Avaa päävalikko
Aleksandriitti luonnonvalossa (vasemmalla) ja fluoresoivassa valossa

Aleksandriitti on yksi harvinaisimmista korukivistä. Aleksandriitin erikoisuus on se, että se voi vaihtaa väriä punaisesta vihreään riippuen kiveen kohdistavasta valosta. Aleksandriitit ovat saaneet nimensä Venäjän keisari Aleksanteri II:n mukaan ja arvokkaimmat aleksandriitit tulevatkin Venäjältä. Aleksandriitti on krysoberyllin muunnos.[1]

Aleksandriitin kemiallinen nimi on beryllium-alumiinioksidi, BeAl2O4 (krysoberylli). Aleksandriitti on yksi maailman arvokkaimmista jalokivistä. Sen erikoisuutena on siinä esiintyvä värinvaihtoilmiö. Luonnonvalossa aleksandriitti on vihreä tai sinivihreä, hehkulampun tai kynttilänvalossa väri on pinkinpunertava, parhaimmillaan vadelmanpunainen.[1] Sekavalossa kivi on usein tummahkon ametistin värinen.

Ensimmäistä kertaa aleksandriitti löydettiin venäjältä Uralilta 1830. Koska väriä vaihtavan jalokiven sanottiin löytyneen ensimmäisen kerran lokakuussa tsaari Aleksanteri II:n syntymäpäivänä, nimettiin mineraali tsaarin mukaan. Aleksandriitti oli jo silloin hyvin arvostettu jalokivi, sillä sen vihreä ja punainen väri kuvastivat tsaarin hallintoa. Edelleen vanhat uralilaiset kivet ovat erittäin arvostettuja erinomaisen värinvaihdon ansiosta. Uralvuoriston Tajiwajajoella esiintyy 1-10 cm:n mittaisia aleksandriittikiteitä.[1] Nykyään suurimmat aleksandriitin tuottajamaat ovat kuitenkin Brasilia ja Sri Lanka.

Aidon aleksandriitin harvinaisuudesta ja arvokkuudesta johtuen koruteollisuudessa on käytetty 1970-luvulta alkaen paljon synteettistä aleksandriittia sekä jo aiemmin muita synteettisiä kiviä, jotka jäljittelevät aleksandriitin värinvaihtoilmiötä.

KaivoksiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c David C Cook & Wendy L. Kirk: Mineraalit ja jalokivet, s. 93 Krysoberylli. Thaimaa (painopaikka): Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8083-0.

Aiheesta muuallaMuokkaa