Alma Mahler

Alma Maria Mahler-Werfel (o.s. Schindler; 31. elokuuta 1879 Wien, Itävalta-Unkari – 11. joulukuuta 1964 New York City, Yhdysvallat) oli itävaltalainen säveltäjä ja taiteilija, joka tunnetaan myös useista avioliitoistaan. Hän oli naimisissa vuosisadan merkittävimpiin kuuluvan säveltäjän (Gustav Mahler), arkkitehdin (Walter Gropius) ja kirjailijan (Franz Werfel) kanssa. Hän oli myös maalari Oskar Kokoschkan rakastajatar.

Alma Mahler
Alma Schindler vuonna 1899.
Henkilötiedot
Syntynyt	31. elokuuta 1879 Wien
Kuollut	11. joulukuuta 1964 (ikä 85) New York
Ammatti	säveltäjä kirjailija
Puoliso	Gustav Mahler (1902-1911)​ Walter Gropius (1915-1920)​ Franz Werfel (1929–1945)​
Muusikko
Tyylilajit	länsimainen taidemusiikki
Soittimet	piano
Aiheesta muualla
www.alma-mahler.com/engl/almas_life/almas_life.html
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Elämäkerta

Alma Schindlerin vanhemmat olivat maisemamaalari Emil Jakob Schindler ja laulaja Anna von Bergen. Annan ja Schindlerin taiteilijakollega Julius Victor Bergerin suhteesta syntyi vuonna 1881 Alman sisarpuoli Grete. Schindler kuoli vuonna 1892 ja Anna avioitui miehensä entisen oppilaan Carl Mollin kanssa. Moll oli yksi wieniläisen Secession-ryhmän perustajista ja myös nuoren Alman vilkkaaseen seuraelämään kuului ystävyys Secession-ryhmän taiteilijoiden kanssa. Yksi heistä oli Gustav Klimt, jolle hän antoi ensisuudelmansa. Alman läheisiä ystäviä olivat myös teatterijohtaja Max Burckhard sekä säveltäjä Alexander von Zemlinsky. Alma opiskeli säveltämistä muun muassa Josef Laborin oppilaana.

Gustav Mahler vuonna 1909.

9. maaliskuuta 1902 Alma avioitui Gustav Mahlerin kanssa, joka oli häntä kaksikymmentä vuotta vanhempi ja Wienin hovioopperan kapellimestari. He saivat kaksi tytärtä, Maria Annan (1902–1907), joka kuoli tulirokkoon tai kurkkumätään, ja Annan (1904–1988), josta tuli kuvanveistäjä. Alman ja Gustav Mahlerin avioitumisen ehtona oli, että Alma luopuisi omasta säveltäjänurastaan. Alma paneutui osaansa rakastavana vaimona ja Mahlerin työn tukijana.

Myöhemmin avioliiton aikana, koettuaan syvän masennuksen vanhemman tyttärensä Marian kuoleman jälkeen, Alma Mahlerilla oli suhde myöhemmin Bauhausista tunnetun nuoren arkkitehdin Walter Gropiuksen kanssa, johon hän tutustui ollessaan kylpylässä. Avioliitossa seurasi kriisi kun Mahler sai tietää suhteesta, ja hän kiinnostui vakavasti Alman sävellyksistä pahoitellen aiempaa asennettaan. Mahlerin vaatimuksesta ja tämän ohjauksessa Alma Mahler valmisti viisi laulua julkaistavaksi, ja ne julkaisi 1910 Mahlerin oma kustantaja Universal Edition. Näihin aikoihin Mahler kävi kerran tapaamassa Sigmund Freudia avioliittonsa ongelmien vuoksi. Myrskyisän vaiheen aikana Alma ja Gustav Mahler matkustivat New Yorkiin, missä Mahlerilla oli tuolloin tilapäisiä tehtäviä kapellimestarina. Heidän ollessaan New Yorkissa Mahler sairastui helmikuussa 1911 vakavasti saatuaan tulehduksen, joka liittyi joitakin vuosia aiemmin todettuun sydänsairauteen. Hän kuoli toukokuussa heidän palattuaan Wieniin.

Mahlerin kuoleman jälkeen Alma ei ottanut heti yhteyttä Gropiukseen. Vuosina 1912–1914 hänellä oli myrskyisä suhde taiteilija Oskar Kokoschkan kanssa, joka maalasi useita teoksia Alman innoittamana, ja näistä ehkä tunnetuin on maalaus Tuulen morsian. Suhteen Almaan päätyttyä Kokoschka tilasi Alman kokoisen ja näköisen nuken. Huhujen mukaan hänellä olisi ollut nukke seuralaisenaan wieniläisessä teatterissa. Kokoschkan omistamishalu uuvutti Almaa, ja suhteen ongelmat kyllästyttivät heidät molemmat.

Walter Gropius vuonna 1920.

