Anders Eklund
Sten Anders Gunnar "Lillen" Eklund (22. joulukuuta 1957 Gävle, Ruotsi – 1. huhtikuuta 2010 Uppsala) oli ruotsalainen raskaansarjan ammattinyrkkeilijä. Hän voitti raskaansarjan ammattilaisten EM-tittelin kahdesti, vuosina 1985 ja 1987.[1]
| Anders "Lillen" Eklund | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Sten Anders Gunnar Eklund |
| Syntynyt | 22. joulukuuta 1957 Gävle |
| Kuollut | 1. huhtikuuta 2010 (52 vuotta) Uppsala |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | Lillen |
| Pituus | 197 cm |
| Painoluokka | raskassarja |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 25 |
| Voitot | 19 |
| – tyrmäysvoitot | 10 |
| Tappiot | 5 |
| Ratkaisemattomat | 1 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
0 |
Amatööriura nyrkkeilijänä muokkaa
Anders "Lillen" Eklund eli nuoruutensa Skutskärissä Gävlen lähellä. Hän aloitti nyrkkeilyn gävleläisen BK Falkenin riveissä ja otteli ensimmäisen kerran syksyllä 1976. Hän voitti pian sen jälkeen Ruotsin nuorten mestaruuden. Vuonna 1978 hän otteli Tammer-turnauksen raskaansarjan loppuottelussa suomalaista Pekka Ruokolaa vastaan, mutta kärsi pistetappion. Pian sen jälkeen käydyssä maaottelussa hän kuitenkin voitti Ruokolan pistein. "Lillen" Eklund edusti Ruotsia vuoden 1979 EM-kisoissa Kölnissä superraskaassa sarjassa, mutta koki tappion avausottelussa Itä-Saksan Jürgen Fanghänelille. 1970-luvun lopulla Eklundille tuli maaottelumenestystä voittaen mm. Ruokolan vuoden 1979 maaottelussa tyrmäyksellä. Samana vuonna hän voitti saman vuoden superraskaan kokeneen Euroopan mestarin Länsi-Saksan Peter Hussingin pistein kotiareenallaan Gävlessä.[2]
"Lillen" Eklund pääsi myös Moskovan olympialaisiin voitettuaan valintaturnauksissa toisen ajan vahvan ruotsalaisen Roger Anderssonin[3], mutta itse olympialaisissa Eklund koki pistetappion kokeneelle Unkarin István Lévaille ensimmäisessä ottelussa. Sen jälkeen Eklund jatkoi vielä amatööriuraansa vuoteen 1982 voittaen superraskaansarjan Pohjoismaiden mestaruuden vuonna 1982. Kaikkiaan Anders "Lillan" Eklund otteli amatööriurallaan 80 ottelua voittaen niistä 56. Maaotteluja hän otteli kahdeksan kertaa voittaen niistä seitsemän.[2]
Ammattilaisura nyrkkeilijänä muokkaa
Ammatilaisuusmahdollisuutta Eklundille oli tarjottu jo aiemmin, mutta vasta vuonna 1982 hän siirtyi ammattilaiseksi managerinaan promottoriveteraani Edwin Ahlqvist.[4] Ammattilaisuransa ajan hän asui Uplannin Fagervikenissä. Hän eteni 13 ottelun jälkeen superraskaan sarjan EM-otteluun. Hän oli voittanut 13:sta ottelusta kaikkiaan 10. Kööpenhaminassa 9. maaliskuuta 1985 käydyssä EM-ottelussa vastassa oli Norjan Steffen Tangstad, jonka Eklund oli voittanut amatöörikehässä kaksi kertaa. Tälläkin kertaa Eklund voitti keskeytyksellä 4. erässä. Näin Eklundista tuli kolmas ruotsalainen ammattinyrkkeilyn raskaansarjan Euroopan mestari Olle Tandbergin ja Ingemar Johanssonin jälkeen.[5] Eklund puolusti Euroopan mestaruuttaan lokakuun alussa 1985 Lontoossa Britannian Frank Brunoa vastaan, mutta koki tyrmäystappion 4. erässä.[6]
Seuraavan puolentoista vuoden aikana Eklund otteli neljä voitokasta ottelua ja pääsi uudelleen EM-otteluun uruguayläis-espanjalaista Alfredo Evangelistaa vastaan. Kööpenhaminassa 28. maaliskuuta 1987 käydyssä ottelussa Eklund tyrmäsi Evangelistan 7. erässä, ja näin hän oli toisen kerran raskaan sarjan Euroopan mestari. Mestaruuden puolustamisessa kävi samoin kuin edelliselläkin kerralla eli lokakuussa 1987 käydyssä ottelussa Italian Francesco Damiani tyrmäsi Eklundin 7. erässä.[6]
Vuoden 1987 jälkeen siirtyi Yhdysvaltoihin ja otteli siellä vuosina 1990 kaksi kertaa, joissa toisessa koki tappion ammattilaisurallaan sittemmin menestyneelle Yhdysvaltain Tim Witherspoonille. Viimeisen ammattilaisottelunsa Eklund otteli toukokuussa 1990, jolloin hän oli otellut 25 ammattilaisottelua voittaen niistä 19.[6]
Nyrkkeilyuransa jälkeen Eklund muutti Fagervikenistä Uppsalaan ja jatkoi nyrkkeilyn ammattilaisuraa edeltänyttä talonrakentajan ammattiaan.[7]
Eklund kuoli sydänkohtaukseen 1. huhtikuuta 2010 Uppsalassa. Hän oli kuollessaan 52-vuotias.
Lähteet muokkaa
- ↑ Esbjörn Sandin: ”En av våra största har lämnat oss” Dagens Nyheter. 2.4.2010. Arkistoitu 4.4.2010. Viitattu 3.4.2010. (ruotsiksi)
- ↑ a b Anders Eklund Ringside. Viitattu 8.11.2023 (ruotsiksi).
- ↑ Olympiaedustus ratkesi Ruotsissa - Eklund kuningas raskaassa sarjassa. Helsingin Sanomat, 21.4.1980, s. 29. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 8.11.2023.
- ↑ Anders Eklund teki sopimuksen paidattomana. Helsingin Sanomat, 30.6.1981, s. 24. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 8.11.2023.
- ↑ Ammattinyrkkeilyssä vallanvaihto - Anders Eklund otti Euroopan valtikan. Helsingin Sanomat, 3.7.1962, s. 41. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 8.11.2023.
- ↑ a b c Anders Eklund Boxrec. Viitattu 8.11.2023 (englanniksi).
- ↑ Peter bergström Nielsen: "Inte bara ljusa minnen" 20.12.2007. Sydsvenskan. Viitattu 8.11.2023 (ruotsiksi).