Albert Kahn (arkkitehti)

yhdysvaltalainen arkkitehti

Albert Kahn (21. maaliskuuta 1869 Rhaunen, Preussin kuningaskunta8. joulukuuta 1942 Detroit, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen erityisesti teollisuuslaitoksia suunnitellut arkkitehti. Häntä on kutsuttu myös Detroitin arkkitehdiksi.[1][2]

Juutalaisperheeseen Reininmaalla syntynyt Kahn muutti 11-vuotiaana perheensä mukana Yhdysvaltoihin Detroitiin. Hänen isänsä Joseph (1860–1924) oli koulutukseltaan rabbi ja piti Detroitissa ravintolaa, äiti Rosalie harrasti kuvaamataiteita ja musiikkia.

Kahn meni teini-ikäisenä arkkitehtitoimisto Mason and Ricen palvelukseen. Hän voitti 1891 vuoden mittaisen stipendin Euroopassa suoritettavia opintoja varten ja kiersi sitten Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Belgiassa yhdessä toisen arkkitehtiopiskelijan Henry Baconin kanssa joka tuli myöhemmin tunnetuksi Washingtonissa sijaitsevan Lincolnin muistomerkin suunnittelijana.

Kahn perusti vuonna 1895 Detroitiin oman arkkitehtitoimiston Albert Kahn Associates joka toimii yhä edelleen. Hän kehitti yhdessä nuoremman veljensä insinööri Julius Kahnin (1874–1942) kanssa Kahnin järjestelmänä tunnetun rakennustekniikan jolla korvattiin teollisuusrakennuksien seinissä, katoissa ja tukirakenteissa aiemmin käytetty puu teräsbetonirakenteilla. Näin rakennusten paloturvallisuus parani ja niihin voitiin suunnitella suuria avoimia sisätiloja. Ikkunat voitiin tehdä isommiksi jolloin sisätilojen valaistus parani ja voitiin käyttää myös kattoikkunoita. Ensimmäinen tällainen rakennus oli vuonna 1903 valmistunut Packard Motor Car Companyn autotehdas Detroitissa.

Autotehtailija Henry Ford kiinnostui Kahnin suunnitelmista ja Kahn suunnitteli sitten vuonna 1909 Ford Motor Companyn Highland Parkin autotehtaan Detroitiin. Tässä tehtaassa alettiin valmistaa Ford Model T-autoja ja siellä otettiin käyttöön myös liukuhihna joka nopeutti autojen kokoamista. Kahn suunnitteli sitten Fordille myös Ford River Rougen teollisuuskompleksin joka rakennettiin 1917–1928 Michiganin Dearborniin. Tämän tehdaskompleksi sijaitsi 2,4 kilometriä leveällä ja 1,8 kilometriä pitkällä maa-alueella ja siihen kuului 93 rakennusta joissa oli lattiapinta-alaa yhteensä 1,5 neliökilometriä. Tehdaskompleksissa työskenteli parhaimmillaan 120 000 työntekijää.

Vuonna 1929 Neuvostoliiton hallitus antoi Kahnin arkkitehtitoimistolle tehtäväksi suunnitella Stalingradiin rakennettavan maan ensimmäisen traktoritehtaan. Vuonna 1930 toimisto alkoi konsultoida myös kaikkea Neuvostoliitossa tapahtuvaa teollisuusrakentamista. Kahn perusti Moskovaan Gosproektstroi--nimisen suunnittelutoimiston joka koulutti ja ohjasi neuvostoliittolaisia arkkitehtejä ja insinöörejä. Vuoteen 1932 saakka toiminut suunnittelutoimisto koulutti 4 000 arkkitehtiä ja insinööriä ja suunnitteli 521 teollisuuslaitosta Neuvostoliiton ensimmäisen viisivuotissuunnitelman aikana.

Vuonna 1937 Kahnin toimisto suunnitteli 19% kaikista Yhdysvaltojen arkkitehtien suunnittelemista teollisuuslaitoksista. Toisen maailmansodan aikana 500 työntekijän toimisto suunnitteli Detroitiin ja lähiympäristöön muun muassa Detroit Arsenal panssarivaunutehtaan joka oli Yhdysvaltain ensimmäinen panssarivaunujen massatuotantoon suunniteltu tehdaslaitos sekä Willow Runin pommikonetehtaan jossa valmistettiin vuodesta 1942 alkaen erityisesti Consolidated B-24 Liberator-pommikoneita.

Teollisuusrakennusten lisäksi Kahn suunnitteli muun muassa yksityistaloja, vuonna 1922 valmistuneen General Motorsin pääkonttorin ja vuonna 1928 valmistuneen 28-kerroksisen Art Deco-tyylisen Fisher Building-pilvenpiirtäjän Detroitin keskustaan sekä useita rakennuksia Michiganin yliopiston kampukselle Ann Arboriin.

Albert Kahnin kuoleman jälkeen Franklin-instituutti myönsi hänelle Frank P. Brown-mitalin

LähteetMuokkaa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Albert Kahn (architect)