Anja Viveca Helene Bargum (s. 8. marraskuuta 1970 Helsinki) on suomalainen näyttelijä. Hän on työskennellyt ruotsinkielisessä improvisaatioteatteri Stjärnfallissa vuodesta 1997.[1]

Anja Bargum
Henkilötiedot
Syntynyt8. marraskuuta 1970 (ikä 53)
Helsinki
Ammatti näyttelijä
Näyttelijä
Merkittävät roolit Linda Sibelius
Den älskande
Marlène
Joka toiselle kuoppaa kaivaa
Sofia
Hovimäki
Aiheesta muualla
Elonet

Elämä ja ura muokkaa

Anja Bargum syntyi kirjailija Johan Bargumin ja näyttelijä Anita Bergerinlähde? perheeseen. Toimittaja, tutkija Katja Bargum on hänen sisarensa.[2] Hänen isoäitinsä oli kirjailija Viveca Hollmerus. Bargum opiskeli Uppsalassa vuosina 1991–1994.[3] Vuosina 1995–1999 hän opiskeli Teatterikorkeakoulussa.

Bargum on näytellyt improvisaatioteatteri Stjärnfallin ohella muun muassa Suomen Kansallisteatterissa ja Unga Teaternissa. Hänen näyttämötehtäviään ovat muun muassa Marlène (ranskalaisen Francis Veberin näytelmä Joka toiselle kuoppaa kaivaa), Lucky (I väntan på Godot) ja Martha (Den hemliga trädgården).[3] Vuonna 2015 Bargum näytteli Svenska Teaternin tuotannossa Den älskande Jean Sibeliuksen isosiskoa Lindaa.[4]

Teatteriuransa ohella Bargum on näytellyt yhdessä elokuvassa[5] ja muutamassa televisiotuotannossa. Yle TV2:n epookkidraamassa Hovimäki hän näytteli nuorta aatelisneito Sofia Ingbergiä.[6]

Anja Bargumin puoliso on näyttelijä Niklas Häggblom (s. 1965).[3]

Filmografia muokkaa

Lähteet ja viitteet muokkaa

  • Teatterit ja teatterintekijät 2005. Helsinki: Teatterin tiedotuskeskus, 2005. ISBN 952-471-629-1.
  1. https://fi.linkedin.com/in/anja-bargum-86bb084
  2. Kuka kukin on 2011, s. 76. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-24712-8.
  3. a b c Teatterit ja teatterintekijät 2005, s. 126.
  4. Näytelmä Linda Sibeliuksesta kysyy: ”Onko kukaan koskaan rakastanut teitä tarpeeksi?” Sanomalehti Uusimaa. Etelä-Suomen Media Oy. Arkistoitu 24.1.2018. Viitattu 20.1.2018.
  5. Anja Bargum Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 20.1.2018.
  6. Ingbergit Yle.fi / Vintti (arkistoitu). Yle.fi / Vintti (arkistoitu). Viitattu 25.1.2018.

Aiheesta muualla muokkaa