Albert von Le Coq
Albert von Le Coq (8. syyskuuta 1860 Berliini – 21. huhtikuuta 1930 Berliini) oli saksalainen Keski-Aasian tutkimusmatkailija ja arkeologi.
Albert von Le Coq kuului hugenottisukuun, joka omisti menestyvän viini- ja olutkauppahuoneen. Hänen opiskeluvuotensa olivat värikkäitä ja tuloksettomia. Hänen isänsä lähetti 21-vuotiaan pojan Lontooseen ja Yhdysvaltoihin hankkimaan taitoja yrityksen johtamisesta. Kuuden vuoden opiskelujen jälkeen poika palasi Saksaan ja ryhtyi perheyrityksen osakkaaksi. Hän ei kuitenkaan viihtynyt alalla ja myi osuutensa 40-vuotiaana. Hän alkoi hankkia tietoja ja kielitaitoa tutkimusmatkailijan tehtävää varten.[1]
Le Coq kuului Berliinin kansatieteellisen museon Intian osaston tutkijoihin. Museo lähetti Keski-Aasian Turkestaniin vuonna 1902 ensimmäisen retkikunnan, jota johti Georg Huth. Le Coq johti toista retkikuntaa, joka lähti Berliinistä syyskuussa 1904. Hän sai johtajan tehtävän, kun tohtori Albert Grünwedel joutui vetäytymään siitä sairastumisen takia. Alueelle pääseminen oli vaivalloista, vaikka matkalaiset pääsivät alkumatkan Siperian rataa Omskiin, sieltä laivalla Semipalatinskiin ja edelleen Kiinan uiguurialueelle Ürümqiin ja Turpaniin. Retkikunta aloitti kaivaukset savesta rakennetun Karakhojan muinaiskaupungin raunioilla. Sieltä löytyneet maalaukset olivat manikealaista uskontoa harjoittaneen yhteisön 700-luvulla tekemiä. [1]
Toinen Le Coqin kaivauskohde oli Bezeklikin buddhalainen luostarialue, joka sijaitsee Turpanin ja Dunhuangin välillä Turpanin syvänteessä. Osa luostarirakennuksista oli peittynyt hiekkaan, ja juuri niissä oli säilynyt arvokasta esineistöä ja seinämaalauksia tuhannen vuoden takaa. Niiden tekstejä oli tehty sekä intialaisella brahmi-kirjoituksella että uiguurin ja kiinan kielellä. Kuvat irrotettiin ja kuljetettiin Berliiniin. Irrottamiseen kehitettiin työtapa, joka muistuttaa samalla alueella työskennelleen Marc Aurel Steinin menetelmää. Kaivauksia jatkettiin lähiseudun muillakin raunioilla, joista löydettiin myös varhaiskristillisiä käsikirjoituksia. Le Coqin retkikunta palasi Berliiniin tammikuussa 1907, joten retki oli kestänyt kaksi ja puoli vuotta. [1]
Le Coq toi tutkimusretkeltään Berliiniin yli 360 kiloa (305 laatikkoa) esineitä ja seinämaalauksia. Le Coq puolusti niiden “lainaamista” välttämättömäksi, jotta ne eivät tuhoutuisi Kiinan Turkestanin levottomuuksissa. Kiinalaiset pitävät tätä takavarikkoa “siirtomaavallan tekemänä raiskauksena”[2]. Kohtalon ivaa on, että suuri osa esineistössä tuhoutui Berliinissä toisen maailmansodan aikana, jolloin liittoutuneiden pommitukset osuivat kansatieteelliseen museoon seitsemän kertaa.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Hopkirk, Peter: Silkkitie : Tutkimusmatkat kadonneiden kaupunkien ja aarteiden jäljillä Kiinan Keski-Aasiassa, s. 177–179, 182–188, 192–201, 223. Alkukielinen teos: Foreign Devils in the Silk Road, (1980). Suomentanut Hannes Virrankoski. Karisto, 1996. ISBN 951-23-3601-4.
- ↑ Nests of the Great Game spies. China Daily 9.5.2002. Web Archive 2011.