American Idiot
American Idiot on yhdysvaltalaisen punk rock -yhtye Green Dayn seitsemäs studioalbumi. Albumin on tuottanut Rob Cavallo, ja levy-yhtiö Reprise Records julkaisi sen 20. syyskuuta 2004. American Idiot on tyyliltään konseptialbumi, ja yhtye on luonnehtinut sen olevan rock-ooppera. Albumin kertoman tarinan päähenkilönä on Green Dayn laulaja-kitaristi Billie Joe Armstrongin luoma kuvitteellinen henkilö, joka käyttää itsestään nimitystä Jesus of Suburbia (suom. Esikaupungin Jeesus).
American Idiot Green Day | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | 18. huhtikuuta 2003 – 26. maaliskuuta 2004 Studio 880 Oakland, Kalifornia ja Ocean Way Recording, Hollywood, Kalifornia | |
Julkaistu | 21. syyskuuta 2004[1] | |
Formaatti | CD, LP, C-kasetti | |
Tuottaja(t) | Rob Cavallo, Green Day | |
Tyylilaji | pop-punk, alternative rock, punk rock | |
Kesto | 57.12 | |
Levy-yhtiö | Reprise Records | |
Listasijoitukset | ||
Green Dayn muut julkaisut | ||
Shenanigans 2002 |
American Idiot 2004 |
Bullet in a Bible 2005 |
Albumi äänitettiin 18. huhtikuuta 2003 – 26. maaliskuuta 2004 Studio 880:ssa Kalifornian Oaklandissa ja Hollywoodin Ocean Way Recording -studiossa. Sen singleinä julkaistiin kappaleet ”American Idiot”, ”Boulevard of Broken Dreams”, ”Holiday”, ”Wake Me Up When September Ends” ja ”Jesus of Suburbia”. Albumi nousi menestyksekkäiden singlelohkaisujensa avustuksella albumilistojen kärkipaikalle ympäri maailman ja sai kriitikoiden keskuudessa suotuisan vastaanoton, nostaen Green Dayn uran uuteen nousuun. Albumi sai kuitenkin osakseen myös negatiivista palautetta yhtyeen vanhojen fanien keskuudessa, sillä Green Dayn katsottiin muuttaneen musiikkiaan liian radioystävälliseksi valtavirran rock-musiikiksi sen aiempaan punk-taustaan nähden.
American Idiot on myynyt maailmanlaajuisesti yli 15 miljoonaa kappaletta, ja se on vuoden 1994 Dookien jälkeen yhtyeen uran kaupallisesti menestynein albumi. Albumi palkittiin vuonna 2005 parhaan rock-albumin Grammylla, ja siitä on tuotettu myös muun muassa Broadwaylla esitetty musikaali.[3] Albumista on myös tekeillä elokuvasovitus.
Yhtye julkisti albumista 20-vuotisjuhlapainoksen 25. lokakuuta 2024, joka sisälsi 15 ennenjulkaisematonta demoa, 15 livekappaletta Irving Plazasta, 9 muuta ennenjulkaisematonta livekappaletta ja 14 kappaletta, jotka ovat b-puolia ja bonuskappaleita.[4] [5]
Kappaleet
muokkaaKaikki sanat Billie Joe Armstrong ellei toisin mainita, kaikki sävellykset Billie Joe Armstrong & Green Day.
