Alaston aurinko

Isaac Asimovin romaani

Alaston aurinko (engl. Naked Sun, 1957) on Isaac Asimovin kirjoittama tieteiskirja, joka on samalla hänen kirjoittamansa Robotti-sarjan toinen osa.[1] Alaston aurinko on edeltäjänsä Teräsluolien tavoin etsivätarina, jonka päähenkilönä jatkaa etsivä Elijah Baley[2].

Alaston aurinko
Naked Sun
Ensimmäisen painoksen kansikuva
Ensimmäisen painoksen kansikuva
Alkuperäisteos
Kirjailija Isaac Asimov
Kieli englanti
Genre scifi, rikoskirjallisuus
Kustantaja Doubleday
Julkaistu 1957
Suomennos
Suomentaja Matti Kannosto
Kansitaiteilija Piotr Tomaszewski
Kustantaja Kirjayhtymä
Julkaistu 1975
Ulkoasu sidottu
Sivumäärä 275
ISBN 951-638-079-4
Sarja: Robotti
Edeltävä Teräsluolat
Seuraava Aamunkoiton robotit
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Juoni muokkaa

Tarina alkaa siitä kun avaruuslaiset pyytävät Maapallolta apua avaruuslaisten maailmassa, Solariassa, tapahtuneen murhan selvittämiseksi.

Elijah Baleyn maine on kiirinyt laajalti avaruuslaisten maailmoissa hänen selvitettyään tohtori Sartonin murhan, joten solarialaiset pyytävät nimenomaan Elijah Baleyta tutkimaan murhaa, hänen suureksi kauhukseen, mutta Maapallolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä mahtavien avaruuslaisten pyyntö. Tämä on myös Maapallolle ainutlaatuinen tilaisuus päästä tutkimaan avaruuslaisten yhteiskuntia ja maailmoja, jonne Maapallon asukkailta on ollut kielletty pääsemästä tuhanteen vuoteen, joten Elijah saa tehtäväkseen tarkkailla ja tehdä huomioita avaruuslaisten maailmoista ja niiden yhteiskunnista. Avaruuslaismaailmoista mahtavin, Aurora, on myös kiinnostunut Solarian tapahtumista ja he epäilevät solarialaisten salailevan jotakin. Tämän vuoksi Aurora hyväksyy Elijah Baleyn lähettämisen Solariaan, mutta vain sillä ehdolla, että Solaria hyväksyy R. Daneel Olivaw'n auttamaan Elijah Baleyta tutkimuksissa.

Solaria on väkiluvultaan kaikkein pienin avaruuslaisten maailma ja viidestäkymmenestä avaruuslaismaailmasta viimeisenä asutettu. Sen asukkaat säätelevät tarkasti Solarian väkiluvun 20 000 asukkaaksi ja geenimuuntelun ansiosta Solarialaiset, kuten muutkin avaruuslaiset elävät satoja vuosia vanhaksi.

Solariassa on kehittynyt hyvin erikoinen yhteiskunta. Lähes kaikki solarialaiset ovat erakoita. Solarialaiset eivät yleensä tapaa ihmisiä kasvoista kasvoihin ja pitävät fyysistä tapaamista barbaarisena ja epämiellyttävänä, jotkut solarialaiset eivät kestä edes ajatusta olla samassa tilassa toisen ihmisen kanssa. Kommunikointiin käytetäänkin tämän vuoksi pitkälle kehitettyjä hologrammeja. Koska jokaisen Solarialaisen hyvinvoinnista pitää huolta tuhannet robotit (jokaista ihmistä kohti Solariassa on keskimäärin 20 000 robottia), ei Solarialaisten tarvitse tehdä työtä lainkaan. Jokainen heistä asuu omalla laajalla tilallaan rikkaammin kuin rikkaimmatkaan Maapallon ihmiset ja robotit täyttävät heidän kaikki materiaaliset tarpeensa. Suurin osa solarialaisista työskentelee lähinnä harrastuspohjalta esimerkiksi taiteen tai tieteen parissa.

Solarialaiset tapaavat toisiaan kasvoista kasvoihin vain, jos se on aivan välttämätöntä, esimerkiksi jos he tarvitsevat lääkäriä tai kun avioparin on tarkoitus pariutua. Silloinkin heidät yleensä valtaa pakokauhu toisen ihmisen läsnäolosta. Avioparit valitaan geenistön mukaan. Solarialaiset lisääntyvät vain kun on tarvetta ja heti synnyttyään lapsi sijoitetaan yhteiskunnan kasvatettavaksi. Kasvun alkuvaiheessa lasten sallitaan leikkiä ja kommunikoida kasvokkain, mutta teini-iässä heidän odotetaan alkavan käyttää ainoastaan hologrammia kanssakäymiseen. Aikuistuttuaan hänelle osoitetaan Solariasta oma tila, jossa robotit pitävät huolen hänen hyvinvoinnistaan.

Solarian erikoinen yhteiskunta tekee Elijah Baleyn murhatutkimuksesta äärimmäisen hankalan. Perillä Baley huomaa, että hänen tutkimuksensa on hologrammien varassa, eikä häntä päästetä tutkimaan tämän mahdottomalta vaikuttavan murhan murhapaikkaa tai murhatun ruumista (joka on jo krematoitu) ja solarialaiset eivät tapaa toisia ihmisiä kasvokkain juuri koskaan. Baleyn on vaikea ymmärtää tämän vieraan yhteiskunnan toimintaa ja ihmisten motiiveja, jotka ovat ensiarvoisia apuja murhatutkimuksessa Maapallolla. Monet solarialaiset myös pelkäävät kuollakseen kontaktia toisiin ihmisiin, eivätkä voisi edes kuvitella tapaavansa ketään ihmistä kasvoista kasvoihin.

Rikostutkimusta hankaloittaa myös se, että robotit ohjelmointinsa mukaan siivoavat kaikki rikoksen jäljet, ellei niitä välittömästi kielletä koskemasta mihinkään. Lopulta Baley solmii irralliset langat yhteen ja ratkaisee murhan käyttäen apunaan juuri solarialaisten fyysisen läsnäolon pelkoa.

Lähteet muokkaa

  1. Pekka Puustisen kirjakattaus (Arkistoitu – Internet Archive) Työeläkelehti
  2. Alaston aurinko Kirjasampo (Arvosteleva kirjaluettelo)

Aiheesta muualla muokkaa