Wikipedia

Alamon taistelu

Teksasin vallankumouksen taistelu

Alamon taistelu oli merkittävä Texasin vallankumouksen aikainen taistelu, joka käytiin nykyisessä San Antoniossa. Varsinainen taistelu käytiin maaliskuun alussa 1836, mutta sitä edelsi kaksitoista päivää kestänyt piiritys. Meksikolaisten joukot kukistivat taistelussa texasilaiset Alamon puolustajat, joista vain muutama jäi henkiin. Vaikka meksikolaiset voittivat, taistelu nostatti kapinan aikana merkittävästi valloittajiin kohdistuvaa vastustusta. Texasin tasavalta saavutti itsenäisyyden San Jacinton taistelun jälkeen.

Alamon taistelu
Osa Texasin vallankumousta
Robert Jenkins Onderdonkin maalaus Alamon kukistuminen.
Robert Jenkins Onderdonkin maalaus Alamon kukistuminen.
Päivämäärä:

23. helmikuuta – 6. maaliskuuta 1836

Paikka:

San Antonio, Texas

Lopputulos:

meksikolaisten voitto

Osapuolet

Meksikon yhdysvallat

Texasin tasavalta

Komentajat

Antonio López de Santa Anna

William B. Travis
Jim Bowie
Davy Crockett

Vahvuudet

1 800[1]

189–260

Tappiot

400–600 kuollutta tai haavoittunutta[2]

189–257 kuollutta[1]

Texasin vallankumouksen alku muokkaa

Texasin vallankumous alkoi lokakuussa 1835, kun erimielisyydet Texasiin muuttaneiden siirtolaisten ja Meksikon hallituksen välillä riistäytyivät väkivaltaisiksi yhteenotoiksi. Texasin väliaikaisen armeijan ylipäälliköksi valittu Sam Houston onnistui hyvillä suhteillaan estämään cherokeiden ja muiden heimojen liittymisen meksikolaisiin joukkoihin. Vaikutusvaltainen Stephen F. Austin puolestaan sai tehtäväkseen hankkia riittävästi miehistöä ja tarvikkeita kapinaa varten.[3]

Joulukuussa 1835 Austinin joukot onnistuivat voittamaan Martín Perfecto de Cosin johtamat meksikolaiset San Antonio de Béxarin piirityksessä (nykyinen San Antonio). Meksikolaisjoukot armahdettiin, ja Cos kertoi tapahtuneesta Meksikossa Antonio López de Santa Annalle. Kukistaakseen kapinan Santa Anna kokosi joukkoja San Luis Potosín kaupunkiin ja sai kokoon 4 000 miestä. Texasilaiset puolestaan linnoittivat Alamon entisen lähetysaseman. Alkujaan Alamon miesvahvuus oli noin sata, mutta lisää joukkoja saatiin alkuvuoden aikana, kun sinne saapui William B. Travisin, Jim Bowien ja Davy Crockettin johtamia ryhmiä.[4]

Vuoden 1836 alussa Santa Annan armeija lähti marssimaan kohti pohjoista. Tärkeän ryhmän armeijassa muodostivat naiset, jotka seurasivat miehiään. Kenraali oli vastustanut naisten liittymistä armeijan, sillä hän oli uskonut sen alentavan moraalia. Asian muuttuessa kinasteluksi hän oli taipunut soldarerojen (naissotilaiden) mukaantuloon. He saivat mukana olemisestaan arvostusta, sillä he huolehtivat taloustöistä ja sairaanhoidosta.[5]

Santa Annan armeijan monipäiväinen marssi San Antonioon ei sujunut ilman ongelmia. Jo alkumatkasta useita hevosia ja muuleja kuoli ravinnonpuutteeseen ja saastuneen veden juomiseen. Myös osa armeijasta sairastui punatautiin, ja ilman asiantuntevaa terveydenhuoltoa huonokuntoisimmat menehtyivät. Oman harminsa armeijalle toivat lipan-apachet, jotka röyhkeästi varastivat sotaretkikunnan muuleja. Myös kauhua herättäneet comanchet liikkuivat lähellä, mutta tyytyivät ryöstelemään matkan varrella olevien ranchien ruokavarastoja.[6]