Nro | Nimi | Kesto | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1. | American Idiot | 2.54 | |||||||
2. | Jesus of Suburbia I. Jesus of Suburbia II. City of the Damned III. I Don’t Care IV. Dearly Beloved V. Tales of Another Broken Home | 9.08 | |||||||
3. | Holiday | 3.52 | |||||||
4. | Boulevard of Broken Dreams | 4.20 | |||||||
5. | Are We the Waiting | 2.42 | |||||||
6. | St. Jimmy | 2.56 | |||||||
7. | Give Me Novacaine | 3.25 | |||||||
8. | She’s a Rebel | 2.00 | |||||||
9. | Extraordinary Girl | 3.33 | |||||||
10. | Letterbomb | 4.05 | |||||||
11. | Wake Me Up When September Ends | 4.45 | |||||||
12. | Homecoming I. The Death of St. Jimmy II. East 12th St. III. Nobody Likes You (sanat: Mike Dirnt) IV. Rock and Roll Girlfriend (sanat:Tré Cool) V. We’re Coming Home Again | 9.18 | |||||||
13. | Whatsername | 4.14 | |||||||
57.12 |
iTunes deluxe edition bonus kappaleet | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Nro | Nimi | Kesto | |||||||
14. | Too Much Too Soon | 3.30 | |||||||
15. | Shoplifter | 1.50 | |||||||
16. | Governator | 2.31 | |||||||
65.03 |
Japanin bonuskappaleet | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Nro | Nimi | Kesto | |||||||
14. | Favorite Son | 2.06 | |||||||
59.18 |
Japanin bonus levy (live in Tokyo) | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Nro | Nimi | Kesto | |||||||
1. | American Idiot | 4.17 | |||||||
2. | Jesus of Suburbia I. Jesus of Suburbia II. City of the Damned III. I Don’t Care IV. Dearly Beloved V. Tales of Another Broken Home | 9.22 | |||||||
3. | Holiday | 4.33 | |||||||
4. | Are We the Waiting | 3.18 | |||||||
5. | St. Jimmy | 2.57 | |||||||
6. | Boulevard of Broken Dreams | 4.41 | |||||||
20th Anniversary Deluxe Edition
muokkaaDisc 2: B-Sides & Bonus Tracks | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Nro | Nimi | Kesto | |||||||
1. | American Idiot (Live at Makuhari Messe, Tokyo, Japan, 3/19/05) | 4.18 | |||||||
2. | Jesus of Suburbia (Live at Makuhari Messe, Tokyo, Japan, 3/19/05) | 9.22 | |||||||
3. | Holiday (Live at Makuhari Messe, Tokyo, Japan, 3/19/05) | 4.33 | |||||||
4. | Are We the Waiting (Live at Makuhari Messe, Tokyo, Japan, 3/19/05) | 3.18 | |||||||
5. | St. Jimmy (Live at Makuhari Messe, Tokyo, Japan, 3/19/05) | 2.57 | |||||||
6. | Boulevard of Broken Dreams (Live at Makuhari Messe, Tokyo, Japan, 3/19/05) | 4.41 | |||||||
7. | Favorite Son | 2.06 | |||||||
8. | Shoplifter | 1.50 | |||||||
9. | Governator | 2.31 | |||||||
10. | Too Much Too Soon | 3.30 | |||||||
11. | Are We the Waiting (Live from VH1 Storytellers) | 2.58 | |||||||
12. | St. Jimmy (Live from VH1 Storytellers) | 3.06 | |||||||
13. | Give Me Novacaine (Live from VH1 Storytellers) | 3.36 | |||||||
14. | Homecoming (Live from VH1 Storytellers) | 9.25 | |||||||
Disc 3: Demos | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Nro | Nimi | Kesto | |||||||
1. | American Idiot | 2.53 | |||||||
2. | American Idiot (Alt. Version) | 2.35 | |||||||
3. | Jesus of Suburbia | 2.22 | |||||||
4. | Holiday/Blvd. of Broken Dreams | 8.23 | |||||||
5. | Are We We Are/St. Jimmy Opera ([a]) | 5.38 | |||||||
6. | Novacaine ([b]) | 3.34 | |||||||
7. | She’s a Rebel | 2.15 | |||||||
8. | Radio Baghdad ([c]) | 3.35 | |||||||
9. | Cluster Bomb ([d]) | 2.48 | |||||||
10. | Wake Me Up When September Ends | 5.00 | |||||||
11. | Homecoming (Nobody Likes You) | 10.19 | |||||||
12. | Everyone’s Breaking Down ([e]) | 3.51 | |||||||
13. | Just Another Year ([f]) | 1.55 | |||||||
14. | Lowlife ([g]) | 3.44 | |||||||
15. | Whatsername | 4.05 | |||||||
Disc 4: Live at Irving Plaza, New York, NY, Sept 21 '04 | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Nro | Nimi | Kesto | |||||||
1. | American Idiot | 4.32 | |||||||
2. | Jesus of Suburbia | 9.37 | |||||||
3. | Holiday | 4.10 | |||||||
4. | Boulevard of Broken Dreams | 4.34 | |||||||
5. | Are We the Waiting | 2.40 | |||||||
6. | St. Jimmy | 3.14 | |||||||
7. | Give Me Novacaine | 3.44 | |||||||
8. | She's a Rebel | 1.55 | |||||||
