Antti Hyry

suomalainen kirjailija

Antti Kalevi Hyry (20. lokakuuta 1931 Kuivaniemi4. kesäkuuta 2016 Espoo) oli suomalainen kirjailija.[1][2][3] Hänen romaaninsa Uuni (2009) sai Finlandia-palkinnon.[4] Myös teokset Kertomus (1986) ja Aitta (1999) olivat Finlandia-palkintoehdokkaana.[5]

Antti Hyry
Antti Hyry tammikuussa 2010.
Antti Hyry tammikuussa 2010.
Henkilötiedot
Syntynyt20. lokakuuta 1931
Kuivaniemi
Kuollut4. kesäkuuta 2016 (84 vuotta)
Espoo
Kansalaisuus Suomi
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Kirjallinen suuntausmodernismi
Esikoisteos Maantieltä hän lähti (1958)
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Ura muokkaa

Hyry valmistui ylioppilaaksi vuonna 1952 ja diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1958.[1] Hänen ensimmäinen teoksensa oli novellikokoelma Maantieltä hän lähti (1958). Novellien ja romaanien lisäksi Hyry kirjoitti myös kuunnelmia. Hänen teostensa aiheina ovat usein lapsuus ja pohjoissuomalainen maaseutu. Hyryn tuotantoa on käännetty ruotsiksi, saksaksi ja viroksi.[6] Teoksista on julkaistu myös akateemisia tutkimuksia.

Ikätovereittensakin joukossa Hyry oli suuri eristäytyjä, joka ei osallistunut julkisiin keskusteluihin ja jota ei juuri nähty tilaisuuksissa.lähde? Aitta-romaanin kertoja saattaa kuvastaa myös kirjailijan omia ajatuksia sanoessaan: ”Hän luki lehtiä, selasi ja selasi ja ihmetteli, niin kuin ennenkin, että mitenkä saattoi olla niin paljon tekstiä ja niin vähän lukemista.”

Hyrystä kirjoitettaessa mainitaan usein mystiikka, vaikka hänen kuvauksensa kohteet ovat mahdollisimman todellisia ja arkisia. Hän oli merkittävänä prosaistina sukupolvessaan harvinainen siinä mielessä, että hän oli uskonnollinen ihminen, vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen jäsen. Hyry on haudattu Kellonummen hautausmaalle.[7]

Tuotanto muokkaa

Novellikokoelmat muokkaa

  • Maantieltä hän lähti, 1958
  • Junamatkan kuvaus, 1962
  • Leveitä lautoja, 1968
  • Novellit 1968 (kokoelma)
  • Novellit, 1981 (kootut novellit)
  • Kertomus, 1986

Romaanit muokkaa

Kuunnelmia muokkaa

  • Suolla, 1967
  • Tupakeittiö, 1970
  • Lohivene, 1973
  • Liippa, 1977

Palkinnot muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c Kuka kukin on 2015, s. 229–230. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. Finlandia-palkittu kirjailija Antti Hyry on kuollut Ilta-Sanomat. 4.6.2016. Arkistoitu 4.6.2016. Viitattu 4.6.2016.
  3. Niemeläinen, Jussi: Finlandia-palkittu kirjailija Antti Hyry on kuollut Helsingin Sanomat. 4.6.2016. Viitattu 5.8.2021.
  4. Antti Hyry sai Finlandia-palkinnon Yle Uutiset. 2.12.2009. Viitattu 2.1.2016.
  5. Jama, Olavi: Antti Hyry: ”1950-luvulla kirjallisuudessa oli vastarintaa.”. Kaltio, 2000, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.6.2016.
  6. a b c d e f g h i Antti Hyry Otava. Viitattu 2.1.2016.
  7. Tikkanen, Jouni: Kirjailija Antti Hyry ei kirjoita kirjaa, jonka nimi on Urut. Helsingin Sanomat, Kuukausiliite, 2.3.2013, nro 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.6.2016.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Hyry, Martti ym. (toim.): Elämää Hyryssä. Oulu: Hyryn sukuseura ry, 2011.
  • Kaunonen, Leena: Jakamattoman avaruuden alla. Tilojen merkityksiä Antti Hyryn proosassa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-070-7.
  • Kinnunen, Aarne: Horror vacui: Antti Hyryn proosasta, lyyrisestä ja dramaattisesta. Helsinki: Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-334-5.
  • Pohjanen, Bengt: Med seende ögon: En studie i Antti Hyrys författarskap. Diss. Stockholm studies in Finnish language and literature, 2. Stockholm: Stockholms Universitet, 1979. ISSN 0346-7392. ISBN 91-7146-045-4.
  • Seutu, Katja: Ja mieli on jakautunut maan yli: Muisti ja oleminen Antti Hyryn teoksissa. Otava, 2001. ISBN 951-1-16446-5.

Aiheesta muualla muokkaa