Aleksi Nurminen

suomalainen runoilija
Tämä artikkeli käsittelee runoilijaa. Vapaaottelija ja urheiluselostaja Aleksi Nurmisesta on eri artikkeli.

Aleksi Nurminen (9. helmikuuta 1889 Suistamo26. heinäkuuta 1953 Jyväskylä)[1] oli suomalainen opettaja ja runoilija.[2][3]

Nurminen valmistui opettajaksi Sortavalan seminaarista vuonna 1912. Hän toimi lyhyen aikaa kansakoulunopettajana Impilahdella, Suojärvellä, Sortavalan Riekkalassa ja Hiitolassa. Vuonna 1919 Nurminen siirtyi Sortavalan Nukuttalahden koulun opettajaksi, jossa toimessa oli aina talvisodan loppuun 1940 sekä uudelleen vuosina 1942–1944. Sotien välillä hän oli opettajana Etelä-Pohjanmaalla Nurmossa ja Jyväskylän maalaiskunnassa sekä jatkosodan jälkeen Etelä-Pohjanmaalla, mistä vuonna 1945 siirtyi Toivakan Heiskan kouluun.[3][2]

Koulutoimensa ohella Nurminen toimi vuodesta 1926 lähtien Sortavalan Riekkalansaaren osuuskassan hoitajana ja kuului osuuskassan hallitukseen ja Itä-Karjalan Osuuskassaliiton johtokuntaan. Sortavalan maaseurakunnan kirkkovaltuustoon ja useisiin seurakunnallisiin toimikuntiin sekä Opettajayhdistyksen johtokuntaan hän kuului usean vuoden ajan.[3]

Nurmisen vanhemmat olivat räätäli, maanviljelijä Aleksi Nurminen ja Matroona Nurminen. Nurmisen puoliso oli Ida Maria (o.s. Hannukka).[2]

Teoksia muokkaa

  • Toukomiehet : juhlaruno 21 yleisen kansakoulukokouksen avajaisiin Sortavalassa 12 päivänä kesäkuuta 1934. Sortavala 1934
  • Muistojen kannel : runoja. Karjalan kirja, Jyväskylä 1951

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kuolinilmoitus, Opettaja Aleksi Nurminen, Uusi Suomi, 1953, No 207, sivu 3, julkaistu 5.8.1953
  2. a b c Suomen Kirjailijat 1945–1980, Nurminen, Aleksi, sivu 452, toimittajat Maija Hirvonen, Hannu Launonen, Anna Nybondas, Inger Bäcksbacka, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 402, Helsinki 1985
  3. a b c Kuolleita, kansakoulunopettaja Aleksi Nurminen, Uusi Suomi, 1953, No 201, sivu 9, julkaistu 30.7.1953