9. | Extraordinary Girl | 3.31 | |||||||
10. | Letterbomb | 4.20 | |||||||
11. | Wake Me Up When September Ends | 4.56 | |||||||
12. | Homecoming | 9.58 | |||||||
13. | Whatsername | 5.02 | |||||||
14. | Minority | 6.44 | |||||||
15. | We Are the Champions (Queen cover) | 5.16 | |||||||
Äänittäminen
muokkaaGreen Dayn seitsemännen studiolevyn nimeksi piti alun perin tulla Cigarettes and Valentines. Albumi oli jo miltei valmis, kun joku varasti Green Dayn studioilta kaikki levyn tärkeimmät nauhoitukset. Näin yhtye menetti kaiken, mitä se oli viimeisien kuukausien aikana saanut valmiiksi. Sen sijaan, että Green Day olisi aloittanut levyn uudelleennauhoituksen, yhtye päätti aloittaa uudelleen tyhjästä ja tehdä vielä Cigarettes and Valentinesiakin paremman kokonaisuuden. Tästä ideasta syntyi American Idiot. Basisti Mike Dirnt on myöhemmin myöntänyt, että alkuperäisen levyn äänimaailma olisi muistuttanut huomattavasti Green Dayn viimeisintä, Warning:-nimeä kantavaa albumia, joka oli yhtyeen heikosti menestynein levy sitten vuoden 1994 Dookie-menestystarinan. Yhtyeen keulakuva Billie Joe Armstrong taas on kuvaillut Cigarettes and Valentinesin varastamista kirouksen sijaan siunaukseksi ja että ilman tätä epäonnea Green Day ei olisi voinut enää nousta punk rock -maailman huipulle.
Juoni
muokkaaAmerican Idiot – Are We the Waiting
muokkaaAmerican Idiot kertoo Yhdysvalloissa asuvan nuoren pojan traagisen ja mutkia täynnä olevan tarinan. Jingletown-kaupungissa asuva ”Jesus of Suburbia” -nimeä itsestään käyttävä poika on turhautunut elämäänsä ja alkaa myös tajuta, että kaikki ei Yhdysvalloissa ehkä olekaan niin hyvin kuin aluksi tuntuu. Jingletown on paikka, jossa Billie Joe Armstrong kasvoi. Billie Joe vertaa itseään ”Jesus of Suburbiaan”, sillä hän on kokennut saman nuorempana. Albumin avauskappaleessa Jesus lähettää hätähuudon, jota kukaan ei kuule: ”Don't want to be an American Idiot, one nation controlled by the media. Information age of hysteria, it's calling out to Idiot America.” Seuraava kappale Jesus of Suburbia, esikaupungin Jeesus, on pojan nimikkokappale, ja se kestää yli yhdeksän minuuttia, koostuen viidestä yhteen hitsatusta minikappaleesta. Kappale kuvailee Jesuksen tunteita Jingletownia ja elämäänsä kohtaan esimerkiksi sanoilla: ”City of the damned, Lost children with dirty faces today, No one really seems to care”. Lopulta J.O.S jättää paikan taakseen ja lähtee suureen kaupunkiin lähettyvillä. Jesuksen vaiheita suurkaupungissa kuvaillaan kappaleissa ”Holiday”, ”Boulevard of Broken Dreams” ja ”Are We the Waiting”. J.O.S liikkuu yksin ja alkaa miettiä, mitä hän oikeastaan elämältään haluaa. Samalla Green Day arvostelee kappaleessa ”Holiday” ankarasti George W. Bushin hallitusta ja Irakin sotaa. Billie Joe on kuvaillut, että ”Holiday” on juhlat ja ”Boulevard of Broken Dreams” krapula.
St. Jimmy – Give me Novacaine
muokkaaAlbumin kuudes kappale ”St. Jimmy” on eräänlainen käännekohta, ja siihen sisältyy myös kiistanalainen yksityiskohta. Tässä vaiheessa Jesus joko tapaa St. Jimmy -nimisen huumeisiin koukussa olevan, pelottoman teini-ikäisen soturin, joka suorastaan vihaa suurkaupungin johtajia, ja lähtee tämän matkaan. Suurempi mahdollisuus on, että Jesus of Suburbia yksinkertaisesti luo sivupersoonan ollakseen uskottavampi julmilla kaduilla, sillä Jesus of Suburbia -musiikkivideossa päähenkilö maalaa seinään sanat ”St. Jimmy” ennen lähtöään kotikaupungistaan kuvaten muutosta Jesuksesta St. Jimmyksi. Mahdollista on myös, että Jesus ei tee tätä muutosta tietoisesti, ja menettää vähäksi aikaa järkensä. Oli miten oli, St. Jimmy ei kumarra kuvia, ja nimikappaleessa hänen elämäänsä kuvaillaan komedian ja tragedian sekoitukseksi. Kappaleessa ”Give Me Novacaine” Jesus sekaantuu toden teolla huumeisiin, joita St. Jimmy hänelle "tarjoaa" - tämä tukee oletusta, että St. Jimmy ja Jesus ovat eri henkilöitä: ”I get the funny feeling, that’s alright. Jimmy says it’s better than here.” ja myöhemmin ”Tell me Jimmy I won’t feel a thing, so give me Novacaine.”