Ensimmäisen maailmansodan uhan edessä Kokoschka ilmoittautui armeijaan, ja Alma etääntyi hänestä ja piti yhteyttä Walter Gropiukseen, joka myös oli tuolloin armeijassa. Alma ja Gropius avioituivat 1915 Gropiuksen ollessa lomalla. Heille syntyi tytär Manon Gropius (1916–1935), joka kuoli 18-vuotiaana polioon. Säveltäjä Alban Berg sävelsi viulukonserttonsa tytön muistoksi. Armeijapalvelus piti Gropiuksen yhä poissa, ja Alma rakastui prahalaissyntyiseen runoilijaan ja kirjailijaan Franz Werfeliin syksyllä 1917. Alma tuli raskaaksi ja synnytti pojan, Martin Carl Johannes Gropiuksen (1918–1919). Gropius luuli alkuun, että lapsi oli hänen, mutta Alman suhde Werfeliin paljastui pian. Vuoden kuluttua Alma ja Walter päättivät erota. Sinä aikana ennenaikaisesti syntyneelle Martinille tuli vesipää, ja hän kuoli kymmenen kuukauden ikäisenä. Alman ja Gropiuksen ero virallistui 1920. Alma ja Werfel elivät sen jälkeen yhdessä, mutta Alma lykkäsi avioliiton solmimista Werfelin kanssa vuoteen 1929.

Franz Werfel vuonna 1940.

Kun Itävalta oli 1938 liitetty natsi-Saksaan, Alma ja juutalainen Werfel joutuivat lähtemään Itävallasta Ranskaan. He asuivat Sanary-sur-merissä Ranskan Rivieralla kesästä 1938 kevääseen 1940. Kun Saksa oli hyökännyt Ranskaan ja miehittänyt sen ja juutalaiset ja poliittiset vastustajat oli viety keskitysleireille, Alma ja hänen miehensä eivät enää olleet turvassa Ranskassa, joten he yrittivät varmistaa pääsyn Yhdysvaltoihin. Heihin otti Marleille'ssa yhteyttä yhdysvaltalainen toimittaja Varian Fry, joka edusti yksityistä amerikkalaista järjestöä, joka avusti monien älymystön jäsenten ja taiteilijoiden pakenemista maasta. Fry järjesti Alman ja Franzin jalkapatikassa Pyreneiden yli Espanjaan, jotta he välttyisivät kohtaamasta ranskalaisia rajaviranomaisia, koska tarpeellisten maastapoistumislupien saanti osoittautui mahdottomaksi. Espanjasta he siirtyivät Portugaliin ja nousivat siellä New Yorkiin lähtevään laivaan. He asettuivat lopulta Los Angelesiin, jossa jo hiukan kirjailijana Yhdysvalloissa mainetta saanut Werfel nousi valtavaan suosioon romaanillaan Das Lied von Bernadette, josta tehtiin elokuva Bernadetten laulu pääosassa Jennifer Jones. Werfel oli kärsinyt sydänvaivoista koko maanpakolaisuusajan ja kuoli sydänkohtaukseen Kaliforniassa 1945. Alma sai Yhdysvaltojen kansalaisuuden 1946. Myöhemmin hän muutti New Yorkiin, jossa hän oli tunnettu kulttuuripersoona kuolemaansa asti vuoteen 1964.

Taiteilija

Nuori Alma Schindler soitti pianoa lapsesta lähtien, ja muistelmissaan hän kirjoittaa kokeilleensa säveltämistä yhdeksänvuotiaana. Hän opiskeli säveltämistä Josef Laborin ohjauksessa vuodesta 1895. Hän tutustui Alexander von Zemlinskyyn alkuvuodesta 1900, aloitti samana syksynä sävellystunnit ja jatkoi tämän oppilaana aina siihen asti, kunnes hän avioitui Gustav Mahlerin kanssa, minkä jälkeen hän lopetti säveltämisen lähes kokonaan. Sitä ennen hän oli säveltänyt liedejä sekä soitinsävellyksiä ja oopperakatkelman. Hän sävelsi enää satunnaisesti vuoden 1910 jälkeen. Hänen lauluistaan on säilynyt vain 17. Niistä neljätoista ilmestyi hänen eläessään julkaisuina, jotka on päivätty vuosille 1910, 1915 ja 1924. On epäselvää, jatkoiko hän säveltämistä enää ollenkaan viimeisen julkaisun jälkeen. Hänen kuolemansa jälkeen löytyi vielä kolme sävellystä käsikirjoituksina. Niistä kaksi julkaistiin 2000, ja yksi on vielä julkaisematta. Alma Mahlerin henkilökohtaiset paperit, myös sävellyskäsikirjoitukset, on taltioitu Pennsylvanian yliopistoon. Hänen sävellyksiään esitetään edelleen.

Lähteet

• Giroud, Françoise: Alma Mahler — nainen joka teki rakastamisesta taiteen. (Alkuteos: Alma Mahler ou l'art d'être aimée, 1988.) Suomentanut Leena Rantanen. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10657-0.
• Mahler, Alma: My Life, My Loves: Memoirs of Alma Mahler. Vermilon Books, 1989. ISBN 0-312-02540-8
• Mahler-Werfel, Alma: Alma Mahler-Werfel. Faber and Faber, 1999. ISBN 0-571-19340-4
• Xenakis, Françoise: Hitto, rouva unohtui. (Alkuteos: Zut, on a encore oublié madame Freud..., 1985.) Suomentanut Annu Viitanen. Espoo: Weilin+Göös, 1987. ISBN 951-35-4037-5.

Aiheesta muualla

• Alma Mahlerin puhetta (englanniksi)
• Elämäkerta ja kuvia (englanniksi)