtävänsä niin hyvin, että hänelle myönnettiin Director cantus -arvonimi. Kiinnostuksen yhteiskunnallisiin asioihin Tuomikoski sai varmaan ainakin osittain Päivärinnalta. Tuomikoski toimi kunnankirjurina 1865–1905 ja muissa kunnallisissa tehtävissä ennen valtiopäivämiesuraansa.[3] Hän oli myös säästöpankin hoitaja vuosina 1882–1897 ja 1900–1919 sekä Oulun läänin talousseuran puheenjohtaja 1908–1916. Tuomikoskelle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvo 1909.[2]

Tuomikoski toimi talonpoikaissäädyssä valtiopäivämiehenä seitsemän kertaa. Ensimmäisen kerran hänet valittiin valtiopäiville 1885 Oulun tuomiokunnan edustajana. Samaa tuomiokuntaa hän edusti 1888, 1894, 1897, 1899 ja 1900. Valtiopäivillä 1904–1905 hänet valittiin Kemin tuomiokunnan edustajaksi.[4] Tuomikoski edusti myös Suomalaista Puoluetta vuosien 1908–1909 yksikamarisessa eduskunnassa.[3] Kirkolliskokousten jäsen Tuomikoski oli 1886–1908 ja kuului muun muassa kirkkolakia ja uskonnonvapautta sekä tilattomien asemaa pohtineisiin valtionkomiteoihin.[2]

Lähteet

muokkaa
  1. Antti Tuomikoski Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. a b c Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 782. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
  3. a b Jouko Vahtola: Liminka 1477–1977: Liminkalaisten historiaa, s. 207–210. Limingan kunta ja seurakunta, 1977. ISBN 951-99115-3-7.
  4. Viljo Hytönen: Talonpoikaissäädyn historia. II Osa: Säädyn jäsenet, sihteerit ja tulkit, s. 296–297. Helsinki: Otava, 1926.