Alexander Parvus
Alexander Parvus (ven. Алекса́ндр Льво́вич Па́рвус), alkuperäiseltä nimeltään Israel Lazarevich Gelfand tai Helphand (ven. Изра́иль Ла́заревич Ге́льфанд) (8. syyskuuta 1867 Berazino, Venäjä – 12. joulukuuta 1924 Berliini) oli venäjänjuutalainen sosialismin teoreetikko, lehtimies ja Saksassa toiminut liikemies.[1] Vaikka hän kannatti sosialismia, hän vietti tuhlailevaa elämää Saksan liikemiesten piirissä. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän taivutteli Saksan päättäjiä avustamaan Venäjän bolševikkeja. Tämä hyödyttäisi hänen mielestään Saksaa, koska se aiheuttaisi hajaannusta Venäjällä. Hän oli laatinut suunniteman vallankumouksen toteuttamiseksi. Tätä varten hän pyysi Saksalta 20 miljoonan ruplan rahasummaa, josta hän sai jo vuonna 1915 ensimmäiset miljoona ruplaa. Hän myös järjesti Leninin junamatkan huhtikuussa 1917 sotaakäyvän Saksan läpi Ruotsiin ja Suomeen, josta tämä jatkoi muutaman kuukauden päästä edelleen Venäjälle.[2]
Tausta muokkaa
Gelfand-Parvus syntyi juutalaisperheeseen nykyisen Valko-Venäjän alueella sijainneessa Berazinossa. Hänen isänsä oli käsityöläinen, mahdollisesti seppä tai lukkoseppä. Gelfandin perhe muutti Odessaan, kun perheen koti tuhoutui tulipalossa. Gelfand kävi lukiota Odessassa ja tutustui myös omin päin ukrainalaisen runoilijan Taras Ševtšenkon, narodnikkeihin kuuluneen toimittaja Nikolai Mihailovskin ja venäläisen satiirikon Mihail Saltykov-Štšedrinin teoksiin. Lukemansa perusteella Gelfand alkoi suhtautua kriittisesti Venäjän tsaarinvaltaan.
Vuonna 1886 Gelfand lähti Venäjältä Baseliin Sveitsiin. Hän oleskeli Baselissa vuoden verran ja ehti tutustua tänä aikana Aleksandr Herzenin kirjoituksiin sekä muuhun vallankumoukselliseen kirjallisuuteen. Hän palasi vielä Venäjälle, mutta joutui pian poistumaan maasta yli kymmeneksi vuodeksi, kun Venäjän salainen poliisi ohrana alkoi kiinnostua hänestä. Gelfand palasi Sveitsiin ja aloitti syksyllä 1888 kansantaloustieteen opinnot Baselin yliopistossa. Gelfand valmistui yliopistosta kesällä 1891. Gelfandin marxilainen lähestymistapa taloustieteeseen ei ollut saanut vastakaikua yliopiston opettajien piirissä, joten hän päätti luopua akateemisesta urasta ja siirtyä politiikan pariin.
Uran alkuvaiheet muokkaa
Parvus ei halunnut palata takapajuiselle ja maatalousvaltaiselle Venäjälle ja niinpä hän muutti Saksaan, jossa hän liittyi Saksan sosialidemokraattiseen puolueeseen ja tutustui muun muassa Rosa Luxemburgiin. Hän yritti hankkia Saksan kansalaisuuden siinä kuitenkaan onnistumatta. Vuonna 1900 hän tapasi Münchenissä ensimmäistä kertaa myös Vladimir Leninin.
Parvus ennusti sosialistilehtiin Venäjän–Japanin sodan aikana kirjoittamissaan artikkeleissa Venäjän häviävan sodan. Kun tämä ennustus toteutui Parvusin arvostus sosialistien piirissä kasvoi ja myös sosialistilehtien kirjoittelua seurannut Saksan vastavakoilu kiinnitti häneen huomiota. Parvus alkoi näihin aikoihin kehitellä teoriaa pysyvästä vallankumouksesta jota Trotski myöhemmin kehitteli edelleen.
Parvus palasi Venäjälle vuonna 1905 väärennettyjen henkilöllisyyspaperien avulla. Joulukuussa 1905 hän julkaisi provokatiivisen lehtiartikkelin, jonka mukaan Venäjän talous oli romahtamisen partaalla. Artikkelin tarkoituksena oli saada ihmiset ryntäämään pankkeihin nostamaan säästönsä ja saada aikaan pankkiromahdus. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, vaikka artikkeli synnyttikin taloudellista kuohuntaa. Pian tämän jälkeen poliisi pidätti Parvuksen ja muita vallankumouksellisia. Hän sai kolmen vuoden karkotustuomion Siperiaan, mutta onnistui karkaamaan ja pääsi palaamaan Saksaan. Saksassa Parvus julkaisi Venäjän-kokemuksistaan vuonna 1907 kirjan nimeltä In der russischen Bastille während der Revolution.
