Alkaioksen säkeistö

Alkaioksen säkeistö (Alkaioksen stroofi) on antiikin kreikkalaisesta metriikasta peräisin oleva lyyrinen runosäkeistö. Se on saanut nimensä runoilija Alkaioksesta. Hänen lisäkseen sitä käyttivät muun muassa Sapfo sekä roomalaisessa runoudessa Horatius.[1]

Säkeistön kaava on (  = lyhyt tavu,   = pitkä tavu,   = anceps eli lyhyt tai pitkä tavu):[1]

            (hendekasyllabus alcaicus alc11)
            (hendekasyllabus alcaicus alc11)
          (enneasyllabus alcaicus alc9)
           (dekasyllabus alcaicus alc10)

Esimerkkejä

muokkaa

Alkaios, fragmentin 326 alku:

ἀσυννέτημμι τὼν ἀνέμων στάσιν·
τὸ μὲν γὰρ ἔνθεν κῦμα κυλίνδεται,
τὸ δ᾽ ἔνθεν, ἄμμες δ᾽ ὂν τὸ μέσσον
νᾶϊ φορήμμεθα σὺν μελαίναι
χείμωνι μόχθεντες μεγάλωι μάλα·
πὲρ μὲν γὰρ ἄντλος ἰστοπέδαν ἔχει,
λαῖφος δὲ πὰν ζάδηλον ἤδη,
καὶ λάκιδες μέγαλαι κὰτ αὖτο·[2]
asynnetēmmi tōn anemōn stasin·
to men gar enthen kyma kylindetai,
to d᾽ enthen, ammes d᾽ on to messon
naï forēmmetha syn melainai
kheimōni mokhthentes megalōi mala·
per men gar antlos istopedan ekhei,
laifos de pan zadēlon ēdē,
kai lakides megalai kat auto·
En tuulten suuntaa tuntea koito voi
päin hyöky vyöryy, tuolta ja täältä lyö.
Nyt meitä kantaa musta laiva
päin ajelehtien merta aavaa,
pois myrsky paiskoo, syöverin suuhun vie.
Jo tulva huuhtoo, lyö yli tuhtopuun;
jo rikki purjeet myrsky raastaa;
suuria vain repaleita roikkuu.[3]

Horatius, Oodit, oodin Postumukselle alku:

Eheu fugaces, Postume, Postume,
labuntur anni nec pietas moram
rugis et instanti senectae
adferet indomitaeque morti,[4]
Ah, vuosi vaihtuu, Postumus, Postumus,
pois aika vierii, hurskaus jaksa ei
vanhuutta vaihtaa eikä poistaa
kuoleman jäistä ja hyistä uhkaa.[5]

Lähteet

muokkaa
  1. a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Alkaioksen säkeistö”, Antiikin käsikirja, s. 28. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  2. ΑΛΚΑΙΟΣ, απ. 326 Lobel-Page Ανθολογία Αρχαϊκής Λυρικής Ποίησης. Αρχαία Ελληνική Γλώσσα και Γραμματεία. Viitattu 29.1.2018.
  3. Alkaios 46 A. Teoksessa Oksala, Päivö & Oksala, Teivas: Kreikkalaisia kirjailijakuvia, s. 51. (Runojen ja runokatkelmien suomennoksia) Helsinki: Otava, 1965.
  4. Q. Horatius Flaccus (Horace): Carmina 2.14.
  5. Horatius: Oodit II.14.1–4. Teoksessa Oodeja ja epoodeja, s. 53. (Suomennos Eero Kivikari) Hämeenlinna: Karisto, 1930.