Alfred Andersch (4. helmikuuta 1914 München, Saksa1980 Berzona, Sveitsi oli saksalainen kirjailija ja dramaturgi.[1][2]

Andersch joutui kommunismin vuoksi 1933 kolmeksi kuukaudeksi Dachaun keskitysleirille. Toisen maailmansodan aikana hän pakeni Italiassa Yhdysvaltojen joukkojen puolelle ja päätyi sotavangiksi Yhdysvaltoihin. Sodan jälkeen hän julkaisi Hans Werner Richterin kanssa sosialistista aikakauslehteä Der Ruf ja oli Gruppe 47:n perustajia.[1]) oli saksalainen kirjailija ja dramaturgi[2].

Anderschin teoksissa on sekä symbolistisia että reportaasimaisia aineksia. Andersch toimi nuoriso-ohjaajana kommunistisessa puolueessa sekä teollisuuden palveluksessa. Hän oli aikakauslehtien Der Ruf ja Texte und Zeichen avustaja. Hän herätti huomiota vuonna 1952 julkaisemallaan romaanilla Die Kirschen der Freiheit, jossa hän kuvaa kokemuksiaan toisesta maailmansodasta ja rintamakarkuruutta. Teoksessa Wanderungen im Norden hän kuvaa kokemuksiaan matkoillaan Skandinaviassa. Anderschin romaanit Unelma Sansibarista (1958, suom. 1958) ja Punatukkainen (1960, suom. 1962) ovat saaneet suosiota muissakin maissa kuin Saksassa[3].

Suomennetut teokset muokkaa

  • Unelma Sansibarista: romaani (Sansibar oder Der letzte Grund), suom. Pekka Mattila. WSOY 1958
  • Punatukkainen: romaani (Die Rote), suom. Kristiina Kivivuori. Otava 1962.
Kuunnelmat
  • Pako (Fahrerflucht), Nelli Nieminen & Pertti Nieminen, Helsinki: Yleisradio 1967
  • James Deanin kuolema (Der Tod des James Dean); suom. Arvo Turtiainen, Helsinki, [1968?]

Lähteet muokkaa

  1. a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Andersch, Alfred ja Richter, Hans Werner”, Otavan kirjallisuustieto, s. 35, 634. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  2. a b Otavan Iso tietosanakirja, palsta 490. Osa 1. Helsinki: Otava, 1960.
  3. Kodin suuri tietosanakirja, osa 1, s. 185, Weilin + Göös 1979

Aiheesta muualla muokkaa