Anna Filosofova

Anna Pavlova Filosofova (ven. Анна Павловна Философова, 1837–1912) oli venäläinen filantrooppi ja feministi. Hän on yhdessä Maria Trubnikovan ja Nadezha Stasovan kanssa Venäjän naisasialiikkeen varhaisia toimijoita.

Anna Filosofova

Elämäkerta

Omaa sukuaan Anna Pavlova Diaghilev syntyi Pietarissa varakkaaseen aatelisperheeseen. Hänen isänsä Pavel Dmitrievich Diaghilev toimi virkamiehenä valtionvarainministeriössä ennen eläköitymistään vuonna 1850. Isä loitti oman tislaamoyrityksensä Permissä, mutta hänen pakkomielteisen uskonnollisuuden vuoksi Annan äiti Anna Ivanova otti yrityksen haltuun vuonna 1855. Vanhimpana yhdeksästä lapsesta Anna sai venäläisen aatelistoperheen tapaan koulutuksensa kotona.

Vuonna 1855 Anna Filosofova meni naimisiin sota- ja puolustusministeriön virkamiehen Vladimir Dmitrievich Filosofovin kanssa. He saivat kuusi lasta, kolme poikaa ja kolme tyttöä. Heidän nuorin poikansa Dmitri perusti yhdessä serkkunsa Sergei Diaghilevin kanssa taidelehti Mir Iskusstvan.

Vierailtuaan aviomiehensä perheen tilalla kyseisen tilan tapa käyttää maaorjia työvoimana sai Filosofovan pohtimaan sosiaalisia ongelmia: hänen perheensä ei käyttänyt maaorjia. Lisäksi hänen aviomiehensä isä käytti tunnetusti seksuaalisesti hyväksi maalaisnaisia tilallaan.

Ura

Maaorjien vapauttaminen Venäjällä 1861 oli käännekohta Filosofovan käsitykselle sosiaalisista ongelmista, kuten myös Trubnikovan tapaaminen. Trubnikova antoi hänelle kirjoja “naiskysymyksestä”, ja he keskustelivat usein kyseisistä kirjoista.

Filosofovan, Trubnikovan ja Stasovan muodostama triumviraattin projekteihin lukeutui Pietarissa toiminut yhdistys, joka tarjosi halpaa majoitusta hyväksikäytetyille ja hylätyille naisille. Filosofova toimi yhdistyksen johtajana vuosien 1859–1879 välillä ja johti yhdistyksen laajentumista perustamalla koulun, ruokaloita, asuntoloita, lastenhoitokeskuksen sekä kaupan. Lisäksi yhdistys sai laajan sopimuksen tehdä armeijalle univormuja vuonna 1871. Halvan majoituksen lisäksi yhdistys tarjosi naisille töitä, esimerkiksi ompelun parissa. Filosofova uskoi, että apurahan antamisen sijasta oli välttämätöntä luoda olosuhteet, jotka auttaisivat köyhiä ansaitsemaan omat tulonsa. Hänen mukaansa koulutuksen ja moraalinen kehittämisen kautta köyhät saivat näitä mahdollisuuksia elättää itsensä.

Triumviraatin aloitteisiin kuului myös naisten koulutus. Filosofova ja Stasova tukivat naisten oikeutta osallistua luennoille Pietarin yliopistossa. He keräsivät vuonna 1868 neljän tuhannen allekirjoittaman vetoomuksen keisari Aleksanteri II :lle pyytäen tätä aloittamaan ensimmäiset korkeamman koulutuksen kurssit Pietarin yliopistossa. Lisäksi Filosofova valittiin naisten korkeamman koulutuksen kursseja järjestävän komitean puheenjohtajaksi. Konservatiivisten naisten vastarinta oli kuitenkin vahva ja kansanvalitusministeri Dmitri Tolstoi ei kannattanut naisten ottamista yliopistoihin. Hän kuitenkin salli naisten osallistumisen julkisille luennoille. Kurssit herättivät kuitenkin negatiivisia reaktioita, ja useat lehtiartikkelit kuvasivat niiden haitallisuutta naisille. Useat naiset päättivät lähteä esimerkiksi Zürichiin päättämään opintonsa. Aluksi hallinto piti kurssit avoimena, mutta kun vallankumouksellisia ideoita levisi naisopiskelijoiden keskuudessa, kurssit suljettiin 1875. Filosofova kampanjoi niiden uudelleen avaamisen puolesta. Hän sai lopulta virallisen luvan avata ensimmäinen naisten yliopisto Venäjällä. Ne tunnetaan Bestuzhev-kursseina professori Aleksei Bestužev-Rjuminin mukaan.

Filosofovan sympatia vallankumouksellisia kohtaan saattoi hänet vaikeuksiin. Filosofova jäi kiinni rahan keräämisestä vallankumouksellisia järjestöjä varten, ja hänet karkotettiin maasta vuonna 1879. Hän sai palata maahan 1881.

Palattuaan julkiseen elämään Filosofova oli mukana Stasovan kanssa perustamassa “Venäläisten naisten keskinäisen hyväntekeväisyyden seuraa” (Russkoje żenkoje vzaimno-blagotvoritelnoje obšetšvo) vuonna 1895. Se oli Venäjän merkittävimpiä feministisiä järjestöjä bolševikkien vallankumoukseen asti. Järjestö auttoi naisia työllistymään, tarjosi asuntolan ja sairaanhoitoa sekä osallistui myöhemmin kamppailuun naisten äänioikeus -liikkeen puolesta.

Myöhempi elämä ja kuolema

Myöhempinä vuosinaan Filosofova kiinnostui teosofiasta ja auttoi perustamaan Venäjän teosofian järjestöä vuonna 1908. Vuonna 1911 juhlistettiin viidenkymmenettä kertaa Filosofovan ja naistenliikkeen saavutuksia. Sadat sekä venäläiset että ulkomaiset naisten organisaatiot osallistuivat kyseiseen juhlaan. Filosofova oli siis hyvin arvostettu: Nuorelle sukupolvelle Filosofova oli elävä legenda ja feminismin symboli.

Filosofova kuoli 17. maaliskuuta 1912. Hautajaisiin osallistui tuhansia ihmisiä kunnioittamaan hänen muistoaan.

Lähteet

• de Haan, Francisca & Daskalova, Krasimira & Loutfi, Anna: Biographical Dictionary of Women's Movements and Feminisms in Central, Eastern, and South Eastern Europe: 19th and 20th Centuries. Central European University Press, 2016.
• Engel, Barbara. Mothers and Daughters: Women of the Intelligentsia in Nineteenth-Century Russia. Northwestern University Press, 2000.
• Noonan, Norma: Encyclopedia of Russian Women's Movements. Greenwood Publishing Group, 2000.
• Rosenholm, Arja & Salmenniemi, Suvi & Sorvari, Marja. Naisia Venäjän Kulttuurihistoriassa. Helsinki: Gaudeamus, 2014.