Anna Itävaltalainen (Ruotsin kuningatar)
Anna Itävaltalainen, Anna Habsburg (16. elokuuta 1573 Graz, Itävallan arkkiherttuakunta – 10. helmikuuta 1598 Varsova, Puola-Liettua) oli Puolan ja Ruotsin kuningatar avioliittonsa kautta Ruotsin ja Puolan kuninkaan Sigismund III Vaasan kanssa. Hänen katolinen uskonsa jätti hänet vieraaksi alamaisilleen sekä Ruotsissa että Suomessa. Hallitsijapari oleskeli Ruotsissa lyhyesti vain 1593–1594.
| Anna Itävaltalainen | |
|---|---|
 Anna Itävaltalainen espanjalaisessa asussa, Marcin Kober 1595 | |
| Puolan kuningatar Liettuan suuriruhtinatar | |
| Valtakausi | 31.5. 1592 – 10.2. 1598 |
| Ruotsin kuningatar Suomen suuriruhtinatar | |
| Valtakausi | 17.11. 1592 – 10.2. 1598 |
| Syntynyt |
Anne Habsburg 16. elokuuta 1573 Graz, Itävalta |
| Kuollut |
10. helmikuuta 1598 (ikä 24) Varsova, Puola |
| Hautapaikka | Wawelin katedraali, Krakova |
| Puoliso | Sigismund |
| Lapset |
Anna Maria Katarina Vladislav IV Katarina Kristoffer |
| Suku | Habsburg |
| Isä | Kaarle II (Itävallan arkkiherttua) |
| Äiti | Baijerin Maria Anna |
Suku muokkaa
Annan isä oli Sisä-Itävallan arkkiherttua Kaarle II (1540–1590), joka oli keisari Ferdinand I:n ja Böömin ja Unkarin prinsessa Anna Jagellonican (1503–1547) nuorin poika. Hänen äitinsä, joka oli myös hänen isänsä sisarentytär, oli Baijerin prinsessa Maria Anna (1551–1608), joka oli Itävallan arkkiherttuatar Annan (1528 –1590) ja Baijerin herttua Albrekt V:n (1528–1579) tytär.
Hän oli keisari Ferdinand II:n vanhin sisar ja hänellä oli 14 sisarusta, joista kolme kuoli jo pieninä. Arkkiherttuatar Margareeta Itävaltalainen (1584–1611) avioitui Espanjan kuningas Filip III:n kanssa 18. huhtikuuta 1599. Kaksi veljistä ryhtyi kirkon palvelukseen: Leopold V (1586–1632) oli Passaun ruhtinaspiispa ja Kaarle (1590–1624) oli Wrocławin ruhtinaspiispa. Arkkiherttuatar Maria Christina (1574–1621) avioitui vuonna 1595 voivodi Sigismund Bathoryn, Transilvanian ruhtinaan kanssa; Maria Christina hallitsi ruhtinaskuntaa vuosina 1597–1598, he erosivat vuonna 1599. Arkkiherttuatar Maria Magdalena (1589–1631) avioitui vuonna 1608 Cosimo II de' Medicin, Toscanan suurherttuan kanssa.[1]
Avioliitto muokkaa
Annasta tuli Puolan Sigismundin ensimmäinen vaimo 31. toukokuuta 1592. Katoliselle kirkolle liitto tarjosi kiinnostavia mahdollisuuksia Itämeren piirissä, sillä Sigismund oli Ruotsin kuningas Juhana III:n ja Katariina Jagellonican poika ja Ruotsin kruununperijä, joka yhdistäisi valtakunnat personaaliunioniin. Paavi Klemens VIII oli jo aiemmin siunannut suunnitelman vastauskonpuhdistuksen ulottamisesta Ruotsiin. Paavin ja Annan sedän, keisari Maximilianin tuella avioliittosuunnitelma voitiin toteuttaa.
Monet Puola-Liettuan aateliset (szlachta) vastustivat avioliittoa ja Sigismundin ajamaa liittoutumista Itävallan Habsburgien kanssa. Kun Sigismund lähetti diplomaattisen saattueen noutamaan morsianta kardinaali Radvilan johdolla, Habsburgeja vastustavan puolueen kansleri Jan Zamojski vartioi rajoja estääkseen arkkiherttuatarta saapumasta maahan. Annen onnistui kiertää vartijat ja hänet kruunattiin Krakovassa Puolan kuningattareksi.
Kuningatar muokkaa
Ruotsin hallitseva kuningas Juhana III kuoli avioliiton solmimisvuonna, marraskuussa 1592 ja Sigismund voitiin valita Ruotsin kuninkaaksi. Erimielisyydet kuninkaan siirtymisestä Ruotsiin viivyttivät Sigismudin lähtöä Puolasta syksyyn 1593 saakka. Annaa vaadittiin jäämään Puolaan takeeksi siitä, että Sigismund pitää Puolaa varsinaisena hallituspaikkanaan. Anna seurasi kuitenkin puolisoaan Ruotsiin, jossa hänet kruunattiin Ruotsin kuningattareksi Uppsalassa 19. helmikuuta 1594.
