Alexander Aminoff
Alexander Aminoff (15. huhtikuuta 1865 Ruovesi – 5. helmikuuta 1918 Ruovesi)[1] oli suomalainen maanviljelysneuvos ja valtiopäivämies.[1][2]
Aminoffin vanhemmat olivat tilanomistaja Adolf Fredrik Aminoff ja Emilia Grotenfelt ja puoliso vuodesta 1902 Sophie Emmy Ulrika Julia von Kraemer (k. 1956), amiraali Johan Fredrik Oskar von Kræmerin ja vapaaherratar Sofia Maria Julia Dorotea Cedercreutzin tytär.[3] Aminoff tuli ylioppilaaksi 1883 ja valmistui filosofian maisteriksi 1886.[3]
Hän omisti Pekkalan kartanon sivutiloineen Ruovedellä 1888–1918. Aminoff teki Pekkalan kartanosta nykyaikaisen suurtilan, joka perustui maanviljelyn että metsänhoidon korkeaan tasoon, laajuuteen ja edelläkävijän rooliin.[3] Kartanon metsien hoitosuunnitelma pyrki ehkäisemään ympäristötuhoja ja tasapainottelemaan voimaperäisen metsätalouden ja luonnonhoidon välillä.[3] Hoitosuunnitelma oli aikaansa edellä.[3] Aminoffin aikana kartanon maille rakennettiin runsas määrä uusia rakennuksia ja vanhoja rakennuksia kunnostettin.[3]
Aminoff toimi Pekkalan meijerikoulun johtajana 1886–1918.[3]
Aminoff rakensi keuhkotautiparantolan omilla varoillaan, jonka hän lahjoitti Ruoveden kunnalle.[3] Aminoff toimi Kurun-Ruoveden-Virtain Telefooni Oy:n hallituksen puheenjohtajana.[3] Hän oli perustamassa Ruoveden maamiesseuraa ja toimi seuran puheenjohtajana.[3] Aminoff toimi Ruoveden osuuskaupan hallituksen puheenjohtajana ja Ruoveden säästöpankin isännistön puheenjohtajana.[3] Hän toimi Suomen Ayrshire-yhdistyksen johtokunnan varapuheenjohtajana.[3]
Aminoff oli myös Ruoveden kuntakokouksen esimies 1896–1904 ja kunnanvaltuuston jäsen.[3] Aminoff oli puoluetaustaltaan nuorsuomalainen.[3]
Aminoff oli aatelissäädyssä edustaja valtiopäivillä 1891, 1894, 1897, 1899, 1900, 1904–1905 ja 1905–1906. Hän kannatti säätyvaltiopäivillä naisten äänioikeutta vuonna 1897.[3] Aminoff oli talousvaliokunnan puheenjohtaja säätyvaltiopäivillä 1905-1906.[3]
Maanviljelysneuvoksen arvonimen hän sai 1908.[3]
Hän joutui punaisten surmaamaksi kotonaan helmikuussa 1918.[1][2]
Aminoffia pidettiin aloiterikkaana, kaukonäköisenä, tarmokkaana, valistuneena ja uudistukselle alttiina.[3]
Maanviljelysneuvos, osuustoimintaliikkeen vaikuttaja Gunnar Aminoff oli Alexander Aminoffin poika.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Aminoff Alexander Verkkojulkaisu 2005. Viitattu 18.4.2021.
- ↑ a b Kuka kukin oli Viitattu 18.4.2021.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r Mönkkönen, Mauri: Maanviljelysneuvos Alexander Aminoff kansallisbiografia.fi. 5.9.2009. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 20.4.2023.
- ↑ Kuka kukin on 1978, s. 46. Viitattu 11.4.2022.