Anklam
Anklam on kaupunki Mecklenburg-Etu-Pommerin osavaltiossa, koillisessa Saksassa. Kaupunki sijaitsee Peene-joen varrella lähellä Itämeren rannikkoa. Sen pinta-ala 41,65 neliökilometriä. Anklam on entinen Ostvorpommernin piirikunnan pääkaupunki, vuodesta 2011 lähtien se on kuulunut Vorpommern-Greifswaldin piirikuntaan. Vuoden 2011 väestönlaskennassa siellä oli 13 096 asukasta. Kaupungin läpi virtaa Peene.[1]
| Anklam | |
|---|---|
.jpg) |
|
 vaakuna |
|
  Anklam |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Saksa |
| Osavaltio | Mecklenburg-Etu-Pommeri |
| Piirikunta | Vorpommern-Greifswald |
| Hallinto | |
| – Pormestari | Michael Galander |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 41,65 km² |
| Korkeus | 5 m m |
| Väkiluku | 13 096 (2 011) |
| – Väestötiheys | 331 as./km² |
Historia muokkaa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Keskiaika muokkaa
Varhaisin tunnettu Anklamista kaupunkina on peräisin vuodelta 1264. Kaupunki liittyi Hansaliittoon vuonna 1283 ja sai kaupunginoikeudet Lyypekin lain nojalla vuonna 1292. Kaupungin aikainen liittyminen Hansaliittoon ja silloinen vauraus perustuivat sen harjoittamaan huomattavaan kalakauppaan.
Anklamissa niitti tuhoa vuoden 1350 tienoilla ruttoepidemia. Juutalaiset tuomittiin ruton aiheuttajiksi ja heidät poltettiin roviolla. Juutalaisia ei päästetty kaupunkiin useisiin vuosisatoihin. Vuonna 1377 kaupungissa riehui suuri tulipalo, jonka johdosta suuri osa rakennuskannasta tuhoutui.
Hansaliiton ajautuessa sotaan Tanskaa vastaan vuonna 1427 Anklam jättäytyi sodan ulkopuolelle. Taustalla vaikuttivat Anklamin solmimat kalastussopimukset tanskalaisten kanssa. Tapauksen johdosta Anklam suljettiin hetkeksi Hansaliiton ulkopuolelle. 1530-luvulla kaupungissa toteutettiin protestanttinen uskonpuhdistus. 1560-luvulla kolmasosa anklamilaisista kuoli ruttoon.
1600- ja 1700-luku muokkaa
Kolmikymmenvuotisessa sodassa Anklam kärsi ihmistappioita. Sota toi kaupunkiin myös jälleen ruton. Westfalenin rauhassa vuonna 1648 Anklamista muodostui ruotsalainen raja- ja kasarmikaupunki. Pohjan sodassa puolalaiset hävittivät ruotsalaisten hallussa ollutta Anklamia.
Suuressa Pohjan sodassa Anklamin ruotsalainen hallinto sai päätöksensä, kun Saksin, Venäjän, Tanskan, Puolan ja Preussin muodostama liitto valloitti kaupungin. Vuoden 1720 rauhan jälkeen kaupunki jaettiin. Peene-joen pohjoinen osa jäi Ruotsille, kun taas suurempi eteläinen puoli tuli osaksi Preussia.
1800- ja 1900-luku muokkaa
Napoleonin sotien Jenan–Auerstedtin taistelun päätyttyä Preussin tappioon ranskalaiset marssivat vuonna 1806 Anklamiin ja miehittivät kaupunkia vuoteen 1809. Wienin kongressin jälkeen 1815 kaupunki päätyi kokonaan Preussille. Juutalaisia alkoi muuttaa kaupunkiin vuonna 1812 ja kaupungin yli 200 juutalaista varten rakennettiin synagoga vuonna 1841. Rautatieyhteys Anklamiin valmistui vuonna 1863.
Anklamin juutalainen synagagoga tuhoutui monien muiden saksalaisten synagogien tavoin natsien kristalliyönä vuonna 1938. Vuonna 1936 osana natsi-Saksan valmistautumista kohti toista maailmansotaa kaupunkiin avattiin uusi kasarmialue ja lentokenttä. Myöhemmin kaupunkiin myös rakennettiin Arado-lentokonetehdas. Kaupungin asukasluku kohosi yli 20 00:een.
Yhdysvaltalaisten pommitukset Arado-lentokonetehtaalle vuonna 1943 tuhosivat myös osan Anklamin sisäkaupungista. Neuvostoliiton Puna-armeija saapui kaupunkiin vuonna 1945. Sen vastaisissa taisteluissa tuhoutui noin kahdeksankymmentä prosenttia Anklamin keskustasta.
Lähteet muokkaa
- ↑ Germany: Census population citypopulation.de. Viitattu 2.10.2013.