Tytär Anna Maria oli syntynyt edellisenä vuonna, ja Anna odotti toista lastaan. Puolalaiset vaativat, että Anna jättäisi tyttärensä takeeksi paluustaan Puolaan. Anna pelkäsi, että sama tapahtuisi Ruotsissa, mikäli hän synnyttäisi toisen lapsensa siellä. Toinen tytär Katariina syntyi 19. huhtikuuta 1594 Ruotsissa. Hänen ristiäisiään vietettiin Ruotsin hovissa juhlavin menoin, mutta lapsi kuoli vain kuukauden ikäisenä.[2]
Ruotsissa Sigismundin nousua valtaistuimelle pyrkivät vaikeuttamaan sekä ruotsalainen aateli että luterilainen papisto. Hänen vastustajiaan johti hänen setänsä, Södermanlandin herttua Kaarle, joka oli avioitunut Kristiina Holstein-Gottorpilaisen kanssa. Sigismund oli kosinut Kristiinaa ennen avioliittoaan Annan kanssa, ja Kristiina oli kieltäytynyt liitosta, koska ei halunnut luopua omasta uskostaan. Aviossa Kaarlen kanssa Kristiina pyrki toimimaan jatkuvasti Sigismundia vastaan.
Anna pyrki edistämään katolisuutta monin tavoin Tukholmassa ollessaan. Hän kutsui kaksitoista kerjäläistä viikoittain luokseen, tuki ruotsalaisten nuorten opiskelua Grazissa Itävallassa ja pyrki värväämään uusia sisaria Vadstenan birgittalaisluostariin.[2]
Annan yritykset eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta. Hän ei puhunut ruotsia, ja hän piti ruotsalaisia kerettiläisinä ja kapinallisina. Hän ei esiintynyt julkisuudessa kuin pakon edessä. Hän joutui vastakkain leskikuningatar Gunilla Bielken kanssa osin uskonnollisista syistä, kun hän väitti Gunillan varastaneen arvoesineitä kuninkaanlinnasta. Lopulta Anna oli helpottunut voidessaan palata takaisin Puolaan. Hän totesi, että Ruotsi oli maa, jonne hän ei olisi mielellään lähettänyt edes pientä rakasta koiraansa.[2] Hänen lähtiessään Ruotsista heinäkuussa 1594 hänelle myönnettiin Linköping, Söderköping ja Stegeborg sillä ehdolla, että hän kunnioittaa näiden protestanttista uskoa.
Anna ei halunnut enää olla Ruotsiin liittyvissä asioissa osallisena. Hän jopa vastusti poikansa Vladislav IV Vaasan nostamista Ruotsin kuninkaaksi tulevaisuudessa. Kuningasparin poistuttua Ruotsista valta siirtyi Kaarle-herttualle, joka löi Sigismundille uskolliset joukot Stångebron taistelussa.
Perintö muokkaa
Anna kuoli 10. helmikuuta 1598 Varsovassa synnytyksen aikaiseen verenvuotoon, ja myös hänen synnyttämänsä lapsi kuoli. Hänet on haudattu Wawelin linnan katedraaliin Krakovaan. Sigismund III nai vuonna 1605 Annan nuoremman sisaren Constanze Renate Habsburgin eli Konstantia Itävaltalaisen. Poliittiset asetelmat säilyivät Euroopassa vielä vuosikymmeniä. Annan ja Konstantian veli keisari Ferdinand II (1578–1637) oli Kaarle-herttuan pojan Kustaa II Adolfin päävihollinen 30-vuotisessa sodassa.
Lapset muokkaa
Annalla ja Sigismundilla oli viisi lasta, joista vain Władysław eli aikuiseksi:
- Anna Maria (23. toukokuuta 1593 – 9. helmikuuta 1600), kuoli kuusivuotiaana
- Katharina (19. huhtikuuta 1594 – 16. toukokuuta 1594), kuoli alle kuukauden ikäisenä
- Władysław Zygmund (9. kesäkuuta 1595 – 20. toukokuuta 1648), Puolan hallitsijana 1632–1648 Vladislav IV Vaasa. 1. puoliso Cecilia Renata, keisari Ferdinand II:n tytär, 2. puoliso Maria Ludovica Gonzaga, Mantovan herttuan tytär.
- Katharina (27. syyskuuta 1596 – 2. kesäkuuta 1597), kuoli alle vuoden ikäisenä
- Kristoffer (10. helmikuuta 1598 – 10. helmikuuta 1598), syntyi kuolleena ja Anna kuoli verenvuotoon
Galleria muokkaa
-
Jan Szwankowskin tekemäksi sanottu varhainen muotokuva -
Vaasa-portti Wawelissa on rakennettu 1595 Sigismund III perillisen syntymän muistoksi. -
Annan arkku Sigismundin kryptassa Wawelin katedraalissa (toinen vasemmalta). -
Anna Itävaltalainen
Lähteet muokkaa
- Stålberg, Wilhelmina & Berg, P. G: 16 (Anteckningar om svenska qvinnor). P. G. Berg, 1864. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.3.2017).
- Pettegree, Andrew: Europe in the sixteenth century. Blackwell, 2002. 876136117. ISBN 063120704X.
- Cornell, Jan & Grenholm, Gunvor: Den svenska historien. [Del] 4 : Gustav Vasa : riket formas. Bonnier, 1978. 872688615. ISBN 9100426679.
Viitteet muokkaa
- ↑ Person Page www.thepeerage.com. Viitattu 10.1.2024.
- ↑ a b c Jussi Nuorteva: Anna Itävaltalainen www.kansallisbiografia.fi. 23.6.2000. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 13.3.2017.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Anna Itävaltalainen (Ruotsin kuningatar) Wikimedia Commonsissa