Viimeinen koettelemus tuli sakean lumimyrskyn muodossa. Ilma kylmeni nopeasti 13. päivänä helmikuuta, ja armeija joutui kahlaamaan polvia myöten lumessa. Santa Annan oman raportin mukaan lumentulon seurauksena menehtyi vuorokauden sisällä 400 miestä, naista ja lasta.[7]

Piiritys muokkaa

 
Santa Anna

Santa Annan joukot saapuivat Alamon edustalle 23. helmikuuta, paljon aikaisemmin kuin puolustajat olivat kuvitelleet. San Fernandon katedraalin kirkonkellot soivat iltapäivällä kello 13.00 merkiksi vihollisen saapumisesta San Antonioon.[8] Aluksi alamolaiset uskoivat hälytystä vääräksi, sillä Alamon kellotapulin vartiomies ei havainnut ympäristössä merkkiäkään vihollisesta. Kaksi tiedustelijaa lähetettiin ottamaan selvää hälytyksen todenperäisyydestä. Nähtyään noin kahden kilometrin päässä suuren joukon meksikolaisia ratsuväen sotilaita, tiedustelijat palasivat Alamoon ja puolustusta ryhdyttiin rakentamaan kovalla kiireellä. Alamon komentajuuden ottanut William Travis lähetti viestinviejänsä mukana kaksi kiireellistä avunpyyntöä, joista toinen oli osoitettu läheisen Gonzalesin kaupungin pormestarille ja toinen Goliadin kylään eversti James Fanninille.[9]

Kello 15.00 San Antonion vanha sotilaskenttä täyttyi Santa Annan armeijan etujoukoista. Noin 1 500 sotilasta kerääntyi näyttävään paraatiin, ja armeijan soittokunta puhalsi soittimiinsa samanaikaisesti, kun eri yksiköiden sotilaat kohottivat taistelulippunsa ylös. Lisäksi Santa Anna määräsi tulenpunaisen lipun liehumaan San Fernandon katedraalin torniin. Lippu oli traditionaalinen symboli soittokunnan soittamalle deguellolle, joka merkitsi ”Ei armoa viholliselle”.[9] Saman päivän aikana Santa Anna lähetti viestinviejän vaatimaan Alamon antautumista. Travis vastasi tähän tykkitulella, joka Santa Annan laatiman raportin mukaan surmasi kaksi meksikolaista sotilasta ja haavoitti useita. Muiden upseerien raporteista mainintaa ei löytynyt.[10]

Seuraavien päivien aikana Santa Anna järjesti tykistöpatterin tulittamaan Alamoa runsaan 300 metrin etäisyydeltä, mutta tulitus ei aiheuttanut kuitenkaan suurempia vaurioita Alamon puolustukselle.[11]. Bowie sairastui piirityksen aikana lavantautiin, mikä oli paha takaisku Alamolle koska osa puolustajista totteli ainoastaan hänen komentoaan.[12] Travis lähetti lisää avunpyyntöjä, mutta texasilaisilla ei ollut tarvittavia joukkoja vastustamaan Santa Annan selvästi suurempaa armeijaa. Davy Crockett korvasi puolustuksessa Bowien, joka makasi linnoituksen sairastuvassa yhä huonommassa kunnossa. Muutaman kerran Santa Anna näyttäytyi tykistönsä edessä, mutta texasilaisten kiivas tuli sai hänet vetäytymään nopeasti.[13]

