Anna Vyrubova

(Ohjattu sivulta Anna Virubova)

Anna Aleksandrovna Vyrubova, o.s. Tanejeva (ven. Анна Александровна Вырубова, Танеева) (16. heinäkuuta 1884 Oranienbaum, Venäjän keisarikunta20. heinäkuuta 1964 Helsinki, Suomi) oli Venäjän viimeisen keisarinnan Aleksandra Fjodrovnan hovineiti ja paras ystävätär.

Anna Vyrubova
Anna Vyrubovan virallinen valokuva-muotokuva
Anna Vyrubovan virallinen valokuva-muotokuva
Henkilötiedot
Syntynyt16. heinäkuuta 1884
Oranienbaum, Venäjän keisarikunta
Kuollut20. heinäkuuta 1964 (80 vuotta)
Helsinki, Suomi

ElämäMuokkaa

Vyrubovan isä oli säveltäjänäkin tunnettu Aleksandr Tanejev,[1] keisarin siviilikanslian päällikkö kolmannessa polvessa. Annan äiti Nadeshda o.s. Tolstoi kuului kreivilliseen sukuun ja oli maineikkaan marsalkka Mihail Kutuzovin jälkeläinen.[2] Hyvien suhteiden vuoksi Vyrubova sai nuorena hovineidin paikan. Muistelmissaan hän väitti, ettei hänellä ollut suhdetta munkki Grigori Rasputiniin eikä tekemistä Nikolai II:n perheeseen liittyneen juonittelun kanssa. Vyrubova palveli kuitenkin sekä Rasputinia että tsaariperhettä. Anna opiskeli ensimmäisen maailmansodan aikana Punaisen ristin sairaanhoitajaksi. Ennen lokakuun vallankumousta hän ystävystyi kirjailija Maksim Gorkin kanssa, joka kehotti häntä kirjoittamaan muistelmansa, ja niin Vyrubova tekikin. Vallankumouksen aikana Anna oli sairaalassa, jonne hän joutui vuonna 1915 loukkaannuttuaan junaonnettomuudessa. Anna avioitui merivoimien upseeri Aleksander Vasilievich Vyrubovin kanssa, vaikka Rasputin varoittikin avioliitosta ja pariskunta erosikin melko pian.

Vallankumouksen jälkeen Vyrubova vietiin vankina Pietari-Paavalin linnoitukseen ja suljettiin Trubetskoin bastioniin. Vankeudessa ollessaan hänelle tehtiin hänen omasta tahdostaan lääkärintarkastus, jossa todettiin hänen olleen neitsyt, todistaakseen ettei ollut ollut seksuaalisesti tekemisissä esimerkiksi Rasputinin kanssa. Vapauduttuaan hän piileskeli parin vuoden ajan Pietarissa ja joutui uudelleen pidätetyksi.[2] Joulukuussa 1920 hän sai ulkomaille paenneelta sisareltaan kirjeen, jossa tämä esitti hänelle suunnitelman maasta pakenemiseksi. Joulun alla hän ja hänen äitinsä tapasivat Suomenlahden rannalla sisaren värväämän kalastajan, joka vei heidät jään yli Suomen puolelle. Kuusi tuntia ajettiin reellä ja loppumatka taitettiin jalan. Vesillä liikkui bolševikkien merivartioston veneitä, jotka etsivät pakenevia. Aamulla pakolaiset ilmoittautuivat karanteeniasemalle Suomen puolella ja muuttivat sitten Viipuriin.[3] Nadeshda Tanejev kuoli siellä vuonna 1937 ja Anna muutti Helsinkiin hieman ennen talvisotaa.[2]

Sodan alettua Vyrubova muutti Tukholmaan, missä Ruotsin tuleva kuningatar Louise – kruununprinssi Gustaf Aadolfin puoliso ja Aleksandra Fjodrovnan sisarentytär – maksoi Vyrubovan ylläpidon ja pienen eläkkeen. 1930-luvulla hänet oli vihitty salanunnaksi Valamon luostarissa. Suomessa ollessaan hän sai rahallista tukea C. G. E. Mannerheimilta, joka oli entinen Chavalier-kaartin upseeri ja tunsi Vyrubovan Pietarin ajoilta. Samoin Ruotsin hovi tuki häntä rahallisesti ja hän maalasi myös akvarelleja myyntiin.

Sotien jälkeen Vyrubova asui palvelijattarensa ja ystävänsä Vera Sapelovan kanssa kaksiossa Topeliuksenkatu 29:ssä Töölössä. Hän kuoli vuonna 1964 ja hänet haudattiin Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle.[2]

Keisarinnan hovineitoMuokkaa

Yleisradion Dokumenttiohjelmat tuotti vuonna 2005 dokumentin Anna Vyrubovasta. Ohjelman nimi oli Keisarinnan hovineito. Dokumenttielokuvan käsikirjoitti ja ohjasi Arvo Tuominen.[4] Vyrubovan roolin näytteli Galina Bokashevskaja.

LähteetMuokkaa

  1. Aleksandr Tanejev Wikipedia, Hollanti. Viitattu 29.12.2012.
  2. a b c d Marja Pehkonen: Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta, s. 73. Helsingin kaupunginmuseo 2008
  3. Seppovaara, Juhani: Elävä hiljaisuus Hietaniemen haustausmailla: Rajan yli luvan kanssa tai luvatta, s. 114–117. Otava, 2002.
  4. Keisarinnan hovineito Elonetissä

Aiheesta muuallaMuokkaa