Anna Maria Vaasa

Anna Vaasa (19. kesäkuuta 154520. maaliskuuta 1610), myös Anna Maria Vaasa, oli Ruotsin prinsessa ja Veldenzin palatsikreivitär. Hän oli Pfalz-Veldenzin ruhtinaskunnan väliaikainen hallitsija 15921598 sen aikaa kun maat jaettiin hänen poikiensa kesken. Hänen vanhempansa olivat Kustaa Vaasa ja Margareeta Leijonhufvud.

Anna Vaasa
Ruotsin prinsessa ja Veldenzin palatsikreivitär
Anna of the Veldenz Palatinate 1580 by unknown.jpg
Veldenzin palatsikreivitär
Valtakausi 1562 – 1592
Veldenzin ja Lautereckin hallitsija
Valtakausi 1592 – 1598
Syntynyt 19. kesäkuuta 1545
Tukholma, Ruotsi
Kuollut 21. joulukuuta 1610 (71 vuotta)
Kusel, Saksa
Hautapaikka Haschbach am Remigiusberg, Saksa
Puoliso Georg Johann I (vih. 1562; k. 1592)
Lapset
  • Georg Gustav
  • Johan Ruprecht
  • Anna Margareta
  • Ursula
  • Johanna Elisabeth
  • Johan August
  • Ludvig Filip
  • Marie Anna
  • Katarina Ursula
  • Georg Hans II
  • Anna Maria
Koko nimi
Anna Gustavsdotter Vasa
Suku Vaasa
Isä Kustaa Vaasa
Äiti Margareeta Leijonhufvud
Uskonto luterilainen

ElämäkertaMuokkaa

Varhaiset vuodetMuokkaa

Annan lapsuudesta ei tiedetä paljoa. Hänet kasvattivat ensisijaisesti kuninkaallisen päiväkodin henkilökunta, jossa vastuussa olivat hänen äitinsä luotettu lastenhoitaja Birgitta Lass Andersson, serkku Margareeta ja aatelisleski Ingrid Amundsdotter.[1]

Annan ja hänen sisartensa opinnoista ei heidän veljistään poiketen ole löydetty kirjoitettua tietoa. Muiden aikansa prinsessojen tavoin heidänkin roolinsa oli kuitenkin mennä ulkomaalaisen hallitsijan kanssa naimisiin ja tehdä diplomaattityötä. Sen takia heidän on täytynyt opetella saksaa, taloudenhoitoa, tanssia ja soittoa ja osallistua virallisiin tapahtumiin.[1]

Annan äidin kuoltua vuonna 1551 hänet asetettiin ensin Kristina Gyllenstiernan ja sitten tätiensä Märta ja Brita Leijonhufvudin hoitoon, kunnes hänen isänsä meni uudelleen naimisiin Katariina Stenbockin kanssa.[2]

Vuonna 1556 Annan ja hänen sisartensa muotokuvat maalattiin ja hovirunoilija Henricus Mollerus kirjoitti heistä runoja, joissa hän kuvaili kunkin tytön hyveitä. He saivat myös 100 000 riikintaalerin myötäjäiset, jotta heidät voitaisiin esitellä poliittisilla avioliittomarkkinoilla. Vuonna 1559 suunniteltiin, että Anna naitettaisiin joko vaaliruhtinas Ludvig VI:lle tai Hennebergin Poppo XII:lle. Samana vuonna Cecilia Vaasa aiheutti kuitenkin skandaalin, jonka jälkeen hänen kosijansa Veldenzin palatsikreivi Georg Johann I päättikin muuttaa avioliittoneuvottelut koskemaan Annaa. Avioliitto houkutti Georgia, sillä Annan myötäjäiset olivat kymmeniä tuhansia riikintaalereita suuremmat kuin useimmilla saksalaisilla prinsessoilla. Ruotsin kuningassuku saisi puolestaan tärkeitä suhteita, sillä Georg Johann oli sukua useimmille Saksan vaikutusvaltaisille suvuille.[2] Georg Johann ja Anna menivät naimisiin Tukholman kuninkaanlinnassa 20. joulukuuta 1562. Annalla oli häissään helmitiara ja vieraiden joukossa oli muun muassa Tanskan silloinen kuningas.

Häiden jälkeen Anna ja Georg Johann jäivät Tukholmaan keräämään myötäjäisrahat. Vuonna 1563 Cecilia, Anna ja Sofia Vaasa lähettivät velipuolelleen Eerik XIV:lle protestikirjeen hänen vangittuaan heidän veljensä Juhanan.[2] Heinäkuussa 1563 pariskunta matkusti Saksaan ja asettui asumaan Veldenzin Lautereckeniin.

