Avaa päävalikko

Anton Reinhold von Alfthan (5. tammikuuta 1858 Pietari25. joulukuuta 1925 Helsinki) oli suomalainen vapaaherra ja teollisuuden harjoittaja.

ElämäkertaMuokkaa

Von Alfthan vietti lapsuutensa Oulussa jossa hänen isänsä kenraali ja senaattori Georg von Alfthan oli maaherrana. Hän meni 12-vuotiaana Haminan kadettikouluun mutta siirtyi sieltä sitten aatelispojille tarkoitettuun Pietarin paashikouluun josta hänet komennettiin upseeriksi toiseen kaartin tykistöprikaatiin vähän ennen Venäjän-Turkin sodan puhkeamista 1877. Von Alfthan osallistui tähän sotaan ja hän kirjoitti kokemuksistaan muistelmateoksen Från Jassy till Konstantinopel.

Von Alfthan oli sitten Suomen kenraalikuvernöörin kreivi Heidenin adjutanttina ja palveli sitten jonkin aikaa kenraalikuvernöörin kansliassa. Von Alfthan päätti kuitenkin siirtyä liike-elämään ja hän erosi hovineuvoksen arvoisena valtion palveluksesta. Hän perusti 1886 Ab Granit Oy nimisen kivialan yrityksen joka tuotti katu- ja rakennuskiviä omista kivilouhimoistaan. Von Alfthan perusti myös venetelakan Helsingin Valkosaareen. Hän oli itse innokas purjehtija, kuului Nyländska Jaktklubben-pursiseuraan ja omisti Edit ja Endymion nimiset purjeveneet.

Von Alfthan hankki 1890-luvun alussa Venäjältä Brest-Litovskin ja Minskin seudulta omistukseensa kaksi suurta maatilaa. Hän piti tiloja hallussaan vuoteen 1904 saakka ja toteutti tiloilla monia uudistuksia, perusti sahalaitoksen ja muodosti tilojen alueille uusia itsenäisiä maatiloja. Hän myi maatilat 1904 ja osti palatsirakennuksen Pietarin keskustasta. Vähän myöhemmin von Alfthan myi palatsin ja osti rahoilla Juantehtaan rautaruukin Oy Taimen konkurssipesältä.

Von Alfthan lopetti Juankosken masuunin ja ruukkiin liittyneen raudanjalostuksen. Hän teki englantilaisen puutavarayhtiö Wintringham & Sonin kanssa sopimuksen puutavaran hakkuista ja rakensi Juankoskelle Pikonniemeen höyrysahan joka valmistui 1905. Seuraavaksi valmistui 1907 puuhiomo jota laajennettiin 1909. Vuonna 1913 Juankoskella aloitettiin myös kartongin valmistus. Pääoman puute haittasi kuitenkin von Alfthanin liiketoimia ja hän myi Juankosken tehtaat ja suuret metsäalueet Kymiyhtiölle vuonna 1915.

Seuraavaksi von Alfthan hankki Pietarista Viipurin esikaupungista maa-alueen jonne hän rakennutti kärrynpyöriä valmistaneen tehtaan. Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen tehdas kansallistettiin 1919. Leninin aloittamat NEP-talousuudistukset mahdollistivat sen että von Alfthan sai vuonna 1923 neuvostohallitukselta konsession jonka nojalla hän saattoi perustaa entiseen tehtaaseensa paperinjalostustehtaan joka käytti raaka-aineenaan pääosin Suomesta tuotua raakapaperia. Tämä paperinjalostustehdas Aga käynnistyi syyskuussa 1925 mutta lupaavan alun jälkeen tehtaalla sattui tuhoisa tulipalo 8. joulukuuta 1925. Samoihin aikoihin von Alfthanin oma terveys oli heikentynyt ja hän kuoli joulupäivänä 1925.

Von Alfthanin kuoltua tehdasta johti 1926–1929 hänen poikansa tohtori ja insinööri Bertil von Alfthan (1884–1963). Neuvostoviranomaiset alkoivat kiristää toimilupaehtoja vuodesta 1929 alkaen ja ulkomaisten yritysten toimilupajärjestelmä Neuvostoliitossa purettiin 1932–1938. [1][2][3]

TeoksiaMuokkaa

  • Från Jassy till Konstantinopel. Anteckningar från turkiska fälttåget 1877-78. G.W. Edlund, Helsingfors 1879

LähteetMuokkaa