She’s a Rebel – Letterbomb
muokkaaJesus of Suburbia tapaa Whatsername-nimisen tytön, jota kuvaillaan ”She’s a Rebel” -kappaleen nimen mukaisesti kapinalliseksi. J.O.S ihastuu häneen, ja jo seuraavassa kappaleessa, nimeltään ”Extraordinary Girl”, Jesus ja Whatsername kertovat vuoropuheluna suhteestaan. He alkavat ajautua erilleen, luultavasti J.O.S:n epäkypsän ja itsekeskeisen käytöksen takia, josta kappaleessa kerrotaan. ”Letterbomb”-kappaleessa Whatsername ilmoittaa Jesukselle, että hän jättää suurkaupungin taakseen, samoin kuin poikaystävänsä. Samalla korruption valtaama suurkaupunki alkaa sortua, ja kaupunki on ”tulessa” Whatsernamen lähtiessä omille teilleen. Jesus kutsuu tyttöä Whatsernameksi, sillä hän ei koko CD:n aikana joko tiedä hänen nimeään tai ei vain yksinkertaisesti muista sitä. Levyn kansilehdessä nimi on sutattu ja sen tilalle kirjoitettu Whatsername, joten Jesus of Suburbia luultavasti kieltää muistot hänestä.
Wake Me Up When September Ends – Whatsername
muokkaaSeuraava kappale, ”Wake Me Up When September Ends”, on American Idiotin ainoa kappale, joka ei jatka Jesus of Suburbian tarinaa eteenpäin, vaan kertoo Billie Joe Armstrongin omista kokemuksista. Se kertoo Billie Joen edesmenneestä isästä, joka kuoli syyskuussa hänen ollessaan 10-vuotias. ”Homecoming”-kappaleessa Jesus of Suburbia saa lopullisesti ja lopultakin tarpeekseen suurkaupungin kurjuudesta ja lähtee kotimatkalle. Kappale kestää ”Jesus of Suburbian” tavoin yli yhdeksän minuuttia ja koostuu sekin viidestä minikappaleesta. Ensimmäisessä niistä St. Jimmy kuolee. Tässä tulee esille hänen kiistanalainen persoonallisuutensa: Jos Jimmy on ”oikea” henkilö, hän tekee itsemurhan – jos hän taas on kaiken aikaa ollut Jesuksen alter ego, Jesus yksinkertaisesti päättää unohtaa ja lopettaa moiset elvistelyt. ”East 12th St.”- osiossa J.O.S on nimen mukaisella poliisiasemalla, ehkä bonusraita ”Shoplifteriin” liittyen. Billie Joe on itse ollut pidetettynä siellä juopuneena ajamisen vuoksi. Pian J.O.S tajuaa, ettei hänellä ole ketään jota rakastaa, eikä kukaan pidä hänestä. Jesuksen mielentilaa ei juurikaan paranna se, että hän saa postikortin vanhalta kaveriltaan Tunnyltä. Tunny elää mahtavaa elämää, hänellä on kaksi lasta, eikä hän ole polttanut tupakkaa 22 päivään. Kirjeen lopuksi Tunny tekee selväksi, ettei halua olla missään tekemisissä Jesuksen kanssa. Kappaleen nimiosuudessa Jesus viimein tekee torvien soidessa mahtipontisen paluun Jingletowniin.
Levy päättyy kappaleeseen ”Whatsername”, jossa Jesus muistelee kokemuksiaan Whatsernamen kanssa. Jesus ei edelleenkään muista tytön nimeä ja miettii, miten tämä mahtaa voida. Jesus katuu Whatsernamen menettämistä, mutta hyväksyy lopulta asian: ”And in the darkest night, if my memory serves me right, I’ll never turn back time, forgetting you but not the time.” Näihin sanoihin päättyy Green Dayn eeppinen rock-ooppera ja seitsemäs studioalbumi.
