Amores perros
Amores perros (Suomessa myös nimellä Amores perros – rakkaat koirat) on vuonna 2000 ilmestynyt ohjaaja Alejandro González Iñárritun esikoiselokuva. Se on Méxicoon sijoittuva episodielokuva, jonka jokaiseen kolmeen episodiin liittyy rakkaus (amor) ja koira (perro). Episodeja liittää toisiinsa auto-onnettomuus. Amores perros on ensimmäinen osa ohjaajan ja käsikirjoittajan trilogiaa ja sitä seurasivat elokuvat 21 grammaa ja Babel.
Amores perros | |
---|---|
Ohjaaja | Alejandro González Iñárritu |
Käsikirjoittaja | Guillermo Arriaga Jordán |
Tuottaja | Alejandro González Iñárritu |
Säveltäjä | |
Kuvaaja | Rodrigo Prieto |
Leikkaaja | |
Tuotantosuunnittelija | Brigitte Broch |
Pääosat | |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Meksiko |
Tuotantoyhtiö | |
Levittäjä |
InterCom Netflix |
Ensi-ilta |
14. toukokuuta 2000 13. heinäkuuta 2001 |
Kesto | 153 min |
Alkuperäiskieli | espanja |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Rooleissa
muokkaaEmilio Echevarría | … | El Chivo |
Gael García Bernal | … | Octavio |
Goya Toledo | … | Valeria |
Álvaro Guerrero | … | Daniel |
Vanessa Bauche | … | Susana |
Jorge Salinas | … | Luis |
Marco Pérez | … | Ramiro |
Rodrigo Murray | … | Gustavo |
Humberto Busto | … | Jorge |
Gerardo Campbell | … | Mauricio |
Palkinnot
muokkaaElokuva on saanut yhteensä 51 palkintoa ja 14 ehdokkuutta, mukaan lukien parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-ehdokkuuden. Elokuvan saamia muita merkittäviä palkintoja ovat Bafta-palkinto ja Cannesin elokuvajuhlilla kriitikoiden viikon Grand Prize -palkinto. Elokuvan lisäksi palkintoja ja ehdokkuuksia ovat keränneet ohjaaja Alejandro González Iñárritu, näyttelijät sekä muut elokuvan tekemisessä mukana olleet henkilöt.[1]
The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ Amores Perros (2000), Awards IMDb. Viitattu 3.5.2008. (englanniksi)
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 4.7.2016. (englanniksi)