Andrei Aleksejevitš Amalrik (ven. Андре́й Алексе́евич Ама́льрик; 1938 Moskova, Neuvostoliitto1980 Guadalajara, Espanja) oli venäläinen kirjailija[1] ja Neuvostoliiton aikainen toisinajattelija[2].

Andrei Amalrik
Henkilötiedot
Syntynyt1938
Kuollut1980 (41–42 vuotta)
Kansalaisuus Neuvostoliitto
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkielivenäjä
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Amalrik joutui keskeyttämään 1963 opinnot Moskovan yliopistossa Venäjän historiaa käsittelevän kurssityönsä vuoksi. Hänet karkotettiin 1965 työnvieroksujana Siperiaan, josta hän kuitenkin pääsi jo heti seuraavana vuonna palaamaan Moskovaan. Kahdessa teoksessaan, vuodelta 1969 (levisi samizdat-kirjana) ja 1970 (omaelämäkerrallinen), hän kyseenalaisti sen, että Neuvostoliitto olisi olemassa vielä vuonna 1984. Hän joutui vankileirille. Vapauduttuaan hän muutti lähteen. Hän jatkoi näytelmissään absurdin teatterin perinnettä.[1]

Myöhempi Suomen Moskovan-suurlähettiläs René Nyberg luki kirjan Säilyykö Neuvostoliitto vuoteen 1984? Moskovassa vuonna 1973, eikä hän muista kenenkään uskoneen sen ennustukseen, mutta Amalrik erehtyi lopulta vain vähän.[3]

Amalrik kuoli Espanjassa auto-onnettomuudessa ollessaan matkalla Helsingin päätösasiakirjan seurantakokoukseen.[2]

Suomennettu teos muokkaa

  • Säilyykö Neuvostoliitto vuoteen 1984? ja muita kirjoituksia, suom. Maria Mero. Espoo: M. Mero 1978 (omakustanne) ISBN 951-99177-9-9

Lähteet muokkaa

  1. a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Amalrik, Andrei”, Otavan kirjallisuustieto, s. 33. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  2. a b Andrey Alekseyevich Amalrik, Britannica.com, viitattu 18.12.2020 (englanniksi)
  3. René Nyberg, Neuvostoliiton brutaali charmi, René Nybergin kirjoitus Arto Mansalan 70-vuotisjuhlakirjaan, Helsinki 2011.

Aiheesta muualla muokkaa


Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.