Alsatian shepalute
Alsatian shepalute on kookas sutta muistuttava amerikkalainen koirarotu.
| Alsatian shepalute | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Yhdysvallat |
| Määrä | Suomessa ei yhtään |
| Rodun syntyaika | 1987 |
| Alkuperäinen käyttö | seurakoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira |
| Elinikä | 12–14 vuotta |
| Muita nimityksiä | American Alsatian |
| FCI-luokitus | ei |
| Ulkonäkö | |
| Paino | uros 36–54 kg, narttu 34–45 kg |
| Säkäkorkeus | uros 63–71 cm, narttu 61–69 cm |
| Väritys | kullan tai hopean sävyinen sudenvärinen |
Ulkonäkö muokkaa
Alsatian shepalute muistuttaa kooltaan ja luuston rakenteeltaan sukupuuttoon kuollutta muinaista hirviösutta. Pää on hyvin leveä ja suuri, ja se kaareutuu loivasti kuonoa kohden. Kuono on tumma ja leveä, hampaat vahvat. Kirsu on musta, muunvärinen ihopigmentti katsotaan virheeksi. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja niiden väri vaihtelee vaaleanruskeasta keltaiseen. Korvat ovat pystyt ja runkoon verrattuna lyhyet. Ne ovat asettuneet kauaksi toisistaan ja kärjistään mustat. Runko on kiinteärakenteinen ja korkeuttaan pitempi.
Kaula on lihaksikas, lyhyt ja ympärysmitaltaan paksu. Olkavarret ovat hieman kaareutuvat ja asettuneet kauas toisistaan rintakehän syvyyteen ja leveyteen mukautuen. Kookkaat käpälät ovat painavat ja varpaat hieman levittyneet tukien koiran painoa. Raajat ovat massiiviset ja pyöreät. Jokainen epäterveyden merkki raajoissa lasketaan vakavaksi virheeksi. Häntä riippuu tasaisena eikä kaarru selän ylle. Sen pää on musta ja häntä ulottuu kintereisiin.
Alsatian shepalutella on paksu tiheä pohjavilla, joka vaihtuu kokonaan keväisin ja kesäisin. Päällyskarva on pidempää ja karkeampaa. Väritys on sudenvärinen mustin karvankärjin, eumelaniinin sävy vaihtele hopeanvaaleasta kullankeltaiseen. Timberinsuden harmaa on toivottavin.
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Alsatian shepalute on tyyni koira jolla on alhainen työvietti. Se ei leiki ellei sitä rohkaista siihen. Kuten yleensäkin ihmisten seuraksi jalostetut koirat, se nauttii saadessaan olla omistajiensa lähellä. Se on ystävällinen, mutta sillä on taipumusta olla etäisempi tuntemattomien lasten ja lemmikkien kanssa. Se ei kuitenkaan ole aggressiivinen tai pelokas.
Ulkona nämä koirat eivät yleensä vaeltele tai harhaile naapurustossa vaan pysyvät lähellä kotilaumaansa. Ne ovat todellisia seuralaisia, herkkiä äänelle. Tyynen luonteen vuoksi ukkonen ja kovat äänet eivät yleensä vaivaa niitä.
Vaikka alsatian shepalute voidaan kouluttaa työskentelemään ja jotkin yksilöt ovat menestyneet etsintä- ja pelastuskoirina, rodulla ei ole työkoiran taipumuksia. Se sopii parhaiten terapiakoiran virkaan.
Alkuperä muokkaa
Vuonna 1987 Lois Denny (nykyisin Schwarz) kehitti rodun Oxnardissa Etelä-Kaliforniassa. Hän valitsi kantaroduiksi alaskanmalamuutin, saksanpaimenkoiran, mastiffin, anatolianpaimenkoiran ja pyreneittenkoiran. Tarkoitus oli luoda kookas seurakoira ja se onkin ainoa suurikokoinen rotu joka alun perin kehitettiin tähän tarkoitukseen.
Tuohon aikaan Lois tapasi paljon asiakkaita, jotka eivät voineet enää pitää lemmikkejään niiden osoittamien työskentelypiirteiden vuoksi. Lois ymmärsi tarpeen suurelle rodulle, jolla ei olisi työskentelyominaisuuksia ja joka voisi elää rajoitetuissa olosuhteissa vähällä liikunnalla. Vuonna 1987 Lois loi rotumääritelmän suurelle koirarodulle, jolla oli seurakoiran luonne ja suden ulkonäkö.
Pohjois-Amerikan Shepalute Klubi rekisteröi alsatian shepaluten ensimmäisen sukupolven (myöhemmin nimellä National American Alsatian Club) vuonna 1988 jolloin se pohjautui alaskanmalamuutti- ja saksanpaimenkoira-linjoihin. Myöhemmin mastiffia lisättiin geenipooliin kookkaamman luuston, leveämmän pään ja syvemmän rintakehän aikaansaamiseksi. Jokainen koira valittiin erityisesti terveyden ja luonteen perusteella. Vain tietyt pennut valittiin jatkamaan jalostusta jossa tulivat esiin halutut perheen seurakoiran ominaisuudet. Hyperaktiivisia, vinkuvia eikä haukkuvia linjoja jalostettu.
Vuonna 2000 alsatian shepalute esiteltiin ensi kerran amerikkalaiselle yleisölle niiden viimein alettua muistuttaa rotumääritelmää niin ulkonäöltään kuin luonteeltaankin. Siitä lähtien pyreneittenkoiran ja anatolianpaimenkoiran risteytystä käytettiin tietyissä linjoissa vuonna 2004 sen laskevan selän, lempeän luonteen ja kookkaan luuston vuoksi.
Alsatian shepalute ei ole rekisteröity missään useampia rotuja edustavassa kennelklubissa ja National American Alsatian Club on väittänyt ettei se tällä hetkellä tavoittele sellaista tunnustusta.
Terveys muokkaa
Alsatian Shepalute elää noin 12–14-vuotiaaksi. Rodulla ei ole koskaan tavattu silmä- tai korvaongelmia. Panosteitista ei ole nähty vuodesta 1994. Myöskään ei lonkkadysplasiaa eikä kyynärdisplasiaa ole tavattu vuodesta 1996. Kaksi koiraa Vegas- ja Urich-linjoista sairasti vakavan niveltulehduksen vuonna 2003. Vuonna 2009 4 kuukautta vanhalla pennulla todettiin kohtauksia yhden viikon ajan heti raivotautirokotuksen jälkeen.
Lähteet muokkaa
- National American Alsatian Club (Arkistoitu – Internet Archive)
- National American Alsatian Registry (Arkistoitu – Internet Archive)
- American Alsatian Museum (Arkistoitu – Internet Archive)