Gorki-skandaali muokkaa
Parvuksen maine sosialistien piirissä sai kuitenkin kolauksen kirjailija Maksim Gorkin Pohjalla-näytelmän esittämiseen liittyneen skandaalin takia. Parvus oli sopinut Gorkin kanssa, että neljäsosa näytelmän esitystuloista menisi Venäjän sosialidemokraattiselle puolueelle ja neljäsosa Gorkille itselleen. Vaikka näytelmää esitettiin yli 500 kertaa, Parvus kieltäytyi maksamasta sovittuja osuuksia ja Gorki uhkasi haastaa hänet oikeuteen 130 000 Saksan kultamarkan suuruisen rahasumman varastamisesta. Rosa Luxemburg suostutteli Gorkin luopumaan oikeustoimista ja lopulta Parvus maksoi vaaditun summan Gorkille, mutta hänen maineensa kärsi tästä tapauksesta.
Asekauppiaana Turkissa muokkaa
Pian tämän jälkeen Parvus muutti Saksasta viiden vuoden ajaksi Istanbuliin Turkkiin. Hän perusti asekauppaa harjoittaneen yrityksen ja hankki sen avulla miljoonatulot Balkanin sotien aikana 1912–1913. Parvus ryhtyi myös Turkissa valtaan nousseiden nuorturkkilaisten taloudelliseksi ja poliittiseksi neuvonantajaksi sekä toimitti Turk Yurdu -nimistä nuorturkkilaisten lehteä. Parvus toimitti elintarvikkeita Turkin armeijalle ja hän toimi asekaupoissa yhteistyössä saksalaisen Kruppin, englantilaisen Vickersin ja kuuluisan asekauppiaan Basil Zaharoffin kanssa. Parvus tutustui myös Saksan Turkin-suurlähettilääseen Hans Freiherr von Wangenheimiin ja esitti tälle ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1915 suunnitelmansa Venäjän halvaannuttamisesta Saksan rahoittaman yleislakon avulla. Parvuksen suunnitelman mukaan saksalaisten pitäisi tukea Venäjän sosialidemokraattisen puolueen bolševikkisiipeä sekä tukea Venäjän vähemmistökansallisuuksien itsenäistymispyrkimyksiä. Näin Venäjä saataisiin irrotettua liittoutuneiden riveistä ja sodasta.
Venäjän vallankumous muokkaa
Parvus saapui Berniin Sveisiin toukokuussa 1915 tapaamaan Leniniä ja he sopivat tapaamisen aikana salaisesta yhteistyöstä. Lenin ei kuitenkaan halunnut esiintyä julkisuudessa Parvuksen kanssa ja tämä tapaaminen jäi luultavasti ainoaksi heidän välillään. Lenin halusi välttää liian läheistä yhteistyötä Parvuksen kanssa, koska Parvuksesta oli tullut Turkin-vuosinaan miljonääri asekauppojensa ansiosta ja hänen epäiltiin myös olevan yhteistyössä Saksan tiedustelupalvelun kanssa. Parvus perusti Saksan tiedustelupalvelun avulla Skandinavian maihin kulissiyhtiöistä muodostetun verkoston, jonka avulla Saksan taloudellista tukea saatiin kanavoitua Venäjälle oleville bolševikeille. Sveitsissä asunut Lenin kieltäytyi kuitenkin ottamasta rahaa suoraan Parvukselta.
Talvella 1916 Parvus yritti huhuja levittämällä saada aikaan finanssiromahduksen Pietarissa, mutta kun tämä hanke ei onnistunut, Saksan ulkoministeriö päätti jäädyttää Parvuksen verkostolle menevän tuen. Parvus siirtyi nyt Saksan laivaston neuvonantajaksi ja hänen arvostuksensa palasi, kun hän onnistui sabotaasin avulla estämään amiraali Aleksandr Koltšakin suunnitteleman Venäjän laivastohyökkäyksen Bosporinsalmeen ja Dardanelleille. Venäjän maaliskuun vallankumouksen jälkeen Saksan tiedustelupalvelu järjesti huhtikuussa 1917 Parvuksen suunnitelman mukaan Leninin ja 30 hänen avustajansa matkan Sveitsistä Saksan, Ruotsin ja Suomen kautta Venäjälle. Parvus ja Lenin saattoivat mahdollisesti tavata toisensa matkan aikana Tukholmassa.
Viime vaiheet muokkaa
Parvus menetti sosialistien luottamuksen, kun hänen yhteistyönsä Saksan hallituksen kanssa paljastui. Maailmansodan päätyttyä Parvus vetäytyi politiikasta. Hän kieltäytyi avustamasta Saksan hallitusta spartakistikapinan kukistamisessa ja asettui Berliinin lähellä Wannseessä Pfaueninsel-saarella sijainneeseen kartanoon. Täällä hän kirjoitti myös muistelmansa. Parvus kuoli Berliinissä joulukuussa 1924.
Lähteet muokkaa
- ↑ Otavan Suuri Ensyklopedia, Hakemisto-osa 12 (M–Ö), s. 9050. Kuolinvuosi tässä lähteessä 1923, muissa 1924. Helsinki: Otava, 1983.
- ↑ Else Christiansen: Lenin ja Saksan keisari. Tieteen Kuvalehti Historia, 2013, nro 17, s. 17–19. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209.
Aiheesta muualla muokkaa
- Jyrki Iivonen, Parvus ja Trotski jatkuvan vallankumouksen teoreetikkoina, Tampereen yliopisto, 1984
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alexander Parvus Wikimedia Commonsissa