Helmikuun lopulla meksikolaisten leiriin levisi huhu, jonka mukaan 200 texasilaisen muodostamat täydennysjoukot olivat Goliadin tiellä matkalla Alamoon. Tieto perustui Santa Annan tiedustelupalvelun tekemiin havaintoihin, ja Goliadin tien vartiointi moninkertaistettiin.[14] Maaliskuun ensimmäisenä päivänä 32 vapaaehtoisen ryhmä onnistui murtautumaan piiritysjoukkojen läpi puolustajien vahvistukseksi.[4] Santa Anna oli keskittänyt suurimman osan joukoistaan vartioimaan kaakosta tulevaa Goliadin tietä, ja siksi koillisesta tulevat vapaaehtoiset jäivät huomaamatta. Yksi miehistä kuitenkin haavoittui hermostuneen texasilaisen vartiomiehen avattua tulen häntä kohti.[14]

Seuraavien päivien aikana Santa Anna piti useita neuvotteluita vanhempien upseerien kanssa. Monet heistä pitivät hyökkäystä sotaväen vaarantamisena ja halusivat odottaa järeämmän tykistön saapumista. Santa Anna oli toista mieltä ja kannatti totaalista hyökkäystä.[15] Alamon puolustajat odottivat joka hetki hyökkäyksen alkamista. Heidän henkensä pysyi korkealla yksinomaan Davy Crockettin hyvän huumorin turvin. Vaikka he tiesivät, etteivät pystyisi pitämään puoliaan ilman lisäjoukkoja, vain yksi miehistä halusi jättää puolustuksen ennen hyökkäyksen alkua.[16]

Taistelu muokkaa

Santa Anna aloitti hyökkäyksen 6. maaliskuuta, kahdentoista päivän piirityksen jälkeen.[17] Hyökkääjiä oli 1 400–1 800, ja he etenivät linnoitusta kohti neljässä rivissä. Soittokunta puhalsi ilmoille deguellon kohtalokkaat sävelet ja verenpunainen lippu liehui tuulessa merkkinä meksikolaisten tarkoituksesta surmata kaikki Alamon puolustajat.[4]

 
William B. Travis

Meksikolaiset hyökkäsivät viidestä suunnasta, ja aluksi vain jalkaväki osallistui rynnäkköön. Alamon pohjoismuurin kohteekseen ottanut 300 sotilaan kolonna ryntäsi aamunkoiton aikaan läpi pensaiden, mutta osa heistä putosi linnaketta ympäröivään metrin levyiseen ojaan. Tämä aiheutti hetkellistä viivytystä, jota lisäsi pohjoismuurilta avattu tykki- ja kiväärituli. Koska texasilaisilla ei ollut riittävästi kanuunankuulia, he käyttivät liinoihin käärittyjä pieniä metalliesineitä ammuksina. Tämä sai kanuunat toimimaan haulikon tavoin. Odottamaton vastarinta hidasti Meksikon armeijan hyökkäystä ja sai kokemattomat sotilaat paniikkiin. Välttääkseen aseittensa antamaa potkua he laukoivat kivääreitään lonkalta. Näin osumatarkkuus kärsi ja luodit lensivät liian ylös.[18]

 
Jim Bowie.

Hetken viivytyksen jälkeen meksikolaisten joukot puskivat väkisin läpi. Pohjoisesta hyökkäsi Santa Annan määräyksestä kaksi kolonnaa lisää, ja eteläsivun meksikolaiset tarkka-ampujat avasivat tulen lähistön pienien vajojen takaa. Läntiseen sivustaan rynnäköivät sotilaat saivat vastaansa ankaraa tulitusta, mutta jokaisen kaatuneen tilalle ilmestyi uusia sotilaita, joista monet onnistuivat kiipeämään ylös paaluvarustukselle.[19] Travis kuoli taistelussa ensimmäisen puolen tunnin aikana. Hän oli lataamassa haulikkoaan pohjoisen varustuksen puolustuspaikassa saadessaan musketin kuulasta osuman päähänsä.[20] Kun kapteeni Almaron Dickinson huomasi meksikolaisten päässeen muurien yli Alamon pihaan, hän käänsi miehineen yhden kanuunoista ympäri ja ampui sotilaita kohti. Vain hetkeä myöhemmin Santa Annan joukot valtasivat Alamon tykistön yksi toisensa jälkeen.[21]

