Alexander Haig
Alexander Meigs Haig (2. joulukuuta 1924 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat − 20. helmikuuta 2010[1]) oli yhdysvaltalainen sotilas ja poliitikko, joka toimi maansa ulkoministerinä.
| Alexander Haig | |
|---|---|
 |
|
| Yhdysvaltain 59. ulkoministeri | |
| Presidentti | Ronald Reagan |
| Edeltäjä | Edmund Muskie |
| Seuraaja | George P. Shultz |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. joulukuuta 1924 Philadelphia, Pennsylvania |
| Kuollut | 20. helmikuuta 2010 (85 vuotta) Baltimore, Maryland |
| Puoliso | Patricia Haig |
| Tiedot | |
| Puolue | Republikaanit |
| Uskonto | Katolinen |
 Nimikirjoitus |
|
| Sotilaspalvelus | |
| Palvelusmaa(t) |
 Yhdysvallat |
| Puolustushaara | Yhdysvaltain maavoimat |
| Sotilasarvo | kenraali |
| Taistelut ja sodat |
Korean sota Vietnamin sota |
Hän osallistui muun muassa Vietnamin sotaan ja toimi Yhdysvaltain Euroopan joukkojen ja Naton komentajana 1974–1979 sekä aseteollisuuden palveluksessa. Ronald Reaganin tultua valtaan hänet nimettiin 1981 Yhdysvaltain ulkoministeriksi, mutta erimielisyydet presidentin kanssa johtivat vuonna 1982 eroon.
Lapsuus ja nuoruus muokkaa
Haig syntyi Bala Cynwyd -nimisessä Philadelphian kaupungin esikaupungissa 2. joulukuuta 1924. Hänen isänsä kuoli hänen ollessaan kymmenen ja Haigin äiti kasvatti hänet yksin. Haig opiskeli Notre Damen yliopistossa kaksi vuotta ennen siirtymistään West Pointiin vuonna 1944.[1]
Sotilaspalvelus muokkaa
Haig toimi Douglas MacArthurin esikunnassa Japanissa ennen Korean sotaa ja sen aikana. 1960-luvulla hän palveli Pentagonissa ja puolustusministeri Robert McNamaran apulaisena ennen kuin siirtyi Vietnamiin komentamaan pataljoonaa 1. divisioonan osana. Hän ansaitsi sodassa kaksi Silver Star -arvomerkkiä, kaksi Purple Heart -arvomerkkiä ja Distinguished Service Cross -arvomerkin.[1]
Haig toimi Yhdysvaltain Euroopan joukkojen komentajana viisi vuotta vuodesta 1974 vuoteen 1979. Häntä vastaan tehtiin murhayritys Brysselissä vuonna 1979.[1]
Ulkoministerinä muokkaa
Presidentti Ronald Reagan nimitti Haigin Yhdysvaltain ulkoministeriksi vuonna 1981. Haig sai lähes välittömästi maaliskuussa 1981 arvostelua esittämästään lausunnosta "As of now, I am in control of the White House" (suom. tällä hetkellä minä hallitsen Valkoista taloa) John Hinckleyn Reagania vastaan tekemän murhayrityksen jälkeen ja varapresidentti George Bushin ollessa vielä matkalla Texasista Washingtoniin.[1]
Haig erosi ulkoministerin tehtävästä 5. heinäkuuta 1982. Hän ei virassa ollessaan ollut yksimielinen Reaganin ulkopoliittisten päätösten kanssa.[1]
Myöhempi elämä muokkaa
Haig pyrki republikaanisen puolueen presidenttiehdokkaaksi vuonna 1988, mutta jättäytyi pois jo ennen New Hampshiren esivaaleja. Hän kannatti ehdokkaaksi lopullisen voittajan sijasta Bob Dolea.[1]
Haig kuoli Baltimoressa Johns Hopkinsin sairaalassa 20. helmikuuta 2010.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alexander Haig Wikimedia Commonsissa
- Jefferson
- Randolph
- Pickering
- Marshall
- Madison
- Smith
- Monroe
- Adams
- Clay
- Van Buren
- Livingston
- McLane
- Forsyth
- Webster
- Upshur
- Calhoun
- Buchanan
- Clayton
- Webster
- Everett
- Marcy
- Cass
- Black
- Seward
- Washburne
- Fish
- Evarts
- Blaine
- Frelinghuysen
- Bayard
- Blaine
- Foster
- Gresham
- Olney
- Sherman
- Day
- Hay
- Root
- Bacon
- Knox
- Bryan
- Lansing
- Colby
- Hughes
- Kellogg
- Stimson
- Hull
- Stettinius
- Byrnes
- Marshall
- Acheson
- Dulles
- Herter
- Rusk
- Rogers
- Kissinger
- Vance
- Muskie
- Haig
- Shultz
- Baker
- Eagleburger
- Christopher
- Albright
- Powell
- Rice
- Clinton
- Kerry
- Tillerson
- Pompeo
- Blinken
