Aljubarrotan taistelu
Aljubarrotan taistelu oli Portugalin ja Kastilian välillä Keski-Portugalissa 14. elokuuta 1385 käyty taistelu.[1] Aljubarrotan taistelussa Jõaon eli Portugalin Juhana I:n johtamat portugalilaiset voittivat Kastilian Juhanan johtamat kastilialaiset. Portugalin puolella taisteli 7 000 ja Kastilian puolella 20 000 miestä. Portugalilaisten voitto varmisti Portugalin jatkon itsenäisenä kuningaskuntana. Voiton kunniaksi lähistölle rakennettiin Batalhan luostari.
| Aljubarrotan taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Aljubarrotan taistelu Jean de Wavrinin maalauksessa 1400-luvulta.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Vahvuudet | |||||||
|
7 000 |
20 000 | ||||||
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
Tausta muokkaa
Portugalin kuningas Ferninand I:n kuolema johti perimyskriisiin Portugalissa. Kuolleen kuninkaan tytär Beatriz oli mennyt naimisiin Kastilian kuningas Juhana I:n kanssa vain muutamaa kuukautta ennen kuninkaan kuolemaa. Avioliittosopimuksen mukaan pari hallitsisi Portugalin kuningaskuntaa yhdessä, kunnes parin (mahdollisesti syntyvä) poika täyttäisi 14 vuotta, jolloin hänestä tulisi kuningas. Jos pari ei saisi poikalasta, Portugalin kuninkuus päätyisi Kastilian kuninkaalle. Beatrizin lähdettyä Kastiliaan Portugalin sijaishallitsijana toimi Beatrizin äiti Leonor Teles. Leonor Telesiin suhtauduttiin Portugalissa vihamielisesti. Hänen käyttäytymistään pidettiin epäsopivana, häntä pidettiin Kastilian kuninkaan sätkynukkena ja hovissa vaikuttaneet henkilöt olivat kateellisia tämän rakastajana pidetylle João Fernandes Andeirolle, jolla katsottiin olevan suuri vaikutusvalta sijaishallitsijaan nähden. Leonor saikin lempinimen aleivosa eli petturi.[2]
Juhana oli Pietari I:n ja Teresa Lourençon äpärä ja Leonorin sijaishallinnon kiivaimpia vastustajia. Leonor ja Andeiro olivat vuonna 1382 yrittäneet saada Juhanan teloitettua maanpetturuudesta, mutta hänet pelasti Cambridgen jaarli Edmondin väliintulo. Sijaishallitsijana Leonor nimitti Juhanan Alentejon sotilaskomentajaksi ilmeisesti saadakseen tämän pois pääkaupunki Lissabonista, mutta ennen siirtoaan Juhana murtautui 6. joulukuuta 1383 muutaman tukijansa kanssa kuninkaalliseen palatsiin murhaten Andeiron. Leonor pakeni Kastiliaan. Juhana ja hänen kannattajansa olivat nyt käytännössä Lissabonin hallitsijoita, mutta Kastilian Juhana I hyökkäsi maahan joukkoineen palauttamaan järjestystä. Hyökkäys pysähtyi kuitenkin Lissabonin kaupunginmuureihin ja muutamien muualla kärsittyjen tappioiden sekä kulkutautien leviämisen jälkeen hänen oli pakko palata Kastiliaan. Portugalin Juhana nimitettiin maansa kuninkaaksi 6. huhtikuuta 1385.[2]
Taistelu muokkaa
Portugalin Juhanan asema ei kuitenkaan ollut vielä turvattu. Kastilian Juhanan kannattajat hallitsivat alueita etenkin Portugalin pohjoisosissa ja Kastilian Juhana valmisteli uutta hyökkäystä. Portugalin Juhanan onnistui vallata useita Kastilian Juhanalle uskollisia kaupunkeja vuoden 1385 aikana, mutta heinäkuussa Kastilian Juhana ylitti Portugalin rajan mukanaan 20 000 miestä. Joukkoihin kuului hänen portugalilaisia kannattajiaan ja Ranskan kuningas Kaarle VI:n lähettämä osasto. Joukko eteni kohti Lissabonia historian aikana usein käytettyä hyökkäysreittiä Mondegon laaksoa pitkin. Portugalin Juhana päätti Nuno Álvares Pereiran neuvosta kohdata Kastilian Juhanan taistelukentällä. 14. elokuuta hänen johtamansa 7 000:n miehen joukko otti asemat Aljubarrota-nimisellä harjanteella Leirian ja Lissabonin välisen tien varrella. Hänen joukkoihinsa kuului Englannista värvättyjen jousimiesten osasto, sekä pieni joukko englantilais-gasconialaisia sotilaita.[2]
Kastilialaiset saapuivat portugalilaisten asemien edustalle pitkän marssin jälkeen. Heidän komentajansa tajusivat nopeasti, että suora hyökkäys ei ollut mahdollinen. Kastilian Juhana määräsi tästä johtuen, että hyökkäystä ei toteutettaisi vielä samana päivänä. Osa kastilialaisista oli kuitenkin kärsimättömiä ja he hyökkäsivät portugalilaisia vastaan ja iltapäivän loppupuoleen mennessä koko kastilialaisten joukko oli sitoutunut taisteluihin. Noin tunnin kestäneen taistelun jälkeen kastilialaiset olivat kärsineet musertavan tappion. Osasyynä tappioon olivat portugalilaisten taitavasti käyttämät varsijouset, joilla Nuno Álvares oli varustanut omat joukkonsa.[2]
Seuraukset muokkaa
Kastilian Juhana pakeni tappion kärsittyään ja hänen sotaretkensä Portugaliin oli saanut loppunsa. Portugalin Juhana oli varmistanut valtaistuimensa ja romuttanut idean Iberian niemimaan yhdistävästä valtiosta.[2]
Voiton kunniaksi lähistölle rakennettiin Batalhan luostari.[1] Luostaria rakennettiin 150 vuotta, mutta se ei koskaan valmistunut lopullisesti. Tästä huolimatta se on edelleen pystyssä ja malliesimerkki myöhäisestä goottilaisesta arkkitehtuurista Portugalissa.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Anders Røhr: Otavan suuri maailmanhistoria. Kartasto-osa, s. 218–219. Suomentanut Laura Kolbe. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07458-X.
- ↑ a b c d e f A. R. Disney: A History of Portugal and the Portuguese Empire – Volume 1: Portugal, s. 117–121. Cambridge University Press, 2009. ISBN 978-0-511-65027-7. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Aljubarrotan taistelun muistosivut Fundação Batalha de Aljubarrota (portugaliksi, englanniksi)