Texasilaiset joutuivat lopulta vetäytymään linnoituksen piha-alueelle ja rakennuksien sisätiloihin. Sotilaat tulivat perässä ja tutkivat kaikki huoneet. Bowie, jota oli hoidettu yli viikon, surmattiin oletettavasti sairasvuoteeseen. Hänen tarkasta kuolemastaan on monia näkemyksiä, mutta tunnetuimman teorian mukaan hän makasi vuoteella meksikolaisten tunkeutuessa huoneeseen. Hän onnistui tappamaan kaksi sotilasta pistooleillaan ja yhden veitsellään ennen kuin meksikolaiset teloivat hänet kuoliaaksi muskettiensa pistimillä.[22]

 
Davy Crockett (maalaus 1834).

Pisimpään hengissä säilyneet Davy Crockett ja hänen johtamansa tennesseeläiset siirtyivät Alamon kappelin ja matalien parakkien väliselle alueelle. He eivät enää ehtineet ladata aseitaan, vaan joutuivat käyttämään kivääreitään lyömäaseina.[23] Lopulta he vetäytyivät sisälle kappeliin, jossa Crockettin kerrotaan olleen viimeisten kaatuneiden joukossa. Joidenkin historioitsijoiden mukaan hän sai viimeisessä taistelussa kappelin sisällä surmattua useita meksikolaisia ennen kuolemaansa. Taistelun viimeisillä hetkillä Alamon majoitusmestari ja joukko puolustajia yrittivät pakoon kiipeämällä yli paaluvarustuksen. Santa Annan ratsuväki odotti varustuksen takana ja silpoi heidät sapeleillaan ja keihäillään.[24]

Taistelun jälkeen Santa Anna upseereineen katsasti linnoituksen. Rakennusten sisältä löytyi joitakin naisia ja lapsia, jotka otettiin vangeiksi. Eräs heistä oli Susanna Dickinson, jonka kertomukset ovat lisänneet tietoa Alamon puolustajista.[25] Taistelussa kuoli vähintään 189 texasilaista, joiden ruumiit Santa Anna määräsi poltettaviksi. Tiedot meksikolaisista sankarivainajista vaihtelevat 60 – 2 000 välillä, mutta useimpien lähteiden mukaan heitä oli 400–600.[2] Muutamat taistelusta selviytyneet texasilaiset teloitettiin taistelun jälkeen. Joidenkin teorioiden mukaan Davy Crockett olisi jäänyt henkiin ja ollut yksi teloitetuista.[17]

Vaikutus muokkaa

 
Alamo 1854

Alamon taistelu kiihotti texasilaiset taistelemaan entistä voimakkaammin itsenäisyytensä puolesta. Maaliskuun alussa Texas oli jo ehtinyt julistautua itsenäiseksi Washington-on-the-Brazosissa. Santa Anna ei pystynyt hyödyntämään voittoaan Alamossa, vaan texasilaiset onnistuivät kääntämään vallankumouksen kulun omaksi edukseen. Texasilaiset saavuttivat lopullisen voiton San Jacinton taistelussa, jossa heidän väitetään käyttäneen sotahuutoa ”Muistakaa Alamo!”. Santa Anna jäi texasilaisten vangiksi San Jacintossa, mikä sinetöi itsenäisyyden. Alamon taistelusta kasvoikin lopullisen voiton ansiosta rohkeuden ja itsenäisyyden tunnuskuva.[17]

Jo eläessään tunnetun[26] Davy Crockettin maine kasvoi Alamon taistelun jälkeen ja hänet tunnetaan yhä ympäri maailmaa. Myös Bowie on saanut jonkin verran mainetta, mutta Travisin nimi unohdettiin täysin. Korkeasti oppineena hän ei sopinut oman aikakautensa sankarimuottiin, eikä hänellä ollut Crockettin ja Bowien kaltaista persoonallisuutta.[27]

