Anne-Louis Girodet de Roussy-Trioson
Anne-Louis Girodet de Roussy-Trioson, myös Anne-Louis Girodet de Roucy-Triosson tai Anne-Louis Girodet-Trioson, (29. tammikuuta 1767 Montargis – 9. joulukuuta 1824 Pariisi)[1] oli ranskalainen taidemaalari ja Jacques-Louis Davidin oppilas. Hän edusti romanttista tyylisuuntaa lisäämällä maalauksiinsa eroottisia aineksia. Girodet muistetaan täsmällisestä ja selkeästä tyylistään ja Napoleonin perheestä tekemistään maalauksistaan. Girodet maalasi historiallisia ja tarunomaisia teoksia sekä muotokuvia.[2]
| Anne-Louis Girodet | |
|---|---|
 Anne-Louis Girodet, Omakuva, noin 1790, öljy kankaalle, Eremitaasi, Pietari, Venäjä |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. tammikuuta 1767 Montargis, Ranska |
| Kuollut | 9. joulukuuta 1824 (57 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus | ranskalainen |
| Taiteilija | |
| Ala | taidemaalaus |
| Taidesuuntaus | Romantiikka |
Italiassa muokkaa
Girodet menetti vanhempansa hyvin nuorena, ja hänen perinnöstään ja koulutuksestaan huolehtiminen lankesi hänen holhoojalleen M. Triosonille, "medecin-de-mesdames", joka myöhemmin adoptoi hänet, ja jonka sukunimen hän otti 1812.[1] Hän ryhtyi opiskelemaan arkkitehtuuria ja tähtäsi sotilasuralle.[3] Myöhemmin hän ryhtyi opiskelemaan maalaamista Luquin-nimisen taiteilijan ohjauksessa, mutta siirtyi sitten Davidin oppilaitokseen. 1789–1793 hän asui Italiassa, jossa hän 22-vuotiaana kilpaili menestyksellisesti Prix de Romesta ja sai siten itselleen nimeä maalauksellaan Kertomus Joosefista ja hänen veljistään.[3][4] Roomassa hän maalasi teoksensa Hippocrate refusant les presents d'Artaxerxes ja Endymion-dormant Louvressa), ja hän sai teoksistaan kiitosta Salongissa vuonna 1793.
Myöhempi elämä muokkaa
Palattuaan Ranskaan Girodet maalasi muotokuvia, muun muassa Napoléonin perheestä. Vuonna 1806 hän asetti näytteille maalauksen "Scène de déluge" (Louvre), joka palkittiin (kilpailijanaan Davidin "Sabiinit") kymmenvuotiaspalkinnolla.[1] Tätä menestystä seurasi vuonna 1808 teokset "Reddition de Vienne" sekä "Atala au Tombeau", teos joka ja sai valtavaa suosiota aiheen onnistuneella valinnalla ja joka oli vapaa Girodet'n normaalista teennäisyydestä, johon hän kuitenkin myöhemmin palasi teoksessaan "La Révolte du Caire" (1810). Girodet kuului Ranskan maalausakatemiaan ja Ranskan instituuttiin; hän oli Pyhän Mikaelin ritarikunnan jäsen ja Kunnialegioonan jäsen.[1]
Hänen kykynsä alkoivat hiipua, ja hänen tapansa työskennellä öisin sekä muut ylettömyydet kertoivat hänen kunnostaan. Vuonna 1812 hän asetti Salonkiin näytteille vain "Tête de Vierge", vuonna 1819 "Pygmalion et Galatée" osoitti yhä enemmän voimien hiipumista, ja 1824, jolloin hän maalasi muotokuvat Cathelineausta ja Bonchampsista, Girodet kuoli joulukuussa Pariisissa. Hänen omaisuutensa myytiin hänen kuolemansa jälkeen, ja jotkut piirustukset nousivat korkeisiin hintoihin.[1]
Postuumisti julkaistut teokset muokkaa
Girodet teki valtavasti kuvituksia, kuten esimerkiksi Didot'lle Virgilin (1798) ja Louvrelle Racinen (1801–1805). 54 hänen piirrostaan Anacreonista kaiversi M. Châtillon. Girodet hukkasi aikaansa kirjallisiin luomuksiin. Hänen runonsa Le Peintre (tavanomainen) ja hänen vaatimattomat klassisten runojen jäljitelmänsä sekä esseet Le Genie and La Grâce ilmestyivät hänen kuolemansa jälkeen 1829, liitteenä hänen ystävänsä M. Coupin de la Couperien elämäkerrallisia selityksiä. M. Delecluze on teoksessaan Louis David et son temps myös lyhyesti kertonut Girodet'n elämästä.[1]
Teoksista muokkaa
Giredet'n asemalle romantiikan johtotähtenä ominaiset merkillisyydet näkyvät jo hänen teoksessaan "Endymion". Hänellä on tietynlaista taipumusta antiikin tyyliin, veistoksellisuus on hyvin selvästi nähtävissä hänen teoksissaan, mutta ne ilmentävät myös elävyyttä, luontoa ja kauneutta. Piirustukset ovat hyvin täsmällisiä, väritys rikasta, läpikuultavaa ja harmonista. Hänen työnsä on sekä huolellista että nerokasta. Hän käyttää tehosteena voimakasta valaistusta mutta se on myös sopusoinnussa teoksen hengen kanssa.[5]
Sama epäsuhta leimaa myös Girodet'n teoksia "Danae" ja "Quatre Saisons," jotka hän teki Espanjan kuninkaalle(toisinnot hän teki Compiègneen) ja ilmenee naurettavuuteen asti maalauksessa "Fingal" (Pietari, Leuchtenbergin kokoelma), jonka hän maalasi Napoleonille 1802. Tässä teoksessa yhdistyvät klassisen ja romanttisen koulukunnan heikkoudet, sillä Girodet'n mielikuvitus tavoittelee innokkaasti vain niitä ajatuksia, joihin hän sai herätteitä lukemalla klassista ja nykyaikaista kirjallisuutta, ja ulkomaailman tarjoamat vaikutelmat tuskin tarjosivat hänelle virikettä tai hillikettä. Niinpä hän käytti mestarinsa maneereja mutta ei harkinnut riittävästi aiheita.
Galleria muokkaa
-
-
Ossian kohtaa ranskalaisten sankarivainajien haamut -
Endymionin uni, 1791 -
Jean-Baptiste Belley,
1798 -
-
-
Charles-Marie Bonaparte
Napoléon Bonaparten isä, 1806 -
Pygmalion,
1819 -
Kairon kapina
21. lokakuuta 1798,
1810 -
Mademoiselle Lange Danaëna, 1799
Lähteet muokkaa
Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911). Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Long, George. (1851) The Supplement to the Penny Cyclopædia of the Society for the Diffusion of Useful Knowledge, C. Knight.
- ↑ Iso tietosanakirja, artikkeli Girodet de Roussy-Trioson, Anne
- ↑ a b Polet, Jean-Claude. (1992) Patrimoine littéraire européen, De Boeck Université. 730 pages. ISBN 2-8041-1526-7.
- ↑ Heck, Johann Georg. (1860) Icenographic Encyclopaedia of Science, D. Appleton and company.
- ↑ Lieber, Francis & Edward Wigglesworth & Thomas Gamaliel Bradford & Henry Vethake. (1851) Encyclopædia Americana, Mussey & co.
Aiheesta muualla muokkaa
- Miscellaneous works (Art Renewal Center)
- Three portaits by Girodet (Arkistoitu – Internet Archive) (Insecula])