PalatsikreivittärenäMuokkaa

Annan ja Georg Johannin avioliittoa on kuvattu onnelliseksi. Anna toimi ilmeisesti miehensä neuvonantajana ja pyrki rajoittamaan hänen lukuisia kalliita hankkeitaan. Hän sovitteli myös veljiensä välistä kiistaa, kun Juhana III epäili Kaarlen juonittelevan häntä vastaan vieraillessaan Saksassa 1577. Vuosien 1578–1579 välillä Anna osallistui Kaarlen ja Pfalzin ruhtinatar Marian välisiin kihlaneuvotteluihin.[2]

Georg Johann kulutti Annan myötäjäiset kalliiseen hovielämäänsä ja riskialttiisiin sijoituksiin. Hän otti myös suuria velkoja, joiden takia valtio velkaantui. Yksi hänen kalleimmista hankkeistaan oli Pfalzburgin kaupungin perustaminen vuonna 1570. Myötäjäiset oli oletettavasti käytetty vuoteen 1579 mennessä, sillä pariskunnalla ei tuona vuonna ollut varaa osallistua Kaarlen ja ruhtinatar Marian häihin.[2]

Anna oli usein myös miehensä kauppaneuvottelijana. Vuonna 1588 hän esimerkiksi suostutteli Lorrainen herttua Kaarle III:n antamaan Georg Johannille enemmän aikaa ostaa Pfalzburgin kaupunki takaisin, jotta hän ehtisi lainaamaan rahaa kauppoja varten. Kaupungista tuli kuitenkin osa Lorrainea vuonna 1590.[2]

Myöhempi elämäMuokkaa

Pfalz-Veldenzin ruhtinaskunta oli vararikossa ja Georg Johannin velkojen korot suuremmat kuin koko valtion tulot hänen kuollessaan huhtikuussa 1592. Anna maksoi miehensä jättämää 300 000 floriinin velkaa loppuelämänsä.[2]

Myös politiikassa kuohui, kun pariskunnan pojat kiistelivät perimistään maista. Anna sovitteli poikiensa kiistaa ja johti jakamattomia maita vuosien 1592–1598 välillä, kunnes riita oli viimein sovittu ja maat voitiin jakaa poikien kesken.[2]

 
Annan hauta Haschbach am Remigiusbergissä.

Anna hajotti hovin ja asui monta vuotta lankojensa luona säästääkseen rahaa velanmaksua varten. Hän myös neuvotteli Gunilla Bielken ja Kaarle IX:n kanssa saadakseen rahat, jotka Juhana III oli luvannut lähettää hänelle ennen kuolemaansa. Myöhemmin hän perusti hovin uudelleen.[2]

Anna ei saanut suostuteltua veljeään Kaarle IX:tä hallitsemaan ruhtinaskuntaa yhdessä hänen kanssaan, mutta hän teki hyvin yhteistyötä kanssahallitsijoidensa kanssa ja selvitti ruhtinaskunnan kohtaamat ongelmat. Vuonna 1592 hän uhkasi Lorrainen herttuaa Ruotsin väliintulolla mikäli hän ei kieltäisi poikaansa sotimasta Lützelsteinin lähialueella. Vuonna 1598 hän varmisti ennen vallasta vetäytymistään, että hänen vanhin poikansa Georg Gustav sai täyden vallan Veldenzistä ja Johan August Lützelsteinista.[2]

Anna vietti loppuelämänsä Lautereckenissä ja Remigiusbergissä. Hän nimesi testamentissaan suuren rahasumman, joka tuli jakaa hänen kuolemansa jälkeen köyhälistön kesken.[2]

Annaa kuvattiin uskolliseksi ja työteliääksi sekä empaattiseksi ja yhteistyökykyiseksi, mutta myös lujaksi. Hän sai tunnustusta siitä, että onnistui selvittämään valtakautensa aikana haastavan tilanteen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa avulla. Hän oli Veldenzissä suosittu ja häntä kutsuttiin siellä myös "Anna-äidiksi".[2]

LapsetMuokkaa

Anna nai Veldenzin palatsikreivin Georg Johannin 20. joulukuuta 1562. Pariskunta sai 12 lasta, joista seitsemän selvisi aikuisikään asti. Lapsista seitsemän vanhinta syntyi Lautereckenissä.[3]

  1. Georg Gustav (1564 – 3. kesäkuuta 1634)
  2. Anna Margareta (28. huhtikuuta 1566 – 2. lokakuuta 1567)
  3. Johan Ruprecht (9. syyskuuta 1567 – 1. lokakuuta 1569)
  4. Anna Margareta (17. tammikuuta 1571 – 1. marraskuuta 1621)
  5. Ursula (24. helmikuuta 1572 – 5. maaliskuuta 1635)
  6. Johanna Elisabeth (2. lokakuuta 1573 – 28. heinäkuuta 1601)
  7. Johan August (26. marraskuuta 1575 – 18. syyskuuta 1611)
  8. Ludvig Filip (24. marraskuuta 1577 – 24. lokakuuta 1601)
  9. Marie Anna (9. kesäkuuta 1579 – 10. lokakuuta 1579)
  10. Katarina Ursula (3. elokuuta 1582 – 22. tammikuuta 1595)
  11. Georg Hans II (24. kesäkuuta 1586 – 29. syyskuuta 1654)
  12. Anna Maria (kuoli vauvana)

LähteetMuokkaa

  1. a b Falkdalen, Karin Tegenborg.: Margareta Regina : vid Gustav Vasas sida. Tukholma: Setterblad Förlag. 953932272. ISBN 9789198151312, 9198151312. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.6.2019).
  2. a b c d e f g h i j k l Falkdalen, Karin Tegenborg.: Vasadöttrarna. Lund: Historiska media, 2010. 698163926. ISBN 9789185873876, 918587387X. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.6.2019).
  3. Nanna Lundh-Eriksson: Sveriges prinsessor 1539-1829, s. 87, 101. Tukholma: P. A. Norstedt & Söner, 1929.