Kunnianosoitukset Alamolle muokkaa

Nykyään Alamo on kansallinen muistomerkki ja eräs Texasin suosituimmista turistinähtävyyksistä. Sen omistaa Texasin osavaltio ja toimintaa johtaa DRT-järjestö (Daughters of the Republic of Texas). Alamoon ei ole pääsymaksua ja vuosittainen kävijämäärä on yli 2 miljoonaa. Alkuperäisistä rakennuksista jäljellä ovat kappeli ja pitkä parakki. Molemmat toimivat museoina, ja niissä pidetään esillä Alamon taisteluun ja Texasin historiaan liittyvää esineistöä. Hyvin hoidetut Alamon maa-alueet ja niitä reunustava Alamo Plaza kattavat suurimman osan alueesta, joilla taistelu käytiin.[28]

Alamosta on tehty myös useita elokuvia. Näistä tunnetuin on John Waynen ohjaama vuoden 1960 Alamo, jossa Wayne itse näytteli Crockettin roolin.[29] Vuonna 2004 ensi-iltaan tullut John Lee Hancockin The Alamo on toistaiseksi viimeisin Alamon taistelusta tehty elokuva.[30]

Lähteet muokkaa

  • Davis, William C.: Three Roads to the Alamo. Harper Perennial, 1999. ISBN 978-0060930943. (englanniksi)
  • Donovan, James: The Blood of Heroes. Back Bay Book, 2013. ISBN 978-0316053730. (englanniksi)
  • Edmondson J.R: Alamo Story: From Early History to Current Conflicts. Campbell, Ballard C. (toim.): Disasters, Accidents, and Crises in American History. New York: Facts On File, 2000. ISBN 978-1556226786. (englanniksi)
  • Margolies, Daniel S.: Battle of the Alamo. Campbell, Ballard C. (toim.): Disasters, Accidents, and Crises in American History. New York: Facts On File, 2008. ISBN 978-0-8160-6603-2. Google-kirjat (viitattu 6.4.2012). (englanniksi)
  • Todish, Tim J. & Terry S.: Alamo Sourcebook 1836. Eakin Press, 1998. ISBN 978-1571681522. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b Battle of The Alamo /tshaonline.org. Viitattu 25.01. 2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b Todish, s. 55.
  3. ↑ Todish, s. 24.
  4. ↑ a b c Hickman, Kennedy: Texas Revolution: Battle of the Alamo About.com. Arkistoitu 11.5.2012. Viitattu 6.4.2012. (englanniksi)
  5. ↑ Todish, s. 35.
  6. ↑ Donovan, s. 170.
  7. ↑ Donovan, s. 171.
  8. ↑ Edmondson, s. 299.
  9. ↑ a b Todish, s. 40.
  10. ↑ Edmondson, s. 305.
  11. ↑ Todish, s. 42.
  12. ↑ Davis, s. 142.
  13. ↑ Davis, s. 545.
  14. ↑ a b Todish, s. 46.
  15. ↑ Todish, s. 48.
  16. ↑ Davis, s. 543.
  17. ↑ a b c Margolies, s. 76.
  18. ↑ Donovan, s. 279.
  19. ↑ Edmondson, s. 363.
  20. ↑ Todish, s. 64.
  21. ↑ Edmondson, s. 370.
  22. ↑ Edmondson, s. 397–399.
  23. ↑ Edmondson, s. 368.
  24. ↑ Todish, s. 13–14.
  25. ↑ Davis, s. 566.
  26. ↑ Davy Crockett Encyclopædia Britannica. Viitattu 27.1.2018. (englanniksi)
  27. ↑ Davis, s. 577.
  28. ↑ Todish, s. 147.
  29. ↑ Todish, s. 188.
  30. ↑ Culpepper Andy: A different take on 'The Alamo' edition.cnn.com. Viitattu 22.01. 2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Alamon_taistelu&oldid=21770041”