Muuta
muokkaa”Homecoming”-kappale sai alkunsa, kun Green Dayn basisti Mike Dirnt harjoitteli studiolla ja kirjoitti huvin vuoksi 30 sekunnin mittaisen kappaleen. Yhtyeen keulamies Billie Joe Armstrong piti ideasta ja kirjoitti oman lyhyen biisinsä. Pian myös rumpali Tré Cool teki oman versionsa. Nämä kolme liitettiin yhteen ja Billie Joe lisäsi ”East 12th St.”- ja ”We’re Coming Home Again” -osiot. ”Nobody Likes You” on Dirntin kappale, samalla kun ”Rock and Roll Girlfriend” on Tré Coolin käsialaa. Dirnt myös laulaa pääosin ”Nobody Likes You” -kappaleen live-esityksissä, ja Tré laulaa ”Rock and Roll Girlfriendin” kokonaisuudessaan. Ei ole saatu selville, laulaako ”Nobody Likes You” -kappaleen itse CD:llä Billie Joe vai Mike Dirnt – edes Green Day ei sitä ole kertonut.
Albumin kappaleissa toistetaan jatkuvasti sanoja ”lost”, ”found”, ”lie, lies”, ”care”, ”dope”, ”rage” ja ”love”. Vuoden 2006 lopussa ”Weird Al” Yankovic väänsi ”American Idiot” -kappaleesta ”Canadian Idiot” -kappaleen, vaikkei tästä usea kanadalainen olekaan suuttunut.
American Idiot -elokuva ja -musikaali
muokkaaPian albumin julkaisun jälkeen alkoi liikkua huhuja siitä, että Green Day aikoo tehdä American Idiotin aiheen ympärille täyspitkän elokuvan, kuten The Who teki Tommystä. Aluksi muun muassa yhdysvaltalainen VH1-kanava kertoi siitä, ja se oli vain huhu. Myöhemmin Billie Joe kuitenkin vahvisti, että elokuvan American Idiot: The Motion Picture kuvaukset alkavat vuoden 2006 aikana. Billie Joe aikoo henkilökohtaisesti pitää huolen siitä, että elokuva rokkaa CD:n lailla. 1. heinäkuuta 2006 Armstrong ilmoitti haastattelussa MTV:llä, että ”kyllä se vielä tulee” ja että ”joka viikko syntyy elokuvasta uusia ideoita, ja takuulla se vielä valmistuu”,[6] mutta myöhemmin yhtye on ilmoittanut, että ”siihen menee vielä aikaa”.[7]
Albumista on tehtiin myös musikaali, jonka käsikirjoitti Michael Mayer yhdessä Armstrongin kanssa. Ensi-iltansa musikaali sai syyskuussa 2009 Berkeleyssä, Kaliforniassa.[8][3]
Arvostelut
muokkaaHuomatukset
muokkaa- ↑ Demos for Are We the Waiting and St. Jimmy
- ↑ Demo for Give Me Novacaine
- ↑ Demo for Extraordinary Girl
- ↑ Demo for Letterbomb
- ↑ Demo for Homecoming (We're Coming Home Again)
- ↑ Demo for Homecoming (The Death of St. Jimmy)
- ↑ Demo for Jesus of Suburbia (Dearly Beloved) and speculated to also be a demo for Strange Days are Here to Stay from Saviors
Lähteet
muokkaa- ↑ RIAA Gold & Platinum – Green Day – American Idiot riaa.com. The Recording Industry Association of America. Viitattu 26.9.2024.
- ↑ a b Musiikkituottajat: Tilastot → Virallinen lista → Artistit → Green Day → American Idiot Viitattu 7.7.2023.
- ↑ a b Jones, Kenneth: Green Day's American Idiot, the Musical, Opens on Broadway Playbill. 20.4.2010. Viitattu 26.9.2024.
- ↑ https://www.billboard.com/music/rock/green-day-american-idiot-20th-anniversary-deluxe-edition-box-set-details-1235750204/
- ↑ https://pitchfork.com/news/green-day-to-reissue-american-idiot-for-20th-anniversary/
- ↑ MTV.com (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.greendayauthority.com/projects.php (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Green Dayn menestysalbumi taivutetaan musikaaliksi
- ↑ Luukkanen, Antti: Green Day: American Idiot Soundi. 09/2004. A-lehdet. Viitattu 6.7.2024.
Studiolbumit | |
---|---|
Kokoelmat | |
Livealbumit | |
EP:t |
|
Videografia |
|